Jos puolue saa valtakunnallisissa vaaleissa lähes 60 prosenttia äänistä, ei liene syytä ravistaa tuhkaa päälleen. Etelä-Afrikassa vaalit ovat kaiken lisäksi vapaat, eikä kukaan ole asettanut niiden tuloksia kyseenalaisiksi.
Etelä-Afrikan valtapuolueen, ANC:n ääniosuus on vaali vaalilta pudonnut kohti normaaleja lukemia sen jälkeen, kun puolue voitti murskalukemin apartheid-ajan jälkeiset ensimmäiset vapaat vaalit vuonna 1994.
Keskiviikon vaaleissa ääntenlaskennan loppuvaiheessa ANC:n siivu oli kuitenkin vielä 57 prosenttia. Suurin oppositiopuolue Demokraattinen allianssi sai 22 prosenttia.
Neljännesvuosisata yhden puolueen valtaa on pitkä rupeama. Miten oppositio ei yllä parempaan, vaikka ANC:n väkeä on kaikilla portailla sekaantunut vallan väärinkäyttöön ja korruptioon?
Nelson Mandelan puolue
Historia selittää ANC:n erikoisaseman. ANC eli Afrikan kansalliskongressi on Afrikan vanhin vapautusliike. Se on perustettu vuonna 1912. Mutta ennen kaikkea ANC on Nelson Mandelan puolue. Juuri Mandelaan henkilöityy Etelä-Afrikan mustien ja värillisten silmissä valkoisten ylivallan ja apartheid-politiikan päättyminen. Isolle joukolle Etelä-Afrikan äänestäjiä ANC on yhä ainoa mahdollinen.
ANC voi ylpeillä myös oikeilla saavutuksilla. Köyhien asuinalueille on rakennettu sähkö- ja vesijohtoverkostoa. pieniä asuntoja, kouluja ja klinikoita. Aidsin vastainen työ on tuottanut tuloksia, mustien opiskelijoiden määrä yliopistoissa on moninkertaistunut, odotettavissa oleva elinikä pidentynyt.
Monet ovat silti pettyneitä. Työttömyys on paha vitsaus varsinkin nuorten keskuudessa. Alle 20-vuotiasta äänestysikäisistä nuorista vain joka viides rekisteröityi äänestäjäksi.
Maatalousmaa yhä valkoisilla
Väkivaltainen kuolema on Etelä-Afrikassa todennäköisempi kuin lähes kaikissa muissa maailman maissa. Kun rotuerottelujärjestelmä murtui, annettiin vanhan vallan rikoksille yleinen armahdus yhteiskunnallisen rauhan varmistamiseksi. Tämä synnytti kuitenkin maahan rankaisemattomuuden kulttuurin.
Kaikkein eniten ANC on saanut lokaa päälleen siitä, että maan- ja tuotantovälineiden omistus on pysynyt pääosin valkoisen vähemmistön käsissä. Valkoiset omistavat Etelä-Afrikan maatalousmaasta yhä 70 prosenttia.
Maan uudelleenjakoa vaatinut ryhmä ANC:n vasemmalta laidalta lähtikin omille teilleen. ANC:n entisen nuorisojohtajan Julius Maleman perustama EFF (Economic Freedom Fighters) -puolue sai keskiviikon vaaleissa kymmenisen prosenttia äänistä.
EFF:n paineessa ANC on suostumassa perustuslain muuttamiseen siten, että maan pakkolunastus olisi mahdollista myös ilman korvauksia.
Zimbabwen esimerkki pelottaa
ANC:hen kuuluva presidentti Cyril Ramaphosa on kuitenkin korostanut kerta toisensa jälkeen, ettei viljelyssä olevaa maatalousmaata tai teollisen tuotannon tiloja pakkolunasteta. Ramaphosa yrittää vakuuttaa ulkomaiset investoijat, että Etelä-Afrikkaan voi sijoittaa rahoja turvallisin mielin.
Ramaphosa kuuluu ANC:n yritysmyönteiseen siipeen. Hän haluaa välttää naapurimaa Zimbabwen kaaoksen ja talouden syöksykierteen. Zimbabwen pitkäaikainen johtaja Robert Mugabe pakkolunasti valkoisten maat tuhoisin seurauksin.
Parlamentti valitsee Etelä-Afrikassa presidentin. Mandelan luotettuihin kuulunut Ramaphosa voi olla varma jatkokaudesta. Ramaphosa nousi presidentiksi viime vuoden helmikuussa ANC:n sisäisen valtakamppailun seurauksena. Hänen karismaattisella edeltäjällään Jacob Zumalla omat ja valtion varat olivat sekoittuineet kohtalokkaalla tavalla.
Ramaphosa on luvannut tehdä lopun Zuman aikakauden syvälle juurtuneesta korruptiosta. Nyt odotetaan sanojen muuttumista teoksi.
