Arvi Savolaisesta tuli tällä viikolla kautta aikojen ensimmäinen suomalainen painin juniorien maailmanmestari. Savolaisella on nuorten sarjoista yhteensä seitsemän MM- ja EM-mitalia.
Suomalaiset yleisurheilijat valittivat Berliinin EM-kisoissa, että paluulennot Suomeen lähtivät liian aikaisin aamulla ja yöunet jäivät kilpailusuorituksen jälkeen vajaiksi. Millainen aikataulu sinulla oli Slovakian Trnavassa saavutetun maailmanmestaruuden jälkeen?
– Finaali alkoi kello 20 ja yöllä kolmelta lähti bussikuljetus lentokentälle. Siinä välissä oli ruokailu ja käytiin kämpillä pakkaamassa. Nukkua en ehtinyt yhtään, mutta bussissa ja lentokoneessa sain vähän torkuttua.
– Aikaisia aamulentoja on ennenkin ollut ohjelmassa, mutta kyllä nyt jätkien kanssa vähän naureskeltiin, että homma on viety seuraavalle levelille (tasolle). Jos nuorten MM-kisojen päätteeksi olisi järjestetty bankettitilaisuus, millaisen puheen olisit pitänyt?
– Ensin olisin kiittänyt paikalla olleita Suomen joukkueen jäseniä, jotka auttoivat lämmittelyssä ja olivat muutenkin hyvin tukena. Sitten olisin kiittänyt sponsoreita, muita tukijoita sekä tietenkin vanhempiani.
– Jos he eivät olisi aikoinaan kuskanneet minua treeneihin, niin en olisi tässä. Asuin 14-vuotiaaksi asti Nastolassa, josta oli 25 kilometriä Lahden painisalille. Sitten muutimme ja treenimatka lyheni reiluun kymmeneen kilometriin. Paljon ovat vanhempani saaneet minua aikoinaan kuljettaa. Osallistuit nuorten sarjoissa kahdeksan kertaa MM- tai EM-kisoihin vuosina 2015–2018 ja saaliina oli seitsemän mitalia. Mistä se kertoo?
– Siitä, että olen tasaisen varma painija, jonka suoritustaso ei notkahtele. En ole tosipaikassa ikinä suoriutunut huonommin kuin mikä oma tasoni on. Ainoassa mitalittomassa arvoturnauksessakin ottelin tasollani, se taso ei vain silloin riittänyt kärkisijoituksiin. Loukkaantumiset ovat jarruttaneet monen suomalaisen painilupauksen urakehitystä. Kuuluuko se lajin luonteeseen, onko kyse tuurista vai pystytkö itse jotenkin vaikuttamaan siihen, ettei sinulle kävisi niin?
– Tietenkin pystyn. Ennaltaehkäisevä toiminta on sitä, että rakennetaan sopusuhtainen paketti: hankitaan voimaa oikeisiin paikkoihin ja pidetään liikkuvuus hyvänä. Venyttelyt ja muut huoltavat toimenpiteet ovat päivittäisiä. Taataan riittävä palautus ennen seuraavaa treeniä ja vältetään näin ylirasitus.
– Leiriolosuhteissa kuormitus on aina kova. Jos kropassa on heikkoja kohtia, niin loukkaantumisen riski kasvaa. Suomen paras miespainija, tänä vuonna EM-pronssia voittanut Elias Kuosmanen painii samassa painoluokassa kuin sinä eli joudut kilpailemaan miesten arvokilpailupaikasta hänen kanssaan. Uhka vai mahdollisuus?
– Mahdollisuus. Saan kilpailla joka päivä omassa maassa kovaa kilpakumppania vastaan, ikinä ei voi ottaa löysästi. Asetelma kehittää meitä molempia. Aikuisten arvokisamitalistit tulevat usein maista, joissa on kova sisäinen kilpailu.
– Kun edustuspaikka on vain yhdelle urheilijalle, niin se paikka on vaikea saavuttaa, mutta kisoihin lähtevällä on aito mahdollisuus menestyä. Mitä se vaatii, että mitaliketjusi jatkuu myös aikuisten sarjassa?
– On jatkettava samaa pitkäjänteistä työntekoa oikein harjoittelemalla ja leireiltävä paljon kotimaassa sekä ulkomailla. Vain sitä kautta oma taso pikkuhiljaa nousee.
– Miehissä taso on astetta kovempi. Meidän tuotantoputkemme on kuitenkin riittävän laadukas, että huippu on saavutettavissa. Siitä on osoituksena esimerkiksi viime kevään turnaus Tanskassa, jossa sekä minä että Elias saimme tämän sarjan maailmanmestarin päänahan. Mitä tekisit, jos et olisi urheilija?
– Opiskelisin täyttä pahkaa jotain, en tiedä mitä.
– Armeijan jälkeen aion hakea johonkin kouluun. Painille on hyvä olla jotain vastapainoa. Ylioppilastodistukseni arvosanat ovat keskitasoa, muutama E, pari M:ä ja yksi B. Miten rentoudut?
– Tykkään mennä uimahalliin saunomaan ja loikoilemaan veteen.