Linnajazz (tai LinnaJazz, kuten nimeä valitettavasti myös kirjoitetaan) soi viime viikolla Hämeenlinnassa ennätysyleisölle. Suurelle ulkoilmasuuntautuneelle väelle tapahtuma on yhtä kuin sunnuntaiset pääkonsertit. Niissä monelle sävellajin määräävät viltti ja viini – ja sitten jatsi.
Järjestäjiä kasvava suosio hivelee ja hirvittää. Ensi vuonna kävijämäärä saattaa hyvinkin huidella 10 000:ssa.
Hämeenlinnan Soitannollisen Kerhon jäsenet alkanevat pian plärätä Rooman Klubin Kasvun rajat -raporttia. Ei kai kukaan halua Pori Jazziksi (kuten nimi nykyään virallisesti ja valitettavasti kirjoitetaan) Pori Jazzin paikalle?
Kokemäenjoen vesistöön kuuluvan Vanajaveden rannallakin riittää teolliset päivänsä nähnyttä tehdastilaa, kuten Porissa. Linnajazzin ässä Poriin verrattuna on vielä, etteivät täällä ainakaan massakonsertissa aikataulut veny ja pauku.
Pori Jazz ei syntynyt – toisin kuin yleinen myytti kertoo – niin, että Jyrki Kangas sanoi: “Tulkoon jatsit!” Sen perusti vuonna 1966 joukko harrastajia, muusikoita ja lehtimiehiä.
Organisaation ensimmäinen osa-aikainen toimihenkilö, nykyinen taiteellinen johtaja, Kangas rakensi juhlista vuosien mittaan laaja-alaisen musiikkifestivaalin.
Mutta nyt ei oikein svengaa.
Alpo Suhosesta piti tulla sateentekijä. Alle vuoden toimitusjohtajana häärittyään Ape päättikin lähteä tahdittamaan sveitsiläisiä kiekkojunnuja. Tuskin vain siksi, että Porissa on sadetta riittänyt ilman häntäkin. On tainnut myrskytäkin.
Vielä viime sunnuntaina Suhonen korosti lehtihaastattelussa, ettei Porissa haluta “markkinafestivaalia”. Ehkä aika moni muu sitä silti haluaa…
Porissa on tavallaan sama ongelma kuin saattaa olla pian Hämeenlinnassa: kasvaako vaiko jopa kutistua?
Delta Arena, 1,7 miljoonan euron julkisella rahoituksella rakennettu suurnäyttämö, on ollut käytössä vain kahdesti! Eikä tulevaisuus näytä hyvältä.
Elokuussa valittava uusi toimitusjohtaja on kovan paikan edessä. Kaikkien vetävimpien pääkonserttien siirtäminen areenalle suututtaisi Kirjuri-friikit.
Kun Luodolle ahtautuu yli 10 000 ihmistä – saati 20 000, kuten kuulemma äsken Stevie Wonderin keikalle – täytyy esimerkiksi päättää, että tunnin päästä on hätä, ja aloittaa saman tien puskeminen Bajamajalle päin.
Kirjurinluodon kompromissiratkaisu jättää jälkeensä turhan paljon kiukkuisia ihmisiä.
Pori Jazzin esimerkki osoittaa, että se mikä syntyy aatteen palosta ja kapinasta ei voi elää bisneksen pakosta ja yleisön napinasta, ainakaan sellaisenaan.
Näiden pähkäilyn lomassa Hämeenlinnassa toivottavasti pohditaan ensi suveksi kantavampien ämyreiden hankkimista.
Ja pankaa ihmeessä se penkkien ja esiintymislavan välisen alueen halkaiseva väylä tukkoon! Eestaas vaeltava kansa häiritsee keskittymistä yhtä paljon kuin Porissa ahterikansan ja jalkautuvien jammailijoiden ainainen sota.
VELI-MATTI VIRTANEN
Kirjoittaja on Hämeen Sanomien uutispäällikkö.