Juha Tenhon kotitila on tuottanut luonnonmukaista naudanlihaa ja lampaanlihaa jo 20 vuoden ajan. Ulvilalaisen luomutilan tuotanto myydään lähes kokonaan ilman välikäsiä suoraan asiakkaille. – Tämänhetkistä menekkiä voi luonnehtia kohtalaiseksi. Ei tässä kuohuviinipulloja ole syytä poksautella, mutta onneksi asiakkaita on riittänyt, Tenho tuumaa. Lampaanlihan kokonaistuotannossa luomu ylsi viime vuonna sentään 23 prosentin osuuteen. Sen sijaan luonnonmukaisesti tuotettua leipää on paria poikkeusta lukuun ottamatta vaikeaa ellei mahdotonta saada suomalaisista kaupoista. Silti sitä valmistetaan Suomessa – etupäässä vientiin. Arvion mukaan yli 70 prosenttia luomuviljastamme myydään ulkomaille lähinnä leiviksi, hiutaleiksi ja annospuuroiksi jalostettuna. Suurimman viejät ovat Helsingin Mylly ja Fazer sekä leivän osalta heinolalainen Pekan Leipä Oy. Se vie luomuleipää tänä vuonna Keski-Eurooppaan 5–7 miljoonan pakkauksen verran. – Eniten menee kaasupakattua Reissumies-tyyppistä palaleipää, toimitusjohtaja Arto Mussalo kertoo. – Suurin kohdemaa on Saksa, mutta nyt markkinat ovat aukeamassa myös Puolaan, Venäjälle ja Ranskaan. Luomuleivän menekki on ollut Keski-Euroopassa kovassa nousussa koko 2000-luvun. Meillä asetelma on toinen. Mussalon mukaan Pekan Leivän luomutuotteille on kysyntää lähinnä vain pääkaupunkiseudulla. Helsingin alueen luomuruoan valikoimat ovat suomalaisittain muutenkin omaa luokkaansa. – Muualla maassa luomulla ei ole juuri minkäänlaista merkitystä. Kuluttajat varmaan olettavat kotimaisten tuotteiden olevan muutenkin riittävän puhtaita. PEKAN LEIPÄ aloitti Saksan-viennin viitisentoista vuotta sitten tavallisilla leivillä. Kun se ei oikein lyönyt leiville, leipomo päätti kilpailijoista erottuakseen erikoistua luomuun. Se naula veti. Suomessa moni kilpailija on päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun. Helsinkiläinen Leipomo Keisari luopui luomuleivistä viime keväänä. Toimitusjohtaja Tatjana Aminoff sanoo ratkaisun johtuneen tuotantokonseptin muutoksesta. Suurin osa Keisarin leivistä leivotaan nyt juureen, eivätkä luomujauhojen ominaisuudet Aminoffin mukaan oikein sovi siihen tarkoitukseen. – Yleisellä tasolla voin lisätä, että luomutuotantoon liittyy Suomessa liian vaikeaa byrokratiaa ja hankalaa ekstratyötä. On hyvä, että valvotaan, mutta sen kanssa on menty liian pitkälle, Aminoff arvostelee. Pro Luomu ry:n toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila on tehnyt pitkään työtä luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden parissa. Hänen mukaansa leipä on alan murheenkryyni. – Luomuleipomoita ja luomuleipää tuli markkinoille viitisen vuotta sitten, mutta sittemmin määrä on vähentynyt, Kottila toteaa. – Leipä on muutenkin vähän myllerryksessä. Kulutustottumuksia heiluttelevat karppauksen ja gluteenittomuuden kaltaiset muuttujat sekä kiinnostus vastapaistettuun leipään. Sitä paitsi luomu itsessään ei riitä. Tuotteen on