Kävimme tutustumassa Kanta-Hämeen keskussairaalan päivystysklinikan arkeen. Siellä nähdään läpileikkaus suomalaisten vaivoista: rintakipuja, venähdyksiä, murtumia ja flunssapotilaita. Osa päivystykseen hakeutuvista saisi tarpeenmukaisemman tai nopeamman avun muualta ja voi joutua odottamaan tuntikaupalla, sillä kiireisimmät potilaat hoidetaan ensin.
“Oi voi aijaijai…” Kello on hieman yli kolme iltapäivällä, ja vanhemmalla rouvalla on tuskaisa olo.
Verholla rajatussa loosissa voihkiva rouva ei ole vaivojensa kanssa yksin. Maanantai on Kanta-Hämeen keskussairaalan päivystyksen ja tarkkailuosaston kiireisin päivä.
Ambulanssien sisäänkäynnillä on pahimmillaan kolme autoa kerrallaan ja uusia potilaita saapuu aulaan ilmoittautumaan tasaista tahtia. Raimo Järvinen on odottanut aulassa vuoroaan tunnin verran, kun lääkäri kutsuu Järvistä. Paperit ja miehen oireet eivät täsmää.
– Väärä Järvinen, Raimo Järvinen naurahtaa ja jatkaa odottamista.
Järvisellä on aiempaakin kokemusta päivystyksestä.
– Pikkuisen nopeammin saisi toimia. Nyt on otettu verenpaineet ja kerrottu, että useampi tunti menee. Se olisi hyvä, että välillä käytäisiin katsomassa ja kertomassa missä mennään. Osastolla kaikki toimii, Järvinen kertoo.
Hämeen Sanomien ja muiden sanomalehtien mielipidesivuilla on käyty kesän ja syksyn mittaan keskustelua siitä, miten hyvin tai huonosti sairaaloiden päivystys toimii.
Päivystyksiä on arvosteltu tuntien odotusajoista, henkilöstön tylystä käytöksestä ja jopa potilaiden huonosta kohtelusta.
Seurantapäivystäjäksi maanantairuuhkan ajaksi kutsuttu hallintoylilääkäri Marjo Niskanen sanoo ymmärtävänsä ihmisten turhautumisen. Asialle ei kuitenkaan voi mitään, sillä jonottaminen kuuluu päivystyksen luonteeseen. Sinne tulee kaikenlaisia potilaita, joista toiset ovat kiireisempiä kuin toiset.
Niskanen ei puhu turhista potilaista. Jokaisen oireet ovat aitoja ja ihmiset reagoivat kipuihin ja kremppoihin eri tavoin.
– Meille tulee oireista kärsiviä ihmisiä, joita emme kuitenkaan voi ensiavussa auttaa. Tänne tuodaan myös minuutin päässä kuolemasta olevia potilaita, joille voimme tehdä hyvinkin paljon. Mutta me emme voi mennä kertomaan odottajille, että nyt ovien toisella puolella ollaan kyynärpäitä myöten pitämässä jotakuta hengissä.
Hätätapaukset eivät näy aulassa
Kiiretapaukset eivät näy koskaan aulassa odottaville.
– Se on täysin tarkoituksenmukaista. Ihmisillä on oikeus olla täällä kipeänä omassa rauhassaan, Marjo Niskanen sanoo.
Aulassa jonottavien näkymättömissä henkilökunta käy potilaita läpi tehokkaasti mutta rauhallisesti.
Kiire ei näy tv-sarjoista tuttuna potilaiden huutona tai paarien vierellä veri- ja nesteytyspussit käsissään juoksevina lääkäreinä, vaan siinä, että kaikki päivystyksen parikymmentä seurantapaikkaa alkavat olla täynnä. Sairaanhoitajat näyttävät olevan jatkuvasti liikkeessä.
Kaikki potilaat saapuvat triagen, päivystyksen hermokeskuksen ohi. Triagehoitajat vastaavat puheluihin ja arvioivat saapuvien potilaiden kiireellisyyden.
