Festarifiilis alkaa jo portin ulkopuolella pääkirjaston kupeessa. Vilttejä on levitetty pitkin puistoa, ja kekseliäät vievät puistonpenkkejä lähemmäksi rantaa. Pullonkerääjät juoksevat panttirahojen perässä viltin luota toiselle.
Niko Jokinen, Ville Jokinen, Sami Pohjavirta, Karri Pennanen ja Janne Huusko ovat pystyttäneet pakettiauton eteen oman leirin. He nauttivat kirjaston pihalla puutarhapenkeillä aloittelujuomista. Osalla heistä on liput, mutta sade on pitänyt miehet oman leirikatoksen suojissa. Siellä voi nauttia myös omia juomia, toisin kuin festivaalialueella.
Tiukka tarkastus tunnetaan
Järjestyksenvalvojien mukaan Wanaja-festivaaleille piilopullon vieminen ei helposti onnistu.
Turvatarkastukseen astelee sisään parrakas mies, joka kuvailee itseään hulluksi maailmalta. Hän työntää juuri ennen turvatarkastusta haaroihinsa tyhjän tölkin. Vastassa häntä odottaa kuitenkin nainen, joka tietää vanhat kikat.
– Minä olen niin rohkea, että tutkin haarojenvälistä asti, rempseän oloinen järjestyksenvalvoja nauraa.
Tölkki löytyy, ja se menee roskikseen.
Hieman myöhemmin herran seurassa ollut nainen paljastaa, että järjestyksenvalvoja on vanha tuttu, ja tölkki haaroissa oli enemmänkin vitsi kuin totinen yritys. He tiesivät, että tarkastus on tiukka.
Hannu Lahtiselle tiukka tarkastus tuli yllätyksenä. Hänellä on mukanaan reppu, ja hän on valmistautunut festivaaleille kunnon eväin. Repusta löytyy banaaneja, sinetöity limsapullo ja termospullo. Lahtisen harmiksi, hän ei saa viedä niitä festarialueelle.
– En ole ollut pitkään aikaan festareilla, niin en tiennyt sääntöjä. Jos näistä olisi kerrottu, en tietenkään olisi tuonut, mies harmittelee.
Lahtinen ei yrittänyt tahallaan salakuljettaa eväitä alueelle, mutta moni silti yrittää.
Anniskelualueelta näkee lavoille
Anniskelualueen luona on kolmen hengen festivaalipoppoo Jari Miettinen, Henri Tauru ja Joni Nurmi. Kaikki kolme myöntävät, että he ovat joskus salakuljettaneet alkoholia festivaaleille, mutta Wanaja-festareilla he luottavat anniskelualueen tarjoiluihin.
– Nuorena alle 25-vuotiaana sitä tuli tehtyä, mutta emme enää salakuljeta. Olemme tulleet sen verran lainkuuliaisiksi, ja myös rahaa on enemmän, Miettinen sanoo.
Kolmikolla on sen verran tarinoita, että heitä voisi melkein kutsua salakuljetuksen ammattilaisiksi.
– Feikkikaljamahoja saa netistä. Niitä myydään jopa sellaisia, mistä saa pillillä juotua. Pienen pullon saa haarojenväliin, sinne ei kukaan katso. Yksi kikka on, että laittaa hupparin vyötäisille ja sinne huppuun pullon. Ja jos on isot rastat, niin sinne hiusten sekaan saa myös laitettua pullon, kolmikko jakaa vinkkejä vuoronperään.
Tauru kuitenkin huomauttaa, ettei Wanaja-festivaaleille tarvitse edes salakuljettaa juomia, koska anniskelualueilta näkee kaikille lavoille.
Konkarit tietävät myös huonot kikat
Anniskelualueella illasta nauttivat myös sadevaatteisiin verhoutuneet Minna Vättö ja Miia Anttila. Heillä on monen vuoden kokemus Provinssirockista, Ruisrockista ja Ilosaarirockista.
Festarikonkarit tietävät, miten järjestyksenvalvojia voi harhauttaa. He molemmat tietävät etenkin naisille sopivia kikkoja.
– Tissipullo on klassikko, sieltä välistä ei niin katsota. Meikkipussiin saa pienen pullon, ja kun laittaa sen terveyssiteiden alle, eivät ainakaan miehet sitä tongi, Vättö nauraa.
Anttila sanoo, että he ovat laittaneet kiivin sisään alkoholia. Ne olivat kuitenkin maistuneet niin pahalle, ettei kokenutkaan salakuljettaja niitä voinut syödä.
Tänään he kuitenkin puhuvat vain hypoteettisesti. Kaksikko kieltää jyrkästi, että he olisivat tuoneet salapulloja Wanaja-festareille.
– Täällä on yksi tiukimmista turvatarkastuksista, mitä Suomessa on, Anttila toteaa. (HäSa)