Sdp:n entinen puoluesihteeri, varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta (1968–2019) on kuollut, kertoi hänen puolisonsa Vesa Kallionpää.
Poliitikko Maarit Feldt-Ranta (sd.) toimi hyvinvointiyhteiskunnan ja pohjoismaisen yhteistyön puolesta koko poliittisen uransa aikana. Hänen elämäänsä kuitenkin varjosti vuosien ajan sitkeä sairaus, joka asetti uralle reunaehdot. Sdp:n varapuheenjohtaja, kolmen kauden kansanedustaja ja entinen pääsihteeri Feldt-Ranta kuoli keskiviikkona 27. marraskuuta. Hän oli kuollessaan 51-vuotias. Tiedon julkaisi Feldt-Rannan puoliso Vesa Kallionpää torstaina Twitterissä.
Feldt-Ranta jäi tammikuussa 2019 sairauslomalle kansanedustajan tehtävästä uusiutuneen mahasyövän vuoksi.
Syövän vuoksi hän jäi myös asettumatta ehdolle kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Hän jätti samalla myös tehtävät kunnallispolitiikassa.
Länsi-Uudeltamaalta Karjaalta kotoisin Feldt-Ranta syntyi vuonna 1968 vaatimattomiin oloihin. Lapsuudessaan hän joutui kahden siskonsa kanssa ottamaan paljon vastuuta kodista, koska hänen isänsä oli sokea.
Hänen isänsä oli myös suomenruotsalainen, ja kaksikielisyys näkyi myöhemmin myös hänen poliittisella urallaan.
Varsinaisesti politiikkaan Feldt-Ranta päätyi vuosituhannen vaihteessa ”puoliksi vahingossa”, kuten hän kuvaili Me Naiset -lehdelle vuonna 2013. Feldt-Ranta oli 1990-luvulla jonkin aikaa kotiäitinä ja hän teki määräaikaisia töitä Karjaan kunnalla muun muassa tapahtumatuottajana.
– Yksi asia vain johti toiseen, ja pian huomasin istuvani Pohjan kunnallisvaltuustossa, hän totesi tuolloin. Lähivuosina ura politiikassa jatkui jatkumistaan. Vuonna 2003 Feldt-Ranta valittiin silloisen opetusministerin Tuula Haataisen erityisavustajaksi.
Pari vuotta myöhemmin Feldt-Ranta valittiin Sdp:n puoluesihteeriksi, ja vuonna 2007 hänet valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan. Feldt-Ranta kampanjoi myös puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 presidentinvaaleihin, mutta puolue valitsi lopulta ehdokkaakseen Feldt-Rannan entisen esinaisen Haataisen.
Poliitikkona hän keräsi arvostusta yli puoluerajojen.
– Mutta ilman tätä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa elämäni olisi ollut aivan erilaista kuin mitä se oli. Eetos mahdollisuuksien tasa-arvosta on tajunnanräjäyttävä, Feldt-Ranta kuvaili Helsingin Sanomien Kuukausiliitteelle toukokuussa 2019.
Alkuvuoteen 2019 saakka Feldt-Ranta toimi Pohjoismaisen neuvoston Suomen valtuuskunnassa, josta suuren osan varapuheenjohtajana.
– Olen pohjoismaisuuden kannattaja ytimiäni myöten. Olen sitä kautta oppinut hyvän ruotsin kielen taidon ja ymmärrän myös muita pohjoismaisia kieliä. Siitä olen hyvin iloinen, Feldt-Ranta kertoi heinäkuussa 2019 Ylelle.
Eduskuntavuosien aikana päätään nosti myös sairaus, joka vaikutti lopulta hänen loppuelämänsä kulkuun. Feldt-Rannalla diagnosoitiin mahasyöpä ensimmäistä kertaa vuonna 2009.
– En olisi uskonut, että joudun tekemään 41-vuotiaana tilinpäätöksen, miettimään, mitä olen kokenut ja mitä on vielä näkemättä, hän kuvaili Me Naisille vuonna 2013.
Useita kuukausia kestäneet syöpähoidot auttoivat, ja Feldt-Ranta toipui niin, että pääsi jatkamaan työtään eduskunnassa. Vuonna 2013 mahasyöpä kuitenkin uusiutui. Feldt-Ranta puhui julkisuudessa paljon sairaudestaan, toipumisesta – ja valmistautumisesta pahimpaan. Siihen oli hänellä myös syynsä.
– Olen halunnut kertoa näistä asioista myös julkisesti, jotta oma esimerkkini antaisi lohtua ja toivoa muille samaan tilanteeseen joutuville. Kiitän teitä kaikkia kaikesta myötäelämisestä, Feldt-Ranta kirjoitti tammikuussa 2019, kun mahasyöpä uusiutui kolmannen kerran.
Feldt-Ranta tiesi, että syöpä voi uusiutua, ja sen vuoksi hän jätti hakeutumatta puolueensa korkeimpiin poliittisiin tehtäviin.
Elämänsä viimeisinä aikoina Feldt-Ranta jättäytyi muutamaa haastattelua lukuun ottamatta pois julkisuudesta ja keskittyi perheeseensä ja puolisoonsa, MTV:n politiikantoimittajaan Vesa Kallionpäähän.
Feldt-Rannalla on kaksi aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi. Lisäksi hän oli hyvin läheinen entisen puolisonsa tyttären kanssa.
Viimeisinä kuukausina Feldt-Ranta kertoi myös paljon valmistautuneensa omaan kuolemaansa. Hän kertoi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteelle kokevansa, että pitkät jäähyväiset ovat myös hänelle armeliaat.
– Vaikka elämäni loppuu nyt, niin ei minulla ole sellainen olo, etten olisi tehnyt töitä. Olen ollut ihan hyvä ihminen ja olen tehnyt ihan hyviä asioita. Minulla on ollut vaikeuksia, mutta myös iloinen ja valoisa elämä, hän sanoi HS:lle jatkaen:
– Olen tyytyväinen, että olen ollut yhteiskunnallisesti hyödyksi.