Viileä alkuesä on ketuttanut monia, mutta ei Johanna ja Ibrahim Togolaa. Loma Malin helteistä on tehnyt hyvää ja viileys virkistänyt mielen.
Länsi-Afrikassa sijaitsevassa Malissa asuvat Togolat ovat kesälomalla Johannan vanhempien luona Hämeenlinnassa. Välillä on matkailtu ympäri Suomea, mutta enimmäkseen pariskunta on lepäillyt.
– Sekä kalastanut ja pelannut krokettia, kertoo Ibrahim Togola nauraen.
Ibrahim on Malista kotoisin. Pariskunta tapasi Jyväskylässä Ibrahimin luentomatkalla.
– Luennolla oli yksi kiinnostava opiskelija, joka esitti vaikeita kysymyksiä, Ibrahim muistelee ensitapaamista.
 Johanna ja Ibrahim Togola nauttivat lomastaan Hämeenlinnassa. |
Johanna lähti Maliin vapaaehtoistyöhön vuoden 2001 alussa, ja on vieläkin sillä tiellään. Naimisiin pariskunta meni kaksi vuotta sitten. Juhlat pidettiin sekä Hämeenlinnassa että Malissa. Suomessa vieraillaan toisinaan, ja pariskunnan reilun vuoden ikäinen Sira-tyttö kävi Suomessa syntymässä.
Koti on kuitenkin Malissa.
Johanna kertoo, että välillä hän kaipaa Suomea, erityisesti luontoa ja siellä liikkumista.
– Asumme 1,5 miljoonan asukkaan kaupungissa, eikä siellä lähdetä luontoon noin vain. Pimeys tulee illalla seitsemän aikaan. Myös korkea lämpötila asettaa rajoitteita.
Saippuaa puukaupan sijaan
Luonto on Togoloille tärkeä. Suomessa siitä nautitaan, Malissa sitä suojellaan. Molemmat Togolat työskentelevät ympäristöjärjestöissä.
Johanna toimii Dodo-Tulevaisuuden elävä luonto ry:n Sinsibere-projektin koordinaattorina ja Ibrahim johtaa Mali-Folkecenteriä, joka taistelee muun muassa uusiutuvien energianlähteiden puolesta.
– Yritämme vaikuttaa toimintatapoihin ja tehdä uusiutuvien energialähteiden käytön houkuttelevammaksi, Ibrahim kuvailee.
Maailman köyhimpien valtioiden joukkoon lukeutuvassa Malissa pääasiallinen energianlähde on puu. Noin kaksi kolmasosaa Malin pinta-alasta on jo nyt Saharan autiomaan peittämä, ja puiden hakkaaminen aiheuttaa eroosiota, joka taas lisää aavikoitumista ja vaikeuttaa maanviljelystä.
– Malilaiset ovat kyllä huomanneet, että ympäristö on köyhtynyt ja toimeentulo vähentynyt, mutta se on vähän kuin rasvaisen ruuan syönti: asiaa ei ajattele, ellei sitä todella tuoda esille. Toimintatapoja on vaikea muuttaa, jos tarvittavaa tietotaitoa ei ole, Johanna sanoo.
Johannan Sinsibere- projektissa taistellaankin aavikoitumista vastaan kouluttamalla malilaisia naisia.
– Malissa naiset ovat yleensä ne, jotka hakkaavat ja myyvät polttopuut, Johanna kertoo.
– Olemme antaneet tukea saippuanvalmistukseen ja kanankasvatukseen. Lisäksi olemme muun muassa kehittäneet energiatehokkaampia liesiä, Johanna kuvailee.
Työ projektissa on mielenkiintoista ja haastavaa. Aluksi Johannaa haittasi ranskan ja paikallisen bambaran kielen taidon puute, mutta ystävälliset ja avoimet ihmiset korvasivat alun hankaluudet.
Oppimista on ollut paljon, ja Johanna sanookin, että hyvät yhteistyökumppanit ovat työssä tärkeitä. Sinsibere-projekti on toteutettu yhteistyössä Mali-Folkecenterin kanssa.
– Minulla on edelleen omasta mielestäni hyviä ideoita, jotka vaan eivät toimi paikallisissa olosuhteissa. On tärkeää, että on ihmisiä, joiden kanssa keskustella.
Kotiapulainen auttaa
Naisen asema Malissa saattaa suomalaisesta tuntua surkealta, mutta Johannan mielestä asia ei ole ihan niin yksioikoinen. Vaikka mies on perheen pää, saa nainen päättää omien tulojensa käyttämisestä.
– Naiset ovat hyvin itsenäisiä. Malissa on tapana, että mies tuo viljan, ja nainen vaatettaa itsensä ja lapsensa.
– Malissa kaikki on niin erilaista, koko ajattelutapa on hyvin erilainen. Naisten asemaan vaikuttavat niin monet asiat.
Arki on perusteiltaan samanlaista kaikissa maissa: laitetaan ruokaa, hoidetaan kotia ja lapsia ja käydään töissä. Silti elämä on erilaista.
– Saharan hiekkapölyä tulee koko ajan sisään, siivota täytyy jatkuvasti, Johanna kuvailee.
Johannalla, kuten useimmilla työssä käyvillä kaupunkilaisnaisilla, on palkattu kotiapulainen, joka pesee pyykit ja siivoaa.
– Siinä suhteessa malilaisilla naisilla on asiat paremmin kuin suomalaisilla, Johanna sanoo.