Riihimäen taidemuseon ja Suomen lasimuseon yhdistämistä selvitellään jälleen kerran. Kaupungin taloutta tervehdyttävä taloustoimikunta sekä sivistyslautakunta tavoittelevat yhdistämisellä säästöjä.
– Museoiden pitää löytää keino säästöihin, kuten kaikilla muillakin hallinnon aloilla joudutaan tekemään. Maalaisjärjellä ei tunnu kokonaistaloudellisesti edulliselta, että toimipisteitä on monessa paikassa, perustelee sivistyslautakunnan jäsen Jukka Mursula (kok.) tekemäänsä esitystä.
Suomen lasimuseossa ja Riihimäen taidemuseossa ihmetellään, miten säästöihin päästään ja kuinka paljon pitäisi säästää. Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Hannu Nokkala (sd.) katsoo myös, että museot ovat jo täyttäneet taloustoimikunnan asettaman säästövelvoitteen. Ne ovat puristaneet menot vuoden 2014 tasolle.
– Kaupunginmuseo ja taidemuseo ovat pystyneet karsimaan 46 000 euroa ja lasimuseo 54 000. Saimme kokoon vaaditut 100 000 euroa, vahvistaa Riihimäen kaupunginmuseon ja taidemuseon johtava intendentti Helena Lindstén. Jos museot viedään saman katon alle, lasimuseo uhkaa menettää valtakunnallisen erikoismuseon aseman ja valtionavun.
– Emme pysty enää täyttämään meille asetettuja tehtäviä. Menetämme asemamme, emme pysty kokoamaan yleisöä houkuttelevia näyttelyitä ja menetämme kävijöitä. Taidemuseon näyttelytoiminta ei pysty paikkaamaan menetystä, toteaa Suomen lasimuseon intendentti Uta Laurén. Säästöjä tavoitellaan ennen kaikkea taidemuseotiloista. Kaupunki omistaa lasimuseon tilat. Taidemuseo taas maksaa nykytiloistaan yksityiselle omistajalle kiinteistökuluja ja vuokraa runsaat 180 000 euroa vuodessa.
Suomen lasimuseo on yksi koko maan 16 valtakunnallisesta erikoismuseosta.
– Jos Suomen lasimuseo menettää valtakunnallisen erikoismuseon aseman, menetetään erikoismuseon saamaa valtionosuutta 180 000 euroa, Uta Laurén toteaa.
Hannu Nokkala kannattaa museoiden yhdistämisen selvittämistä, mutta uskoo molempien säilyvän edelleen itsenäisinä yksiköinä.
– Säästöjen tavoittelua yhdistämisellä rajoittavat niin Wähäjärvi-kokoelman sopimus kuin kokoelmien vaatimat tekniset ratkaisut. Meillä on myös kulttuurilähtöisyys mukana kaupungin strategiassa. Museot tuottavat enemmän kuin kuluttavat euromääräisesti, Nokkala toteaa.
Pentti Wähäjärvi lahjoitti taidekokoelman kaupungille 1990-luvun alussa.
Tuolloin laadittu sopimus velvoittaa pitämään kokoelman yhtenäisenä, asettamaan teoksia yleisön nähtäväksi ja sijoittamaan kokoelma turvallisiin tiloihin, joissa on taiteen säilyttämisen edellyttämät olosuhteet. Intendentti Uta Laurén Suomen lasimuseosta ja johtava intendentti Helena Lindstén Riihimäen museoyksiköstä ihmettelevät, miten sivistyslautakunta voi ohittaa rakennuspäällikkö Hannu Mattilan toukokuussa laatiman lausunnon.
Lausunnossaan Mattila korostaa, ettei lasimuseo täytä taidemuseon kokoelmien vaatimia sisäilmavaatimuksia.
Lämpötilan ja kosteuden pitäminen taidekokoelman vaatimalla tasolla edellyttäisi mittavia investointeja eikä Mattilan mielestä edes onnistu vanhassa tehdasrakennuksessa. Lisäksi taidemuseon vaatimat turvajärjestelmät maksaisivat vähintään 70 000 euroa. Järjestelmät asennettiin muutama vuosi sitten taidemuseon nykyisiin tiloihin. Ajatus yhdistämisen tuomista säästöistä ei ole uusi, vaan on noussut esiin vuonna 1994 perustetun taidemuseon toiminnan aikana säännöllisin väliajoin.
Edellisen kerran selvitys tehtiin viisi vuotta sitten, jolloin kaupunki lopulta yhdisti taidemuseon ja kaupunginmuseon samaksi hallinnolliseksi yksiköksi. Samalla jätettiin palkkaamatta taidemuseolle johtaja. – Tuolloin jouduttiin tarkistamaan nimikkeitä ja tehtäviä. Organisaatiomuutos ei tuonut säästöä, kertoo johtava intendentti Helena Lindsten. HÄSA