Britannian pääministerin Theresa Mayn taistelu on ohi. May ilmoitti puolenpäivän aikaan, että hän jättää tehtävänsä 7. kesäkuuta. Näin hän haluaa emännöidä Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Britannian-vierailun istuvana pääministerinä. Tämän jälkeen hän on virkaa tekevä pääministeri, joka odottaa, että konservatiivipuolue saa valittua seuraajan.
May ei luovuttanut helpolla, mutta se oli taistelua tuulimyllyjä vastaan. Sellaista fakiiria ei Britanniasta löydy, joka pystyisi yhdistämään EU-eron jakamat rintamat.
May itse teki pahoja virheitä vajaat kolme vuotta kestäneellä pääministerikaudellaan. Hän tulkitsi kesäkuun 2016 kansanäänestyksen tulosta siten, että kansa halusi kovan brexitin.
Tällä linjalla hän ajoi eteenpäin laput silmillä, vaikka EU-kansanäänestyksen valtuutus oli kaikkea muuta kuin selvä. May itse oli kannattanut – vähän haluttomasti tosin – Britannian jäämistä EU:n jäseneksi. Kansanäänestyksen jälkeen hänellä oli tarve todistaa, että hän kuuntelee kansaa.
Brexit yhä sumussa
Theresa May osoitti olevansa kovaa tekoa. Toisaalta jääräpäisyys koitui lopulta hänen kohtalokseen.
Kansanäänestyksestä on kulunut pian kolme vuotta, ja Britannian EU-tulevaisuus on samanlaisessa hernerokkasumussa kuin Lontoon sää marraskuun pimeänä aamuna.
May kuvitteli, että EU:lta saadaan lypsettyä neuvottelupöydässä myönnytyksiä, joilla brexit-paperi menee läpi Britannian parlamentin myllystä. Yllätys on varmasti ollut suuri, kun EU osoittautui yhtenäiseksi ja tinkimättömäksi omien etujen ajajaksi. Theresa Mayn tavoitteena oli ennen kaikkea pelastaa oma konservatiivipuolue, joka oli David Cameronin jäljiltä hajaannuksen tilassa. Tämän takia hän ei suuresti piitannut siitä, mitä mieltä oppositio oli hänen brexit-virityksistään.
Herääminen tapahtui tänä keväänä, mikä oli jo myöhäistä. Tiistain tarjous tulliliitosta ja uudesta kansanäänestyksestä oli suunnattu oppositiolle, mutta sen ainoa seuraus oli, että viimeisetkin tukijat kaikkosivat ympäriltä.
Konservatiiveja moneen junaan
Konservatiivipuolue ei Mayn ponnisteluilla eheytynyt, päinvastoin. Se on pahemmin jakaantunut kuin kertaakaan historiansa aikana.
On niitä, jotka haluavat Britannian lähtevän EU:sta ovet paukkuen. On niitä, jotka haluavat Britannian pysyvän unionissa vaikkapa toisen kansanäänestyksen kautta. On niitä, jotka haluavat eron tapahtuvan järjestäytyneesti, Mayn neuvotteleman sopimuksen pohjalta. Kaikki variaatiot eivät ehkä tulleet tässä luetelluiksi.
Nyt konservatiivipuolueessa alkaa raivoisa puheenjohtajataisto. Tarjokkaista ei ole pulaa, lähtökuoppia kaivaneita toiveikkaita on jo toista tusinaa.
Pitkä brexit-taisto on kärjistänyt mielialat niin, että kovan linjan kellokkaita kuunnellaan herkemmin kuin maltillisia. Tämän takia suurimpia suosikkeja Mayn seuraajaksi ovat kovaa brexitiä ajavat ex-ulkoministeri Boris Johnson , ex-brexit-ministeri Dominic Raab , keskiviikkona hallituksesta eronnut Andrea Leadsom ja ympäristöministeri Michael Gove .
Puheenjohtajataistolle varataan vähintään kuusi viikkoa. Niinpä minkäänlaista selvyyttä on brexit-asiaan turha odottaa ennen loppukesää. Britannian uudet EU-parlamentaarikot ehtivät hyvin purkaa matkalaukkunsa Brysselissä.
