1) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtaja Marina Erhola, onko niin, että mitä vähemmän sote-alueita on, sitä kauemmas palveluita varten joutuu matkustamaan?
– Ei. Ne eivät kulje käsi kädessä. Nyt puhutaan palveluiden järjestäjien määrästä, ja järjestäjä suunnittelee palveluverkon mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.
Ne eivät missään nimessä ole yhteismitallisia, vaan keskittäminen tehdään eri ratkaisuilla.
2) Hallitusohjelmassa sote-alueiden enimmäismääräksi asetetaan 19, mutta esillä on ollut niiden pudottaminen jopa viiteen. Miten alueiden määrä vaikuttaa tavallisen sote-palveluiden käyttäjän elämään?
– Alueiden määrä on todella iso asia, sillä jos määrä on riittävän pieni, se takaa rationaalisen suunnittelun terveydenhuollossa.
Silloin saadaan koottua terveydenhoidon ja sosiaalihuollon voimavaroja niin, että kansalaisille syntyy kokonaisuutena toimivammat palvelut.
3) Onko mahdollista, että uudistus heikentää lähipalveluita kuten päivystystä?
– Suomessa on tarvetta keskittää palveluita. Meillä on hajanainen maantiede ja tiheä palveluverkko.
Siinä ei sinänsä ole ongelmaa, mutta jos palveluverkko on näennäisesti tiheä muttei saada esimerkiksi rekrytoitua lääkäreitä kuntiin, niin on järkevää miettiä miten sen voisi järjestää jatkossa paremmin.
4) Mikä uudistuksessa muuttuu kaikkein eniten?
– Toive on se, että merkittävimmät muutokset tapahtuvat peruspalveluiden hyväksi. Niitä ovat perustason terveydenhoito ja sosiaalihuolto. Siellä ne suurimmat kehittämistarpeet ovat.
Myös erikoissairaanhoidossa tulee varmasti tapahtumaan muutoksia, mutta siellä tavoitteena on, etteivät ne murenna toimivaa järjestelmää.
5) Itsehallintoalueiden kulut maksaisi valtio. Onko sillä veronmaksajan kannalta merkitystä?
– Tästä seuraa isoja selvitettäviä verotuskysymyksiä esimerkiksi progressioon liittyen, mutta ne ovat vielä kovin auki. Myös itsehallintoalueiden verotusoikeutta mahdollisesti selvitellään.
Selvää on, että nykymuodossaan valtion verotukset ja muut vaativat perusteellista uudistamista, kun mietitään miten soterahoitus hoidetaan.
6) Vähenevätkö kansalaisten vaikutusmahdollisuudet, jos oman kotikunnan valtuustolla ei olekaan päätäntävaltaa asioista?
– Se on hyvä kysymys. Näkisin, että vaikka luottamushenkilöiden paikat vähenevät, niin tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet järjestelmän muuttamiseen paranevat.
Nyt jos pitäisi tehdä päätös, että jossain laitetaan yksi osasto kiinni ja suunnataan varat lastensuojeluun, niin se on käytännössä mahdotonta, koska on niin monta päättävää elintä.
7) Mitä sairaanhoitopiireille tapahtuu sote-uudistuksessa?
– Sairaanhoitopiirit eivät varmasti tule hallinnollisessa nykymuodossaan jatkumaan. Minun henkilökohtaisen näkemykseni mukaan niitä tulisi käyttää paljon uudistuksen suunnittelussa, mutta tarvitaan myös vahva muutos. Näen, että viisainta olisi myös muuttaa niiden nimi joksikin toiseksi kuvaamaan muuttuvaa toimintaa. LM–HäSa Harri Ahola