Karjalainen evakkopoika osasi liikkua piireissä, olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ennen kaikkea näytellä. Hän ei esittänyt lukemattomia roolejaan. Hän eli ne.
Mikä Lasse Pöysti oikeastaan oli miehiään?
Hän oli syntyjään karjalainen, identiteetiltään merellinen suomenruotsalainen ja sielultaan ranskalainen. Hän asui pitkiä aikoja Tukholmassa ja Pariisissa.
Silti Pöysti oli sydämeltään suomalainen ja hyvin helsinkiläinen. Hänen tunnetuimman roolihahmonsa nimikin oli kuunnelmissa ja elokuvissa Olli Suominen. Ylempää keskiluokkaa edustaneesta helsinkiläisestä Suomisen perheestä tuli 1940-luvulla kansallisen ydinperheen malli.
Näyttelijänä Pöystin ura oli poikkeuksellisen pitkä ja monipuolinen. Harva lapsitähti on muuallakaan kuin Suomessa kyennyt jatkamaan elämäntyötään menestyksekkäästi 85 vuoden ikään saakka. Viimeiset sanansa näyttämöllä Pöysti lausui Helsingin Kaupunginteatterin Metsä-näytelmässä lokakuussa 2012. Sen päätyttyä hän poistui kulisseihin.
Lue myös: 92-vuotiaana menehtynyt Lasse Pöysti ehti tehdä mittavan uran: työskenteli vielä yli 80-vuotiaana
Kielet Pöysti otti haltuun jo poikana
Lasse Pöysti oli syntynyt Sortavalassa 24. tammikuuta 1927. Perhe ei ollut tavallinen Suomisen perhe. Esimerkiksi Lassen isänisä Erik Pöysti oli valtiopäivämies ja äidinisä Fredrik Köhler porilainen agentuuriliikkeen pitäjä ja Saksan konsuli. Äidin Signe Pöystin äidinkieli oli ruotsi.
Perheessä harrastettiin kulttuuria sekä luonnossa ja vesillä liikkumista. Molemmat olivat Laatokan rantamien vilkkaassa pikkukaupungissa suosittuja vapaanviettotapoja.
Lapsuus ja perhetausta selittävät Lasse Pöystin myöhempää uraa. Hän oli jo alle kymmenkesäisenä kova poika esiintymään, laulamaan ja kirjoittamaan. Kielellinen lahjakkuus ei jäänyt epäselväksi.
Sota muutti kaiken. Talvisodan ajan perhe sinnitteli Sortavalassa, mutta sen päätyttyä kaupungin asukkaille annettiin kolme vuorokautta aikaa kerätä kamppeensa ja poistua Moskovan rauhanrajan länsipuolelle.
Pöystit muuttivat Helsingin Lauttasaareen. Sinne Lasse Pöysti palasi myös elämänsä loppuajoiksi.
Pöysti marssi suoraan Särkän puheille
Kesäkuussa 1940 Suomen Filmiteollisuus julkaisi lehti-ilmoituksen, jolla etsittiin lapsitähtiä: “Missä ovat Suomen Shirley Temple ja Mickey Rooney ?”
Lasse Pöysti oli tuolloin 14-vuotias, eli ei enää aivan lapsi. Hän oli kuitenkin ikäistään nuoremman näköinen ja haki pestiä elokuvaan, josta piti tuleman Suomisen perhe. Jatko kuvaa Pöystin luonnetta. Kun elokuvayhtiöstä ei kuulunut roolihakemuksen jälkeen mitään, reipas nuori mies marssi tiukkamaineisen toimitusjohtajan Toivo Särkän puheille. Koekuvaukset alkoivat samana päivänä. Lassesta tuli Suomisen Olli.
Elokuvasarjaan tehtiin kaikkiaan kuusi osaa, viimeinen niistä vuonna 1959. Tuolloin Pöysti oli jo Suomi-filmien vakiokaartia. Hän oli näytellyt Laivaston monnien maisteri Segerståhlea, Putkinotkon Malakiasta, Villin Pohjolan kapakkapianistia ja Tukkijoen Pölhö-Kustaata.
Älykköpiirit tulivat Pöystille tutuiksi
Suomisen Olliksi saati Pölhö-Kustaaksi Pöysti ei kuitenkaan halunnut jäädä – eikä jäänyt.
