Psykiatrian emeritusprofessori Matti Isohanni ehdottaa vallanpitäjille säännöllisiä terveystarkastuksia, joissa tutkittaisiin mielenterveyttä ja suorituskykyä. Hän olisi valmis suosittelemaan myös presidentin virkakauden lyhentämistä neljään vuoteen.
Kärkipoliitikkojen, kuten ministerien ja presidentin terveysongelmia pitäisi ehkäistä varhaisen puuttumisen mallilla, jossa säännöllisesti toistuvissa terveystarkastuksissa tutkittaisiin fyysisen terveyden lisäksi poliitikon mielenterveyttä ja kognitiivisia kykyjä. Näin sanoo psykiatrian emeritusprofessori Matti Isohanni . Terveysalan ammattilaiset ovat ottaneet useaan otteeseen julkisesti kantaa yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin mielenterveyteen. Viimeksi vuonna 2018 lääkärit vaativat Trumpin mielenterveyden tutkimista, ja aiheesta tehtiin myös kirja. Suomessa psykiatri, kirjailija Claes Andersson on luonnehtinut Trumpia ruotsinkielisillä Ylellä ”narsistiseksi psykopaatiksi”.
Suomalaistenkin valtaapitävien terveyttä on aika ajoin kyseenalaistettu. Suomen Lääkäriliiton eettisten ohjeiden mukaan lääkäri ei voi julkisesti ottaa kantaa yksittäisen, tunnetunkaan ihmisen terveydentilaan. Myös yhdysvaltalaiset terveysalan ammattilaiset toimivat Trumpin terveyttä julkisesti kommentoidessaan lääkärin vakiintunutta etiikkaa vastaan ja rikkoivat niin sanottua Goldwaterin sääntöä.
– Keskeinen eettinen suositus on se, että lääkärin ei pitäisi mennä diagnosoimaan ihmistä, jota ei ole tutkinut ja mihin ei ole valtuutusta, toteaa Isohanni. Sitten presidentti Urho Kekkosen aikojen vaikuttajien terveydestä on kuitenkin alettu puhua avoimemmin, mutta Isohannin mielestä emme vieläkään puhu tarpeeksi: fyysisestä kunnosta kyllä puhutaan avoimesti, mutta mielenterveys sivuutetaan.
Matti Isohanni otti kantaa lääkärin asemaan huippuvaikuttajien terveyden diagnostiikassa ja keskustelussa ja hoidossa torstaina julkaistussa
Duodecim-lehdessä. Huippuvaikuttajilla hän viittaa poliitikkoihin, johtajiin, asiantuntijoihin, taiteilijoihin ja mediavaikuttajiin.
– Vuoden 2018 presidentinvaaleissa puhuttiin yleisestä toimintakyvystä ja ruumiillisesta terveydestä, mutta en kuullut puhuttavan sanaakaan mielenterveydestä vaalikamppailujen aikana, Isohanni kertoo.
Hänen mukaansa tämä johtuu siitä, että mielenterveyttä on vaikeampi tutkia. Presidenttiehdokkaat haluavat myös antaa valitsijoilleen terveen kuvan itsestään.
– Huippuvaikuttajat ovat yleensä vahvoja ihmisiä, mutta purevathan stressi, sairaudet ja ikä heihinkin. Mielenterveyden tutkiminen vaatii haastattelun, luottamusta, avoimuutta ja kyllä siinä edelleen on leimautumisen pelko.
Ympärivuorokautista valmiutta ja paineita
Fyysisesti ja psyykkisesti kuormittava huippujohtajuus voi Isohannin mielestä altistaa mielenterveyden häiriöille. Tunnettuja esimerkkejä löytyy historiasta: kaksisuuntaisesta mielialahäiriöistä tai sen lievemmästä muodosta todennäköisesti kärsineitä poliittisia johtajia olivat muun muassa Winston Churchill , Benito Mussolini ja Aleksanteri Suuri . Huippuvaikuttajilla on kautta aikain tavattu myös alkoholi- tai päihderiippuvuuksia. Suomessa on viime aikoina keskusteltu kansanedustajien ja ministerien paineisesta työstä. Syksyllä 2018 keskustan konkaripoliitikko Tapani Tölli ilmoitti jättävänsä eduskunnan ja sanoi kaipaavansa politiikkaan armollisuutta.
