Suomessa on sairaaloita ja terveyskeskuksia, joissa saa nurinoista huolimatta hyvää hoitoa. Meillä on kouluja sekä mitä erilaisimpia oppilaitoksia, kokonainen kansaa sivistävä koulutusjärjestelmä.
Sairastuupa suomalainen vauvana, työtätekevänä aikuisena tai vanhuksena, häntä ei jätetä heitteille. Poliisi takaa sen, että Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista.
Kaupoista saa ruokaa ja vaikka uuden talvipalttoon. Lukunälkää suomalainen voi tyydyttää kirjaston kirjalla, samasta paikasta voi lainata myös videoita.
Suomalaisilla maanteillä kelpaa liikkua kesät talvet, koska niistä pidetään huolta. Autottomat matkustavat paikasta toiseen vaikkapa junilla. Iltaisin lenkkeilevää palvelevat katuvalot.
Juuri valmistunut dosentti Sami Borgin tutkimus todistaa todeksi vanhan totuuden: suomalaiset karsastavat – kauniisti ilmaistuna -politiikkaa. 70 prosenttia kansalaisista ei voi edes ajatella osallistuvansa puolueiden toimintaan, politiikkaan.
Kova luku.
Vaan eipä ihme, että kansa politiikkaa lähes vihaakin. Borgin tutkimuksen mukaan suomalaiset uskovat, etteivät poliitikot ole kiinnostuneita ihmisten mielipiteistä.
Mitä sitä kiertelemään: suomalaiset ovat menettämässä uskonsa puolueisiin, politiikkaan ja poliitikkoihin.
Että mitä tekemistä on sairaaloilla, kouluilla, kirjastoilla, maanteillä, sairausajan turvalla ja politiikalla?
Ihan sen verran, että sairaalat, koulut, kirjastot, maantie ja sairausajan turva ovat syntyneet tähän maan poliittisilla päätöksillä. Kirotut poliitikot ovat niistä sopineet. Ilmeisesti kansan tahdon vastaisesti, koska poliitikot viis veisaavat kansan mielipiteitä. Näinhän Borgin tutkimus todistaa.
Mitä tekemistä politiikalla on ruokakaupan kanssa? Poliitikot ovat kaavalla päättäneet, mihin kaupan on voinut rakentaa. Toimivat liikenneyhteydet takaavat sen, että kauppojen hyllyillä riittää tavaraa.
Jotain nurinkurista kansan ja politiikan suhteessa täytyy olla. Suomalaiset arvostavat tosiasiassa poliitikkojen aikaansaannoksia, mutta eivät puolueita eivätkä poliitikkoja!
On lottovoitto syntyä Suomeen, mutta poliitikot painukoot helvettiin. Maa on kuitenkin lottovoitoksi rakennettu yhteisiä asioita hoitamalla.
Suomi pidetään hyvinvointivaltiona tietysti työtä tekemällä ja yrittämällä. Mutta politiikkaakin on tarvittu ja tarvitaan tästä eteenpäinkin.
Borgin tutkimusta seurasi lehtien pääkirjoitusten vyöry, joissa syytetään puolueita ja poliitikkoja.
Koska media rohkenee kysyä, kuinka oikeaa kuvaa se välittää politiikasta? Politiikka on pääasiassa yhteisten asioiden tuloksellista hoitoa, eikä riitelyä.
Ehkä medialla tiedonvälittäjänä olisi jokin rooli senkin käsityksen kampittajana, että poliitikot ovat hunsvotteja, koska eivät kansan kaikkia toiveita suostu toteuttamaan. Talouden mittareilla poliitikot kuuntelevat jo nyt liikaa kansan mielipiteitä.