oltava hyvä. SUOMESSA LUOMUN markkinaosuus koko elintarvikekaupasta on 1,8 prosenttia. Ruotsissa se on 7 prosenttia ja Tanskassa yli 8 prosenttia. Mistä näin leveä kuilu johtuu? Miksi luomu ei ole ottanut Suomessa tuulta siipiensä alle? – Tanskassa on tehty luomun eteen systemaattista työtä jo pitkään. Julkishallinnolla ja Kööpenhaminan kaupungilla on ollut siinä vahva rooli, ja tulokset näkyvät monella tapaa. Luomua painotetaan Tanskassa jopa julkisen puolen ruokahankinnoissa ja laitoskeittiöissä, Marja-Riitta Kottila kertoo. – Ruotsissa puolestaan ei ole taantumaa. Siellä porskutetaan eteenpäin, mikä osaltaan selittää sikäläistä kehitystä. Siitä Kottila on iloinen, että viime vuonna Suomenkin luomumarkkina sentään tiukasta taloudesta huolimatta kasvoi 7 prosenttia. Suunta on positiivinen. Edistystä on Kottilan mukaan sekin, että uudessa maaseutuohjelmassa luomu on ensimmäistä kertaa resursoitu tavoitteiden mukaisesti. Tavoite tarkoittaa muun muassa luomuviljelyn 20 prosentin osuutta peltopinta-alasta vuoteen 2020 mennessä. Kirittävää riittää, sillä nyt osuus jää hiukan 10 prosentin alapuolelle. – Silti esimerkiksi luomukauraa tuotetaan paljon, eikä tarjonta riitä vastaamaan kysyntään. – Toisaalta pinta-alat eivät ole tärkein juttu. Tärkeää on koko ketjun kehittäminen. KETJUN KEHITTÄMINEN on hidasta. Yksi syy on päätöksenteon hajanaisuus. Osin eri suuntiin vetäviä toimijoita ja vaikuttajia on monta ja monessa paikassa. – Suomellahan oli maabrändiajatus, johon luomun katsottiin sopivan hyvin. Silloin puhuttiin jopa 50 prosentin luomutuotanto-osuudesta, mutta ei luomu strategioilla kasva, Marja-Riitta Kottila muistuttaa. Jonkinlainen nytkähdys tapahtui vuosina 2011–2012, samoihin aikoihin luomuleipäinnostuksen kanssa. Silloin perustettiin Pro Luomu ry alan toimijoiden yhteistyöjärjestöksi. Silloin vähittäiskauppa tuli aktiivisesti mukaan yhdeksi toimijaksi. Suomen uskottiin tuota pikaa kasvavan Ruotsin ja Tanskan kaltaiseksi vihermaaksi. Edellytyksiä olisi ollut. – Ilmapiiri oli myönteinen. Sitä ennen luomun edistäminen oli vähän niin kuin narulla työntämistä, Kottila muistelee. Myöhempää kehitystä ei kuitenkaan voi kehua ruusuiseksi. Lama alkoi koetella sekä kuluttajia, yrityksiä että viljelijöitä. Lisäksi osaa tuottajista askarruttivat kansallisen ja eurooppalaisen maatalouspolitiikan muutokset sekä säännöt ja niiden valvonta. Teollisuudessa puolestaan valiteltiin luonnonmukaisen tuotannon vaivalloisuutta. – Suomen volyymit ovat pieniä, ja kun luomu täytyy pitää erillään muusta tuotannosta, se aiheuttaa hankaluuksia ja kustannuksia. Pienet erät tuottavat vaivaa, Kottila toteaa. – Paremmassa asemassa ovat kokonaan luomuun erikoistuneet pienet yritykset. Niiden ei tarvitse eritellä tuotantoaan. PARHAITEN SUOMALAISISTA luomutuotteista myyvät maito, kananmunat ja hiutaleet sekä sesonkiluonteisesti porkkanoiden ja tomaattien kaltaiset vihannekset. Lihan kanssa on