Hän oli kutsumusnäyttelijä. Alan koulutusta hänellä ei ollut, mutta lahjakkuutta ja intoa riitti. Hän oli kirjoilla Helsingin yliopistossa ja liikkui sujuvasti sekä suomenkielisissä akateemisissa riennoissa että ruotsinkielisissä älykköpiireissä. Jälkimmäisissä hän tutustui tulevaan puolisoonsa Birgitta “Bisse” Ulfssoniin . Pari avioitui vuonna 1952. Heille syntyi kaksi poikaa, Tom keväällä 1954 ja Erik Mikael kesällä 1955.
Pariskunnan yli kolmikymmenvuotinen avioliitto päättyi eroon vuonna 1984, mutta ystävyys säilyi Ulfssonin kuolemaan saakka. Hän menehtyi lokakuussa 2017.
Pöysti näytteli, ohjasi, kirjoitti ja johti
Kansallisteatterissa Lasse Pöysti debytoi jo vuonna 1945. Siitä alkoi pitkä ja monipuolinen teatteriura. Pöysti näytteli, ohjasi ja kirjoitti. Hän myös johti.
Vuonna 1952 tuli aika lähteä Kansallisteatterista. Pöysti liittyi ensin vastaperustetun Intimiteatterin ja pari vuotta myöhemmin Lilla Teaternin kaartiin. Värikkäiden vaiheiden kautta Pöystin ja Ulfssonin omistukseen siirtynyt “Lillan” jäi taakse vasta vuonna 1974. Pöystin jäähyväisnäytelmä oli Claes Anderssonin pikimustaksi lavastettu Familjen . Se esitettiin täysille katsomoille 35 kertaa.
Pöysti ei esittänyt roolejaan, hän eli ne
Tampereen Työväen Teatteria Lasse Pöysti johti 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun ja Ruotsin kansallisteatteria Dramatenia 1980-luvun alkupuoliskon. Tukholman kausi ei ollut seesteinen. Se oli johtajalle myrskyisä ajanjakso – ja viimeinen johtajuus.
Pöystin roolit vaihtelivat television ikonisesta Kustaa III:sta, Muumipeikosta ja Pikku Kakkosen iltasatusedästä Helsingin Kaupunginteatterin Staliniin. Valkokankaalla hän esiintyi yli 40 elokuvassa.
Lasse Pöysti oli niitä harvinaisia lahjakkuuksia, jotka tuntuivat muuttuvan esittämikseen henkilöiksi. Hän pääsi erilaisten roolihahmojensa ihon alle niin luontevasti, että katsojien ei tarvinnut miettiä, miten näyttelijä osaansa esittää. Hän eli näytelmät, elokuvat, kuunnelmat ja televisio-ohjelmat, joissa esiintyi. Kuluvan vuosisadan menestystarina Pöystille oli Neil Hardwickin ohjaama Kvartetti . Sitä esitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa yhteensä 481 kertaa vuosina 2002–2011. Loppuunmyydyn esityksen näki kaikkiaan 166 958 katsojaa.
Pariisi oli Pöystin nuoruudenrakkaus
Kansakunnan palkitsema ja kansan rakastama näyttelijä asui elämänsä loppupuolella pitkään Pariisissa. Kaupunki oli hänen rakkautensa – tai yksi niistä. Ranskalaisuus tuli Pöystin elämään jo nuoruusvuosina kun Mauno Manninen , toinen monilahjakas teatterimies, opasti hänet Helsingin ranskankielisiin piireihin.
Helmikuussa 1950 hän vihdoin lähti ensimmäiselle Ranskan-matkalleen ja teki vaikutuksen myös sikäläisessä teatterimaailmassa. Pariisissa hän arveli olevansa aina nuori, komea ja lahjakas: jeune, beau et doué.
Sellainen mies Lasse Pöysti oli miehiään.
Hän kuoli torstain ja perjantain välisenä yönä 5. huhtikuuta sairaalassa pitkään sairastettuaan.
Lue myös: 92-vuotiaana menehtynyt Lasse Pöysti ehti tehdä mittavan uran: työskenteli vielä yli 80-vuotiaana