Hämeenlinnalainen Leo Järvenpää harmittelee nykyisiä rakennusmääräyksiä, jotka hankaloittavat savitalojen rakentamista. Eipä silti, eivät savitalot ole Suomessa kummoiseksi villitykseksi nousseetkaan monista eduistaan huolimatta.
– Esimerkiksi rakennuksen ilmanvaihto on hankala toteuttaa, kun nykyään vaaditaan koneellista ilmastointia. Painovoimainen ilmastointikin kävisi, mutta joka talolle pitäisi erikseen laskea, että ilmanvaihto on riittävän tehokas, Järvenpää sanoo.
Hän on asunut 12 vuotta itse rakentamassaan savitalossa, ja on tyytyväinen. Taloa ei ole tarvinnut millään tavalla korjailla ja sisäilman laatu on todella hyvä.
Nuha lähti savitalossa
– Näin lehdessä mainoksen suomennetusta saksalaisesta savirakentamisoppaasta ja innostuin hankkimaan sen. Kun savitalon ilmanlaatua kehuttiin, päätin kokeilla. 40 vuotta sairastamani krooninen nuha lähti, kun muutin savitaloon.
Järvenpään talo on tehty rukiin oljen ja saven seoksesta eli ns. kevytsavesta. Savea on 300-600 kiloa kuutiometrissä seosta. Palon- ja homeentorjunta-aineena on lisäksi boorihappoa. Tosin savirakentamisen oppaiden mukaan savitalot eivät muutenkaan homehtuisi.
Vaikka savi on halpa ja monilla paikoilla helposti saatava rakennusaine, talon tekeminen siitä on työlästä ja aikaa vievää. Ennakkoluulojen ohella tämä lienee syynä savirakentamisen vähäisyyteen.
Leo Järvenpää sanoo, että savitalo olisi helpompi rakentaa, jos joku tekisi valmiita harkkoja. Tekijää ei kuitenkaan ole.
Puurunko on välttämätön
Leo Järvenpää rakensi ensin taloonsa puurungon. Pystytolppia tuli kaksi riviä, yksi 40-senttiä paksun seinän ulkolaitaan, toinen sisälaitaan. Sisempien tolppien varassa lepää sisäkatto ja niihin on kiinnitetty sisäpanelointi.
Ulommat tolpat kannattelevat vesikattoa ja niissä on kiinni laudasta tehty ulkovuori. Ikkunoiden alla ja päällä on poikittaiset palkit sitomassa seiniä paikalleen. Minkäänlaisia kosteussulkuja tai tuulieristeitä seinissä ei ole.
– Puurunko on tarpeen kevytsaviseinien kantavuuden varmistamiseksi. Ilman sitä ei savitalolle saa rakennuslupaa, Järvenpää selittää. Hän korostaa, että puun pitää olla hyvin kuivaa.
Massiivisavesta tehtävissä rakennuksissa ei tarvita puurunkoa, sillä savella on hyvä puristuskestävyys ja seinistä on lämpöeristävyyden takia tehtävä paksut. Massiiviseinistä tehdään usein alaspäin paksunevia.
Järvenpään talon runko sai odottaa seuraavaan kevääseen, ennen kuin seinät tehtiin. Neljän viikon liukuvalu-urakka valmistui juhannukseksi. Saven ja oljen seosta pantiin valumuottiin ohuehkoina kerroksina, jotka juntattiin tiiviiksi ennen seuraavan kerroksen lisäämistä
Kun muotti täyttyi, sitä nostettiin ylöspäin kunnes seinä oli oikean korkuinen. Seinät valettiin yksi kerrallaan. Valu on viimeistelty slammaamalla se sileäksi.
Vuoden kuivumisaika
Valun jälkeen talo sai kuivaa loppukesän ja seuraavan talven. Kuivamisen aikana Järvenpää teki verhoilut ja muut työt ja muutti sisään rakentamisen kolmantena vuotena elokuun alussa.
– Savi kuivuu ajan mittaan niin, että sen kosteusprosentti on kaksi. Puusepänkuiva puu sisältää vettä kuusi prosenttia, hän kertoo.
Kuivuminen on hyvin hidasta, sen järvenpää huomasi poratessaan seinään jälkeenpäin reikää sähkökaapelille. Seinän sisusta oli vieläkin nahkea.
Se ei kuitenkaan haitannut asumista, sillä oljen ja saven seos hengittää hyvin ja kosteus pääsee haihtumaan.
Hyvä lämpö- ja äänieriste
Saviseinät ovat hyviä äänen eristäjiä. Leo järvenpää sanoo, ettei viiden kilometrin päässä olevan armeijan Hätilän ampumaradan raskaiden aseiden paukkeet kuulu lainkaan sisään. Hänen edellinen talonsa hypähti aina, kun Hätilässä jysähti iso paukku.
– Sitä paitsi savi estää sähkömagneettista säteilyä. Tuossa nurkalla on voimalinja ja iso muuntaja, Järvenpää huomauttaa.
Savi-olkiseos on myös hyvä lämmöneriste. Järvenpää lämmittää tuvan, kahden kamarin ja pesutilojen mökkiään pääasiassa puulla. Kolme tonnia painavassa vuolukiviuunissa palaa vuodessa keskimäärin 13-14 pinokuutiota halkoja ja puuhellassa nelisen kuutiota klapeja.
Sähköä kuluu lähinnä veden lämmittämiseen, kylmälaitteisiin ja valaistukseen noin 3000 kilowattituntia vuodessa. (HäSa)