Pyöreäposkinen poika näyttää nimensä veroiselta. Urho Valdemarin nimiäisiä vietettiin, kun Urho oli kaksi kuukautta vanha.
Äiti Tytti Vilminko ei kuulu kirkkoon. Sukulaisia varoiteltiin jo odotusaikana, että ristiäisten sijaan on tulossa nimijuhla.
– Lapsi saa päättää itse myöhemmin, haluaako liittyä kirkkoon, Vilminko kertoo.
Nimiäisperinne on yleistynyt. Siviilijuhliin tietoa ja palveluita tarjoavan Pro-Seremonioiden toimitusjohtaja Anneli Aurejärvi-Karjalainen kertoo, että silti moni vanhempi jännittää, mitä lähipiiri ajattelee lapsen kastamatta jättämisestä.
– Vanhemmat pelkäävät sitä enemmän kuin olisi syytä.
Aurejärvi-Karjalaisella on 20 vuoden kokemus nimiäisten järjestämisestä, ja hän on kirjoittanut siviiliseremonioista kirjan Perheen omat juhlat (WSOY 1999).
Isovanhempien huoliin kuuluu se, onko siviilijuhla lainkaan juhlava ja heitetäänkö kaikki perinteet roskakoppaan.
– Huoli on onneksi aivan turha. Usein iäkkäimmät vieraat kiittelevät eniten, kuinka lämmin ja kaunis tilaisuus on ollut.
SIVIILIJUHLISSA EI ole pakollista kaavaa, vaan vanhemmilla on vapaus miettiä, mikä on heidän perheelleen sopiva tapa juhlia vauvan nimeämistä.
Yksi vaihtoehto on tilata tilaisuuteen ulkopuolinen puhuja, joka toimii myös tilaisuuden seremoniamestarina.
Jos ulkopuolista puhujaa ei ole, tilaisuutta ohjaa yleensä toinen vanhemmista. Aurejärvi-Karjalainen vinkkaa, että seremoniamestarin roolin voi antaa isovanhemmalle tai lapselle pyydettävälle ei-kirkolliselle siviilikummille.
Puhe voi käsitellä esimerkiksi vanhempien yhteistä historiaa ja kasvatusihanteita ja nostaa esiin toiveita tulevaisuudelle. Suosittua on kertoa isovanhempien ja sisarusten roolista lapsen elämässä.
USEIN JUHLA jakaantuu kahteen osioon. Juhlavammassa, seremoniallisemmassa osiossa, ilmoitetaan vauvan nimi ja kummit. Sen jälkeen alkaa leikillisempi osuus, jossa voi olla vaikka tulevan lapsen luonteenpiirteiden arvuuttelua ja sylittelyä.
Vauvalla voi olla ylllään suvussa perintönä kulkenut kastepuku, mikäli vanhemmat niin haluavat ja se sopii suvulle.
Aurejärvi-Karjalainen muistuttaa, että valkoisen kastemekon historia on maallinen. Empiren aikakaudella 1800-luvun alkupuolella ihannoitiin antiikin jumalattaria. Se näkyi juhlamuodissa, jossa vyötärön paikka oli ylhäällä ja kankaat laskeutuivat valkoisina ja ohuina.
– Kun empirekausi oli ohi, värit palasivat kaikkeen muuhun juhlamuotiin paitsi kaste- ja morsiusmekkoon.
Myös kristillisessä kastejuhlan elementtejä voi liittää juhlaan, jos se ei loukkaa juhlavieraita. Suvun perinteinen kastemalja voi olla mukana uudessa roolissa, vaikka kummikynttilöiden maljana tai kukka-asetelman sijoituspaikkana.
URHO-VAUVAN NIMIÄISET onnistuivat hienosti. Lämmin ja rento tunnelma toteutui, ja suuret suvut pääsivät kohtaamaan toisensa ensimmäistä kertaa.
Aurejärvi-Karjalaisen mukaan nimiäiset onnistuvat, koska niissä ei ole mitään ylimääräistä. Juhlassa keskitytään kaikille tärkeään asiaan: toivottamaan yhdessä uusi jäsen tervetulleeksi sukuun ja ystäväpiiriin ja juhlimaan hänen saamaansa nimeä.