Takkiin tuli. Erityisen kipeää vihreille teki Helsingin kunnallisvaalien tulos. Puolue menetti neljä paikkaa ja reippaasti yli 8 000 ääntä. Samalla Vihreä liitto mätkähti stadin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. SDP kiilasi kakkosruutuun.
Kuva kasvavasta vihreästä liikkeessä paljastui kuplaksi.
Vihreiden käteen ei jäänyt neljän vuoden valtuustokaudesta pelkkä luu. Jäsenkirjavalintoja vastustavat vihreät saivat junailtua sentään Pekka Saurin Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi.
Neljä vuotta sitten aika oli otollinen vihreiden propagandalle. Puolueen kuuma teema oli vaatimus, että Helsingin rautatieaseman rötisköt, joita myös kauniisti kutsutaan VR:n makasiineiksi, on säilytettävä.
Tällä kierroksella Helsingin vihreillä ei ollut tarjota äänestäjille isoa mörköä. Sellaiseksi ei ollut Vuosaaren satamasta, sillä stadilaiset tajusivat sen kestävän kehityksen ekologiseksi hankkeeksi.
Äänestäjät myös ymmärsivät satamasekoilun maksaneen aivan liikaa rahaa kaupungille, jonka talous on kurjassa jamassa.
Käsijarrupolitiikka vihreät suosivat Hämeenlinnassakin. Vihreät vastustivat aikanaan kaupungin sähkölaitoksen myyntiä, koska kaupunkilaisille piti toimittaa (kuten vihreät kuvittelivat) halpaa sähköä. Vihreiden päämaja vaati sähkön hintaa ylös, jotta energian tuhlaus loppuisi.
Linjasta viis, pääasia oli vastustaa!
Nyt hämeenlinnalaisvihreät vastustavat Aulangon alueen kehittämistä ja moottoritien kattamista. Jarrua, taas jarrua!
Pienen piirin ruikutus Aulangosta on surkuhupaisaa. Rakentamista koskevat suunnitelmat ovat maltillisia ja arvokasta luontoa kunnioittavaa. Tärkeintä on jälleen polkea jarrua.
Moottoritien alueen rakentamista vastustamalla vihreät suojelevat asvalttia ja melua.
Vihreästä liitosta on tulossa taantumuksen lipunkantaja, “mikään ei muuttua saa” -ajattelun koti.
Vihreät suuttuvat, jos heitä sanoo taistolaisten jatkeeksi. Puolueen sietäisi vilkaista peiliin. Luuraako siellä Karl Marxin haamu?
Suhteessa rahaan vihreät ja taistolaiset ovat sukulaisia. Vihreät ovat yhteiskunnan varojen jakamisesta “hyviin kohteisiin” yhtä innostuneita kuin konsanaan taistolaiset.
Taistolaiset kiinnittivät edes vähän huomiota valtion ja kuntien tulopuoleen: rahat “hyviin kohteisiin” oli otettava kapitalisteilta. Koko kansantaloustiede rahoineen (paitsi kun euroja jaetaan) on vihreille kirosana. Tiedon aukot täyttää tuntee palo!
Vihreä liitto änkeää kuitenkin estoitta muiden puolueiden kattamaan pöytään. Kun moottoritieprojektilla ja Aulankoa kehittämällä lisätään Hämeenlinnan verotuloja, ovat vihreät posket hehkuen lisäpottia, kaksin käsin, jakamassa. Tätä ei tarvitse hetkeäkään epäillä.
Tällainen politikointi ei ole reilua ja se lemahtaa vastuun pakoilulta.