Vuodesta 2001 lähtien järjestetty kaiken kansan yhteislaulutapahtuma on perinteisesti aloitettu Leipuri Vainikaisen viisulla.
Torstaina poikkeuksen tekivät illan solistit, tuuloslaiset Arja Näsi ja Sakari Silpola aloittaessaan laulutuokion parilla tutulla sota-ajan laululla.
Vainikaisen viisuja lauletaan kerran kesässä, elokuussa.
– Kansa sitä lauloi jo silloin, kun nuorena tyttönä sotien jälkeen tulin Hämeenlinnaan, muistelee Helena Karppinen.
Ensimmäisen työpaikkansa hän sai Hämeenlinnassa leipuri Vainikaisen kahvilasta tarjoilijana.
Kahvila-konditorian hän muistaa olleen avoinna joka päivä. Työntekijät, myös Helena Karppinen tuli vuorollaan kahvilaan jo anivarhain. Ensimmäisenä työnä oli sytytellä tuli hellaan ja laittaa iso korvikepannu kuumenemaan.
– Vesi pannuun kaadettiin edellispäivän porojen päälle.
Joinain aamuina hämärässä keittiössä nuorta valkean sytyttelijää hätyyttelivät sodan jälkeen taloissa yleiset “kotieläimet”, torakat.
Talon rouvan Helena Karppinen kertoo olleen tomeran ja pitäneen alaiset kurissa.
– Siitä huolimatta tunnelma kahvilassa oli kotoinen ja hyvät muistot ensimmäisestä työpaikastani jäi, Karppinen sanoo.
Oman leipomon tuotteista työntekijöille leikattiin viipaleet kääretorttujen molemmista päistä. Ne olivat sodan jälkeen, ostokorttien aikaan, harvinaista herkkua.
Kahvia ja leivoksia
Hämeenlinnaan vuonna 1948 nuorikkona muuttanut Pirkko Papunen kuvaa Vainikaisen kahvilan tunnelmaa rauhallisen viihtyisäksi.
Vellamo-ruokalassa, lähellä rautatieasemaa tarjoilijana työskennellyt Papunen kävi kaupungin parhaalla liikepaikalla – torin kulmassa sijainneessa Vainikaisen kahvilassa asiakkaana.
– Kahvin ja leivoksen yleensä tilasin, Papunen muistelee.
Vainikaisen kahvila oli nuorison suosima kokoontumispaikka jo 1910 – 1930 -luvuilla. Kaksikerroksisen kahvilan alakerrassa myytiin leipomotuotteita: pullaa, leipää ja leivoksia. Kahviannokset tarjoiltiin yläkerrassa.
– Asiakkailta otettiin ensin tilaus ja sitten tarjoiltiin sen mukaan. Yleensä ihmiset joivat kahvia tai limonadia, muistaa Helena Karppinen.
Vainikaisen talon purkamisen hän sanoo vieneen mennessään yhden aikakauden. Tutussa viisussa elämään on jäänyt yksi ajan merkkihenkilö, leipuri Vainikainen.
Keskustaloa varten kaivettua isoa kuoppaa ihmetellessään Helena Karppinen sanoo ajatelleensa: Siinä menee vanhaa Hämeenlinnaa hiekkakuormien mukana.
Torstai-iltana Vainikaisen viisujen solistina esiinty myös hämeenlinnalainen, Sibelius-opistossa harmonikan soittoa opiskeleva Tuulikki Lounaskorpi.
Tilaisuuden järjestäjinä toimivat tuttuun tapaan Hämeenlinnan-Vanajan Sotaveteraanien Naisjaosto ja Keskustalon yrittäjät. (HäSa)