Aluksi naurattaa. Vyötärölläni pyörii alakoulun välitunneiltakin tutuksi tullut hulavanne.
Hämeenlinnan Tanssi- ja liikuntakeskuksen uusi Hula-Fit-tunti on alkamassa. Ryhmäliikuntajaohjaaja Annukka Lahtinen on luvannut opettaa minulle ja viidelletoista muulle tunnille osallistuvalle hulavanteen pyörittämisen salat.
Tänä päivänä hulavanteen pyörittämiseen ovat hurahtaneet monet omasta kunnostaan kiinnostuneet.
Yksi jos toinenkin terveyden ja kuntoilun parissa työskentelevä vaikuttaja vannoo vanteen nimeen.
Eivätkä suotta, sillä terveysvaikutusten lista kuulostaa huikealta.
Vanteen pyörittämisen luvataan kaventavan vyötäröä ja auttavan selkävaivoihin. Sen väitetään olevan jopa tehokkaampaa kuin kävely. Tästä syystä myös Tanssi- ja liikuntakeskuksen yrittäjä ja ohjaaja Maikki Lähteenmäki lisäsi Hula-Fitin tuntivalikoimaansa.
– Hulavanne on nyt todella suosittu, ja halusin tuoda sen meidänkin tunneille. Tiesin heti ohjaajan, joka ryhtyi vetämään tunteja, Lähteenmäki kertoo.
Hula-Fit-tunnilla käytettävät vanteet eivät ole samanlaisia kuin alakoulussa.
Tämä hulavanne painaa 1,2 kiloa, ja se on paljon suurempi.
Annukka Lahtinen kertoo, että painavampaa vannetta on helpompi pyörittää, ja siinä hän on oikeassa.
Tässä vaiheessa kuitenkin jo vanteen painavuuden miinuspuolet tulevat esiin. Pyörittäessä vanne kolhii vyötäröä. Se ei satu, mutta tuntuu aluksi oudolta.
– Jotkut ovat kertoneet vyötärön olevan jopa mustelmilla hulavanteen pyörittämisen takia, Lahtinen kertoo.
Tunnille mahtuu viisitoista ihmistä kerrallaan, ja yksi tunti kestää puoli tuntia.
Tämä tunti on vasta toinen, mutta Lahtisen mukaan täyttä on ollut ja tulijoita riittänyt.
Nopea kyselykierros osoittaa, että tunnilla on jälleen useita, joille hulavanteen pyörittäminen ei ole tuttua.
– Se on ihanaa, että tunneille tulee niin eritaustaisia ihmisiä, joilla on hyvin erilaisia tyylejä pyörittää vannetta. Huumoria riittää, ja pitää osata nauraa itselleen ja muille, Lahtinen kertoo.
Jumppamusiikki alkaa soida, ja aloitamme lämmittelyllä, jossa vanteet ovat mukana, mutta ne eivät vielä pyöri vyötäröllä.
Tunnelma alkaa virittäytyä jo tässä vaiheessa kohti h-hetkeä eli hulavanteen pyörittelyä.
Hulavanteen pyörittelyä puoleen tuntiin mahtuu noin viisitoista minuuttia, joka on Lahtisenkin mukaan sopiva määrä päivittäin.
Vannetta voi pyörittää useilla eri tavoilla, ja tunnilla kokeillaankin muutamaa tyyliä. Ehdottomasti helpointa hulaaminen on, kun astuu toisella jalalla eteen ja pyörittää vannetta vyötäröllään.
Asento tuntuu tukevalta ja varmalta, kun taas jalat yhdessä seisten pyörittäminen ei suju ollenkaan. Tunnen itseni lähinnä huvittavaksi, kun yritän hytkyä hulavanne vyötärölläni.
Muidenkin vanteet kolisevat lattialle, mikä tekee tunnista vielä hauskemman.
Kukaan ei ole tullut suorittamaan, vaan Lahtisenkin sanojen mukaan: Tunneilla tosiaan on huumoria. Ja hiki virtaa. Tässähän tosissaan kuntoillaan.
Tunnin jälkeen olen todella yllättänyt.
En tunne suurta poltetta vyötärölläni, mutta hien ja kohonneen sykkeen puolesta voin sanoa, että hulaaminen on todella tehnyt tehtävänsä.
Ja mikä parasta, puolen tunnin aikana katsahdin kelloa vain yhden kerran, joten vanteen pyörittäminen todella vie mukanaan ja se on hauskaa.
Tätähän voisi tehdä helposti kotonakin.
Seuraavana päivänä hulaamisen vaikutukset realisoituvat, kun herään vyötärö kipeänä. Mustelmia ei sentään ole. Tästäkin huolimatta odotan innolla verkkokaupasta tilaamaani hulavannetta saapuvaksi. HäSa
Julkaistu ensimmäisen kerran Hämeen Sanomissa 05.09.2019.