vaikeaa. Kokonaistuotannossa luomulammas ylsi viime vuonna 23 prosentin osuuteen, mutta nauta jäi 3,4 prosenttiin. Sianlihan luomutuotannossa Suomi roikkuu lähellä nollaa – siipikarjasta puhumattakaan. Edellisen osuus oli viime vuonna 0,4 ja jälkimmäisen 0,2 prosenttia. – Yleinen taloudellinen tilanne ja halpuuttaminen vaikuttavat luomulihan heikkoon kysyntään. Nyt kaiken on muka oltava halpaa, toteaa Tenhon luomutilan isäntä Juha Tenho. – Eikä ruokakulttuuri ole Suomessa yhtä vahva kuin vaikkapa Ruotsissa ja Tanskassa. Kansainvälistä näkymää Tenholle on avannut varapuheenjohtajuus Euroopan nuorten viljelijöiden kattojärjestössä Cejassa. – Uskon, että kun taantumasta päästään, luomulle on Suomessa selvästi nykyistä enemmän kysyntää. HINTA ON YKSI kynnyskysymyksistä. ”Suosisin, mutta ei ole varaa. Luomu on kallista”, moni kuluttaja toteaa. Lähtökohtaisesti luonnonmukaiset elintarvikkeet ovatkin hintavampia, ja raha saattaa ratkaista. Tosin kyse on eri tuotteesta. Vihreillä tunnuksilla merkittyjä ja tarkasti sertifioituja luomutuotteita ei tarvittaisi, jos ne olisivat vain samaa tavaraa eri paketissa ja kalliimmalla hinnalla. Luomujauheliha tai luomukananmunat ovat toisella tavalla tuotettuja. – Hintataso sitä paitsi vaihtelee tuotekohtaisesti. Hyllyissä on luomutuotteita, jotka ovat samanhintaisia tai joskus jopa halvempia kuin ei-luomut vaihtoehdot, Marja-Riitta Kottila toteaa. Suomalaisen perusmarketin hyllyissä vihreitä hintalappuja näkyy eniten tuontituotteiden osastoilla. Oliiviöljyt sekä kookosrasvan ja pähkinöiden kaltaiset trendituotteet ovat esimerkkejä tästä. Jos naapurissa on Alko, sielläkin vihreissä viineissä riittää valikoimaa, eikä kyse ole Portugalin vinho verdestä. – Luomua on maailmalla kiitettävästi tarjolla kaikkiin tuoteryhmiin, Kottila selittää. – Kyse on pääosin teollisista kuivatuotteista, jotka säilyvät hyvin. Tuoretuotteet ovat haastavampia varsinkin pienille kaupoille. JOSSAIN MÄÄRIN suomalaisten luomusuhteen ohuutta voi selittää maamme erityisoloilla ja kulttuuritaustalla. Omakotitalojen, maatilojen ja kesämökkien kotitarveviljely on edelleen yleistä ja usein luonnonmukaista. Leipää leivotaan meillä itse huomattavasti enemmän kuin keskisessä Euroopassa. Luonnonmukaisuutta arvostavat kotileipurit käyttävät leipiinsä luomujauhoja, joita kaupoista kyllä löytyy. Lisäksi maakunnissa on yleistynyt luomupainotteisen lähiruuan suoramyynti. Esimerkiksi suosittu Reko-rengas on kuluttajien spontaani reaktio perinteisen kaupan tarjonnan puutteeseen. Tuotteet tilataan Facebookin kautta ja noudetaan sekä maksetaan tiettynä aikana tietyssä paikassa. Muun muassa Tenhon tila on mukana Rekossa. Marja-Riitta Kottila muistuttaa vielä yhdestä erikoisuudesta. – Keruutuotteiden kanssa Suomella voisi olla kansainvälinen etulyöntiasema. – Meillä on maailman laajimmat sertifioidut luomukeruualueet. Se tarkoittaa 11,6 miljoonaa hehtaaria etupäässä mustikkamättäitä ja puolukkakankaita.