Ambulanssilla saapuvat siirretään seurantapaikoille tai ensihoitohuoneeseen. Hoitajat ottavat näytteitä ja lääkärit saapuvat potilaiden luo tulosten tulkinnan jälkeen.
Näytteiden tuloksia odotellessa Marjo Niskanen ehtii jutella hetken hoidon laadusta. Hallintoylilääkärinä hänellä on käsitys, mistä jonot ja monet muutkin julkisen terveydenhuollon murheet johtuvat.
– Uskon, että ongelmat ovat samat joka paikassa. Resurssit lasketaan niin, että selviämme nipin napin keskiarvosta. Jos jatkuvasti joudutaan viikonloppuisin hälyttämään varahenkilöstöä, niin onhan silloin kyse resurssipulasta.
Niskasen mukaan vara- ja lisähenkilöstöä on Hämeenlinnan päivystykseen hälytetty viime aikoina viikoittain.
– Resurssimme eivät kestää yhtään poissaoloa.
Niskanen tarkastaa hoitaneensa edellisen sunnuntain työvuorossaan 15 potilasta.
– En olisi pystynyt yhtään enempään, vaikka miten olisin tehnyt.
Silti hän uskoo, että potilaat saavat kaikkialla Suomessa parasta mahdollista hoitoa.
– Haluan ajatella niin, mutta kyllähän se tiedetään, että virheet tapahtuvat kiireessä. Jos ei pysähdy lainkaan miettimään vaan tekee vain potilaita pois listalta, niin riskit ovat hirmuisia.
Suomessa sairaalaa ei suljeta potilailta
Päivystys on jatkuvaa tasapainoilua. Jos jokainen peti on täynnä, jokaista potilasta kohden on vähemmän aikaa.
– Suomi on siitä poikkeuksellinen valtio, ettei meillä tunneta käännyttämisperiaatetta. Esimerkiksi Jenkeissä on ihan tavallista laittaa sairaala kiinni, jos ensiapu ei enää vedä. Meillä otetaan aina sisään.
Suuronnettomuustilanteissa keskussairaalan päivystysklinikka toimii, todettiin taannoisen moottoritien ketjukolarin jälkeen. Ensiapuun kärrättiin lyhyellä varoitusajalla kymmenkunta potilasta. Kaikki pelastettavissa olleet loukkaantuneet selvisivät.
– Se kävi juuri vuoronvaihdon aikaan, joten saimme heti tavallista enemmän henkilökuntaa työhön, Niskanen toteaa.
Kiireettömien potilaiden jonojen muodostuminen johtuu Niskasen mukaan myös muista terveydenhuollon yksiköistä.
– Jos päiväaikaiset palvelut toimisivat, niin me emme olisi millään lailla huonosti resursoitu yksikkö. Paikkaamme todella paljon terveyskeskusten puutteita.
“Keskittäminen paransi potilasturvallisuutta”
Muutama vuosi sitten Riihimäellä nousi meteli siitä, että ympärivuorokautinen päivystys lakkautettiin. Päivystys keskitettiin tänne, Hämeenlinnan keskussairaalan päivystysklinikalle. Niskanen oli tekemässä sitä päätöstä.
– Tekisin yhä samoin, sillä se lisäsi potilasturvallisuutta. Olen ollut tässä välissä kolme vuotta töissä Inarissa. Lapissa sairaalaan on matkaa satoja kilometrejä, joten 37 kilometriä pitkin moottoritietä ei ole ongelma.
Niskanen sanoo, että julkisen terveydenhuollon toiminnan takaamiseksi tulevaisuudessakin, suuret rakenteelliset muutokset ovat välttämättömiä. Kanta-Hämeen keskussairaala kuuluu sote-suunnitelmissa laajan päivystyksen ulkopuolelle jääviin sairaaloihin. Tämän hetkisen tiedon mukaan se tarkoittaisi, ettei Hämeenlinnassa enää vuodesta 2019 lähtien tehtäisi kaikkein vaativimpia leikkauksia.
