Pelkkä ihailu ei suojele suomalaista maalaismaisemaa.
Vanhat perinnemaisemat ovat syntyneet ja muuttuneet vuosisatojen kuluessa asukkaidensa mukana. Asukkaiden aktiivisuus ratkaisee, säilyykö maisema.
– Maataloustuotanto on muuttunut niin tehokkaaksi ja tilat suuriksi, että se köyhdyttää maisemaa. Suurin osa ihmisistä on jo nyt muuttanut asumaan kaupunkeihin. Toivon, että tämä kehitys ei enää jatkuisi, ympäristöneuvos Tapio Heikkilä Ympäristöministeriöstä korostaa.
Kehitys on tehnyt maaseudun maisemista yksitoikkoisia. Heikkilän mielestä maisemien pusikoituminen on menetys.
– Suomalaiset asuivat pitkään maalla ja tärkeintä oli saada riittävästi ravintoa. Ei siinä maisemia ehditty ihailla. Sitten suomalaiset muuttivat kaupunkeihin ja huomasivat maalaismaiseman kauneuden, Heikkilä sanoo.
Maisemalla ei tarkoiteta vain kaunista luontoa, vaan maiseman tekevät luonto ja ihminen yhdessä. Maisemassa on tunnetta, kulttuuria ja ihmisen oma historia.
– Omassa maisemassaan ihminen voi hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Siihen ei tarvita kansallismaisemaa, vaan keskustan puistokin riittää, Heikkilä korostaa. Kun Hämeen Sanomat järjesti pienen maisemakuvauskilpailun, kimmelsi kilpailuotoksissa järven pinta ilta-auringossa. Hämeenlinnalaisten oma maisema on Aulanko, vaikka sekin on muuttumassa. Tarkkasilmäinen näkee nykyisin näköalatasanteelta muutakin kuin metsää.
Aulankoa on aina kuvattu valtavasti, mutta kännyköiden myötä sen suosio on vielä entisestään kasvanut.
– Pelkäsin ensin, että kuvaamisen lisääntyminen vähentäisi kuvan merkitystä. Kävikin ihan päinvastoin, Tapio Heikkilä myhäilee.
Käsitys kauniista maisemasta on yllättävän kansainvälinen. Metsämaisemia ihailevat kuitenkin vain harvat kansat. Suomalaiselle metsä edustaa turvallisuutta, kun se muualla on uhkaava.
– Ihmiset pitävät kaikkialla maailmassa kauniina maisemaa, jossa maasto kumpuilee virtaavan veden lähellä. Puhdas vesi on elämän edellytys ja puoliavoimessa maastossa näkee helposti sekä saaliit että viholliset. Ihmisen alkukotihan on Afrikan savanneilla, Heikkilä muistuttaa. Kanta-Hämeessä on kaikkiaan kymmenen valtakunnallisesti arvokkaaksi määriteltyä maisemaa. Loimijokilaakson viljelymaisemien ja Tammelan kulttuurimaisemien lisäksi suojeltuja ovat Hämeen Härkätien, Hakoisten linnavuoren, Hauhon reitin, Lammin, Evon, Sääksmäen ja Tarttilan maisemat.
Ensimmäisessä, 90-luvun puolivälissä tehdyssä inventoinnissa keskityttiin maaseudun viljelymaisemiin. Tänä vuonna valmistui kuuden vuoden aikana tehty täydennysinventointi, jossa haluttiin selvittää kuinka ensimmäisessä inventoinnissa suojellut 156 maisemaa voivat.
Viimeisin inventointi lisäsi arvokkaiden maisemien määrää 30:lla. Kanta-Hämeessä uutena tuli Montolan viljelymaisema Hämeenlinnan Lammilla. Nyt arvokkaita maisemia on 183.
– Inventointi on pehmeä tapa vaikuttaa asioihin. Kun maisema on nostettu arvokkaaksi, ei sitä voida tuhota enää ainakaan vahingossa. Kenenkään elinkeinoa ei tässä ole tarkoitus vaikeuttaa,, Heikkilä sanoo.
Suomessa maisemien suojelua ohjaavat maankäyttö- ja rakennuslaki sekä luonnonsuojelulaki. Ne edellyttävät, että arvokkaat maisemat otetaan huomioon alueiden käytössä. Maisema-alueet pitää sisällyttää muun muassa maakuntakaavoihin.
– Inventointi ei pakota mihinkään, mutta se lisää huomiota ja sitä mukaa myös maiseman arvostusta, Heikkilä huomauttaa. Maisema on luontoa paljon laajempi asia. Maisema on syvällä kulttuurissamme, identiteetissämme ja koko elämässämme.
Monessa Suomen kunnassa voi olla valttina vain maisema.
– Sitä minä en ymmärrä, miksi se matkailupyydys pitäisi perustaa juuri keskelle hienointa näkymää. Maiseman suojelu on vastuun ottamista siitä mitä ja minne rakennetaan.