Karilleajot ovat tasaisesti lisääntyneet vuodesta viime vuosina, arvioi vakuutusyhtiö If. Hämeenlinnan järvipelastajien Kalle-Otto Mikkolan mukaan kivelle ajetaan Vanajavedellä harvoin, koska paikalliset tuntevat reitit hyvin.
– Meillä on ollut aina karilleajoja hyvin vähän, ehkä kerran kahdessa vuodessa. Toisaalta kaikki törmäykset eivät vaadi avunantoa, eikä niistä ilmoiteta, Mikkola selittää. Mikkolan mukaan karille ajavat yleensä turistit, joille vesistö on vieras.
– Paikalliset ovat vesillä hyvin valveutuneita. Vanajaveden oppii tuntemaan muutamalla ajokerralla niin, että osaa suunnilleen paikantaa itsensä kartalta. Onhan se aika pieni vesistö muutenkin ja rantaa näkyy joka puolella.
Yleisin hälytyksen syy Vanajavedellä on konevika. Esimerkiksi viime viikolla erään veneen moottori oli ylikuumentunut, jolloin tarvittiin järvipelastajien hinausapua.
Hämeenlinnan järvipelastajat ry:n kiireisimmät viikot alkavat juhannuksesta ja kestävät elokuun puoleenväliin. Tehtäviä on huhtikuusta alkaen ollut tähän mennessä 23. Ifin vahinkotilastoista selviää, että alle 30-vuotiaat ajavat karille muita ikäryhmiä useammin. Mikkolan mukaan nuoria näkyy Vanajaveden onnettomuuksissa vain joskus, ja silloinkin ollaan yleensä liikkeellä vanhempien veneellä.
– Eivät kaikki 18-kesäiset voi veneilyä harrastaa. Vesillä onnettomuuksiin joutuvat yleensä jo keski-iän ylittäneet henkilöt. Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä enää itse pysty huoltamaan venettä tai huomaa kaikkea, Mikkola kertoo.
Vanajavesi on hyvin merkittyä ja selkeää vesireittiä. Mitään petollisuudestaan tunnettuja karikkoja ei juuri ole.
– Olen kuullut, että Lusinselällä olisi ollut joitakin tapauksia tai “läheltä piti” -tilanteita karikoilla. Eräs mökkiläinen toivoi, että sinne laitettaisiin karimerkki, mutta me emme ole saaneet sieltä yhtään hälytystä, Mikkola ihmettelee. Kadonneiden etsintä kuuluu myös järvipelastajien toimenkuvaan, mutta vaikeita etsintöjä tulee vain noin kerran vuodessa. Mikkolan mielestä ihmiset luottavat liian sokeasti plotteriin.
– Eräs tapaus sattui viime viikolla, kun veneestä katkesi sähköt ja plotteri lakkasi toimimasta. Kartta kyllä löytyi, mutta ei osattu sanoa enää, missä kohtaa vene sijaitsi, Mikkola kertaa.
Järvipelastajat saivat aluksi vääriä saarien nimiä, ja etsintäsäde oli kolme ja puoli kilometriä. Mikkola varoittaa, että sillä säteellä eksyneen löytäminen on melkein mahdotonta. Onneksi veneilijät löysivät lopulta tarkemman sijaintinsa 112 -mobiilisovelluksen avulla. Veneen uppoaminen ei sen sijaan ole lainkaan harvinaista. Mikkolan mukaan vene uppoaa yleensä ollessaan kiinni laiturissa, jolloin kyse on usein omistajan huolimattomuudesta.
Yleensä vene alkaa vajota rankan vesisateen jälkeen, jos kukaan ei käy venettä tarkistamassa. Ajossa veneet uppoavat ani harvoin. Mikkolan mielestä järvipelastajien kesäkauden erikoisin tehtävä on ollut ravintolalaiva Teemun nostaminen pinnalle. Nostamista yritettiin kolmesti, kunnes lopulta onnistuttiin hinaamaan alus Sotkanrantaan. HÄSA