Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Hämeenlinnan ulkoliikuntamahdollisuudet ovat herättäneet keskustelua

Kaupunkilaiset ovat ottaneet aktiivisesti kantaa jääkenttien ja hiihtolatujen kunnossapidosta tai sen puutteesta myös Kaupunkiuutisten yleisönosastolla. Niistä on kohistu myös jääkenttien kulmilla, kun korttelikiekkoilijoiden valmentajat ja vanhemmat ovat huolissaan lasten oikeuksista suositusten mukaiseen liikkumiseen. Lapsen pitäisi harrastaa liikuntaa kaksi tuntia päivässä. – Olemme saaneet sen verran palautetta, että on aika nostaa kissa pöydälle. Ulkoliikuntapaikat koskettavat suoraan myös liikuntaa tarvitsevia lapsia, OP-korttelikiekkoraadin Mika Kannisto huomauttaa. Korttelikiekkoraadin saamassaan palautteessa tunteita on nostanut pintaan muun muassa Nummen ja Tuomelan kenttien kunto sekä kaukalon puuttuminen kokonaan Käikälästä. –  Kaupunki voisi toimittaa välineet lumenpukkaamista varten kentille, joissa ei ole kunnossapitoa viikonloppuisin. Ei tarvitsisi kuljettaa kolaa kotoa käsin. Käikälän korttelikiekkojoukkueet pelaavat evakossa muilla kentillä. Asia vaikuttaa myös koululiikuntaan, sanotaan eräässä palautteessa. Myös Kirkonkulman koulun viides- ja kuudesluokkalaiset pelaavat liikuntatunneilla Käikälän Postin jääkentällä. – Kaukalon puuttuminen tältä puolelta kaupunkia on iso puute. Sellainen tarvittaisiin jo turvallisuuden kannalta, rehtori Ulla Sara-Aho sanoo. Kunnossapitoa  talkootyöllä Sara-Ahon mukaan Kirkonkulman luistinkenttä pantiin uusiksi koulun peruskorjauksen yhteydessä. Alkuvuosi meni kuitenkin pilalle joulukuun vesikeleillä kentällä rällänneiden mopoautoilijoiden takia. Kaupungin jäädytysauto on välillä ilmestynyt paikalle liikuntatunnilla, mutta Sara-Aho laittaa sen informaation puutteen piikkiin. – Kaupungilla on varmasti monta paikkaa huollettavanaan. Meidän pitäisi tehdä parempaa yhteistyötä puolin ja toisin. Kirkonkulmalle saatiin lopulta myös latu – talkootyönä, josta Sara-Aho on kiitollinen. – Pienimmille koululaisille olisi ollut hurja ajatus kävellä suksien ja sauvojen kanssa 1,5 kilometrin päässä olevalle pururadalle. Vapaaehtoisuus on ollut mahtavaa. Rehtorin Ismo Ahon mukaan kaupunki ei ole tehnyt lähilatuja Luolajan alakoulun pikkuoppilaille enää vuosiin. – Isommat hiihtävät Alaspään tallilta lähtevillä laduilla. Sinne on koululta 10 minuutin matka, mutta pikkuoppilaiden liikuntatunnista vain puolet jää hiihtämiselle. – Viime vuonna pukattiin talkootyönä traktorilla muutaman sadan metrin ura koulun alueelle. Myös vanhemmat oppilaat ovat tehneet hiihtäen latuja pienimmille. Hiihtäminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin miellyttävää, jos ladut ovat huonot ja suksi ei luista. Ahon mukaan Luolajassa hiihtäminen on korvattu osittain jalkapallon pelaamisella. – Vanhempainyhdistys jopa keskusteli maksavansa latujen tekemisen, mutta se ei mielestäni ole heidän tehtävänsä. Koulun läheisyydessä pitäisi olla ehdottomasti latu. Eikä sen kovin pitkä tarvitsisi olla. Maanomistajien luvista se ei ainakaan ole kiinni.