– Ministeritasollakin vaaditaan ympärivuorokautista valmiutta, kykyä kestää paineita ja ristiriitoja. Käsiteltävänä on isoja kysymyksiä, kuten ilmastonmuutosta ja globalisaatiota. Se on aika kattava lista.
Isohannin mukaan poliittiseen järjestelmään kuuluu tietty armottomuus ja jopa kiittämättömyys. Perhe-elämäkään ei aina paineita kestä. – Sylvi Kekkosesta ilmestyi juuri fiktiivinen romaani, jossa esiin nousevat avioliiton ongelmat. Antti Kaikkonen (kesk.) erosi unelma-avioliitostaan. Jos perhe-elämä ei kestä paineita, joutuu melkoiseen julkisuuden pyöritykseen. Kun joutuu olemaan monen rintaman sodassa, ei vaativaa työtä jaksa tehdä, jos muu elämä ei ole kunnossa.
“Kuusi vuotta on pitkä aika”
Huippupäättäjienseurantaan pitäisi vakiinnuttaa varhaisen puuttumisen malleja, ehdottaa Isohanni. Sellainen voisi olla esimerkiksi säännöllinen työterveyshuollon tarkastus, jossa tutkittaisiin myös mielenterveyttä ja kognitiivista suorituskykyä.
Tavoitteena olisi estää jo varhain vakava terveysongelma, kuten esimerkiksi psykoosi, vaikea masennus, impulsiivisuus tai hyvin poikkeava käytös. Isohanni muistuttaa, että mielenterveyshäiriö ei ole välttämättä työkyvyn este.
– Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan huippupoliitikot sairastavat yhtä paljon kuin muu väestö, mikä oli itsellenikin yllätys, kun helposti kuvittelee superihmisten olevan superterveitä. Lääkäriin pitäisi mennä terveenä, jotta riskit ja varhaiset oireet tulisivat hoidettua.
Mielenterveydellä voi Isohannin mukaan olla ratkaiseva merkitys presidentin toimintakyvylle, mutta myös hänellä on oikeus yksilö- ja intimiteettisuojaan.
“Kuusi vuotta on pitkä aika etenkin ikäihmiselle”, Isohanni kirjoittaa Duodecimissa. Hän olisi valmis suosittelemaan Suomen presidentin virkakauden lyhentämistä kuudesta neljään vuoteen.
– Presidentillä, jolla on laajat valtaoikeudet ja jonka virkakausi on kuusi vuotta, ongelmat ja riskit yleensä kasaantuvat loppuvaiheessa. Parasta olisi, jos ehdokas ja äänestäjät voisivat katsoa neljän vuoden välein, missä mennään.
Isohanni arvelee, että terveystekijät saattoivat olla yksi taustatekijöistä myös presidentin vallan vähentämiseen Suomessa 2000-luvulla.
Vanhoja, sairaita miehiä
Duodecimiin Matti Isohanni teki julkisten dokumenttien perusteella terveydentilan arvioinnin presidenteistämme K.J. Ståhbergistä Urho Kekkoseen. Kekkosen jälkeisten presidenttien arviointiin hän ei lääkärin etiikkaansa puolesta voi ryhtyä muuten kuin kommentoimalla asiaa yleisellä tasolla.
– Julkisen keskustelun valossa näyttäisi siltä, että Kekkosen jälkeisillä presidenteillä ei ole ollut toimintakykyyn vaikuttaneita terveyshuolia.
Monia presidenttejä ennen Urho Kekkosta hän luonnehtii vanhoiksi, sairaiksi miehiksi. – Kyösti Kalliolla , Carl Gustaf Mannerheimilla ja Kekkosella oli kautensa lopulla joko somaattinen aivosairaus tai yleissairaus, joka johti siihen, että kun ruumis petti, petti myös mieli.