Korkeiden virkamiesten tuomiot herättävät keskustelua toimintakulttuurista

Useita korkeissa asemissa olleita suomalaisvirkamiehiä on kahden viime vuoden aikana epäilty epäasiallisista toimintatavoista, kuten virkavelvollisuuden rikkomisesta tai esteellisenä tehdyistä päätöksistä.

Joukossa on ollut muun muassa viisi poliisijohtajaa, Tullin pääjohtaja, valtakunnansyyttäjä sekä mediatietojen mukaan myös Ilmasotakoulun johtaja ja Merivoimien esikuntapäällikkö. Tällä viikolla on uutisoitu Jari Aarnion hovioikeustuomion lisäksi Karjalan lennoston entisen komentajan Markus Päiviön sekä Ilmavoimien entisen komentajan Sampo Eskelisen saamista sakkotuomioista.

Suomessa kansallisten instituutioiden toimintaan ja oikeudellisuuteen on totuttu luottamaan. Murentavatko väärinkäytösepäilyt ja oikeudenkäynnit luottamusta auktoriteetteihin? – Vaikea näiden varaan on mitään sellaisia salaliittoteorioita rakentaa, että meillä Suomessa olisi mätiä viranomaisia, linjaa Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio .

Epäilyjen käsittely oikeudessa pikemminkin vahvistaa kuin heikentää uskoa oikeusvaltioon, Nuotio sanoo.

– Se, että asiantuntevat tuomioistuimemme ratkovat tapauksia siinä tahdissa kun niitä tulee, on paras lääke luottamuksen vahvistamiseen. Oikeusvaltion ideaan kuuluu, että kukaan ei ole sen ulkopuolella.

Nuotio myöntää kuitenkin, että tapauksia on ollut esillä huomattavan paljon, ja ne ovat olleet luonteeltaan erityisiä.

– Tietolähdetoimintajutussa oli monta merkittävää poliisijohtajaa syytteessä samaan aikaan. Onhan se selvästi aika poikkeuksellista.

Toteen näyttäminen usein hankalaa

Poikkeukselliset tapaukset ovat kuitenkin omiaan herättämään keskustelua eri viranomaisten sisäisestä toimintakulttuurista, huomauttaa puolestaan emeritusprofessori Ari Salminen Vaasan yliopiston julkisjohtamisen yksiköstä.

Salminen toteaa, että juridisesti väärinkäytösten toteen näyttäminen on usein hankalaa. Poliisijohdon syytteet menivät käräjillä nurin, vaikka käräjäoikeus moitti päätöksessään esimerkiksi Helsingin poliisia rekisteröimättömistä tietolähteistä.

– Voidaan kysyä, onko toiminnassa ollut eettisestä näkökulmasta kyseenalaisia piirteitä. Onko johtamisessa ja valvonnassa ollut puutteita, jotka ovat herättäneet epäilyjä siitä, että selviä laiminlyöntejä olisi tapahtunut? Salminen pohtii.

Oma kysymyksensä on, jääkö tietolähdejutun kaltaisista pitkittyneistä oikeusprosesseista mainehaittoja viranomaisille silloinkin, kun syytteet hylätään.

– Herättäähän se ulkopuolelta katsottuna jonkin verran kummastusta, sanoo Salminen.

Tapauksiin tartutaan hanakammin

Julkisessa käsittelyssä on hänen mukaansa se hyvä puoli, että tapaus saadaan katsoa loppuun asti.

– Silläkin on eräänlainen puhdistava vaikutus.

Miksi epäiltyjä väärinkäytöksiä sitten on noussut julkisuuteen viime vuosina niin paljon?

– Luulen, että kulttuuri on muuttunut siten, että tapauksiin tartutaan hanakammin. Tutkiva journalismi nostaa ja pitää niitä pinnalla, Salminen sanoo.

Salmisen mukaan organisaatioissa saatetaan olla myös herkempiä ilmoittamaan epäilyistä.

– Ihmisten tietoisuus on lisääntynyt, eikä eettisesti arveluttavaa käytöstä enää hyväksytä.