Katukuvaan on ilmaantunut kasvava määrä pyörän perässä vedettäviä kärryjä, eikä ihme. Kärry on helppo ja turvallinen tapa ottaa lapsi mukaan pyörämatkoille, ja monessa mallissa tavaratilaan mahtuu myös ostoskassi tai kaksi.
Parhaimmillaan pyöräkärry tekee keskustassa asuvalle auton tarpeettomaksi, ja toimii monessa perheessä kakkosauton roolissa.
Suosion kasvun myötä markkinoilla olevien kärryjen valikoima on kasvanut, ja ostamista harkitsevalla voi mennä sormi suuhun.
Hintahaarukka ulottuu yksipaikkaisista satasen halpakärryistä aina pitkästi toista tuhatta euroa maksaviin kahden lapsen sporttivaunuihin säädettävillä jousituksilla ja kaikilla herkuilla.
– Peräkärryn ostoa harkitsevalle paras neuvo on pohtia omaa käyttöä: onko se jatkuvaa vai satunnaista, sanoo lapsiperheiden hyötypyöräilyyn keskittyvää Tavarafillari-blogia pitävä Teppo Moisio. Kaksilapsinen perhe on omistanut ja testannut vuosien mittaan useita pyöräkärryjä, niin halpoja kuin kalliita.
Moision mukaan satasen ”halpiskärry” ajaa asiansa, jos käyttö on satunnaista.
– Halvan hinnan mukana on kuitenkin hyväksyttävä, että kärryjen viimeistely on heikompaa, materiaalit ovat halvempia ja monia käyttömukavuuden kannalta tärkeitä yksityiskohtia ei ole mietitty.
Huomattavia eroja löytyy myös istuimista. Halvoissa kärryissä ne ovat hyvin yksinkertaisia viritelmiä, kalliimmissa istuimet ovat mukavampia, turvavöissä on kunnon säädöt ja esimerkiksi takaseinä on muotoiltu niin, ettei se paina kypäräpäistä lasta etukenoon.
Verkkokaupoista peruskärryn voi saada erittäin edullisesti, mutta on hyvä muistaa takuuasiat.
– Nopeasti käytössä rikkoutunut kärry on helpompi palauttaa, kun se on ostettu jostain läheltä. Halvemmissa tuotteissa myös maanantaikappaleita voi olla joukossa useammin, Moisio sanoo.
Keskihintaisen tai kalliimman luokan eli noin 500–1 000 euron kärry on järkevä hankinta, jos käyttö on jatkuvaa ja lasten kanssa haluaa liikkua ihan tosissaan.
Moision mukaan yllättävän toimiva nyrkkisääntö on, että omiin tarpeisiin ja elämäntapaan sopiva kärry maksaa yleensä noin 200 euroa vähemmän kuin oma polkupyörä maksoi uutena.
– Hintavimmat laatukärryt ovat oikeastaan sporttilastenvaunuja. Niitä voi vetää pyörällä, niihin saa lenkkeilyyn juoksurattaan eteen sekä kääntyvän etupyörän vaikkapa kauppareissuja varten.
Talveksi alle voi hankkia jalakset ahkiotyyppistä käyttöä varten.
Laatukärryissä esimerkiksi vetoaisalle ja kävelyyn tarkoitetulle irrotettavalle eturenkaalle on myös valmiit säilytyspaikat, jolloin niitä ei tarvitse jättää tavaratilan pohjalle pyörimään.
Ostoksilla on hyvä pitää mielessä, että kalliidenkin kärryjen perushinta sisältää usein vain pelkän kärryn tai kärryn ja pyöräilyvarustuksen. Pahimmassa tapauksessa pyöräily-, juoksu- ja kävelyvarusteet pitää kaikki ostaa erikseen, ja lisähintaa kertyy helposti satasia.
Tasaisella pyöräkärry lasteineen tulee perässä vaivattomasti, mutta ylämäissä lisäpaino tuo hien pintaan ja reidet kiinteytyvät. Moisio vinkkaa, että suosiotaan kasvattava sähköpyörä on mainio vetojuhta kärrylle, jos ponnistelu ei innosta.
– Sähköavustus keventää mukavasti polkemista ja poistaa sen hikisen ”vaimo tarakalla” -fiiliksen ylämäissä.
Vaikka lapset ovat kärryn turvakehikon sisällä paljon paremmassa suojassa kuin perinteisessä lastenistuimessa ja kärry perässä pääsee kovaa, Moisio kehottaa ottamaan rauhallisesti ja pitämään järjen päässä.
– Pyöräkärryn kanssa ei pidä lähteä urheilemaan. Ne on tehty rauhalliseen, repimättömään ajoon. Jos vaunun kanssa ajaa kovaa mutkaan, sen saa kaatumaan.
Jos aiot käyttää kärryä säännöllisesti, hanki vetohommissa käytettäviin pyöriin jokaiseen oma kiinnityskorvake. Se helpottaa ja nopeuttaa arkikäyttöä suuresti. Erilaisille pyörän akseleille löytyy useilta merkeiltä sopivat lisäosat.