Päivystysvuorossa ollessa ei ole kuitenkaan aikaa ryhtyä ruotimaan sotea sen syvemmin. Potilaat odottavat.
Loppilaista Marja Auvista, 75, olisi aiemmin hoidettu Riihimäellä. Lääkäri Ville Hällberg ultraa aiemminkin rytmihäiriöistä kärsineen Auvisen sydämen. Mitään vakavaa ei löydy, onneksi.
– Tällä kertaa kipu oli ihan viiltävä. Soitin ensin Riihimäen kiireellisen hoidon päivystysnumeroon, mutta sieltä tuli vastasoitto vasta kahden tunnin päästä. Sanottiin, että olisi pitänyt kutsua ambulanssi heti. Tämmöiseksi on mennyt, Auvinen hämmästelee.
Loosia rajaavan verhon takaa kuuluu kinastelua. Sairaanhoitaja Tiina Harja ripittää Taisto Peltosta, joka on menossa vessaan, vaikka pitäisi maata aloillaan.
– Nyt on kyllä omalla vastuulla kun olet tuommoinen jääräpää. Laitan sulle kohta suurimman katetrin, Harja uhkailee Peltosta, joka kieltelystä huolimatta käy toiletissa.
– Hyvin menee ja hoito on saatu alkuun. Kyllä täällä huumoria riittää ja sitä pitää olla! Peltonen naureskelee punkkaan palattuaan.
Harja oli tosin tosissaan – ainakin kävelykiellosta. Maanantai on päivystyksen kiireisin päivä ilman itsepäisiä potilaitakin.
– En muista yhtään helppoa maanantaita. Kiire johtuu luultavasti siitä, että ihmiset sinnittelevät vaivoineen viikonlopun ylitse. Lisäksi kaikki lähetteen saaneet saapuvat maanantaina terveyskeskusten ja yksityisten lääkärien auettua, Harja miettii.
Harja kertoo lukeneensa kirjoittelua päivystysten “huonoista oloista”. Se tuntuu kurjalta.
– Pyrin hoitamaan työni hyvin. Aina ei ehdi käydä edes syömässä tai vessassa. Emme voi sille mitään, jos paikat ovat jo ennestään täynnä ja tänne tulee kriittisiä potilaita. Tai sille, että päivystykseen tulee potilas joka pyytää ensimmäisenä ruokaa. Sellainen ei ole meidän prioriteettimme.
Harja myöntää, että olisi joskus voinut olla potilaalle kohteliaampi.
– Varmasti olen ärähtänyt. Kyse on aina myös vastavuoroisuudesta potilaan ja henkilökunnan välillä.
Traumahälytys sytyttää säpinän
Iltakuuden aikaan alkaa tapahtua. Triagehoitaja Sanna Apuli käy tekemässä traumahälytyksen. Vartin kuluttua on tulossa 4–5 metrin korkeudesta puusta pudonnut pikkupoika.
Ensihoitohuoneeseen kokoontuu ennakkotietojen perusteella koostettu tiimi. Jokaisella lääkärillä, hoitajalla ja perushoitajalla on oma tehtävänsä, jonka merkiksi kaikki pukevat päälleen tietynvärisen huomioliivin.
Pelastuslaitoksen ensihoitajat työntävät paarit ambulanssista suoraan ensihoitohuoneeseen. Puusta pudonnut Simon Lahtinen, 7, on tajuissaan mutta tuskainen.
Äiti Eeva Lahtinen saapui ambulanssin mukana ja jää ensihoitohuoneen ulkopuolelle. Simonin ympärillä on kymmenkunta lääkäriä, hoitajaa ja ensihoitajaa, eikä huoneeseen kaivata ylimääräisiä. Ensitietojen mukaan pojan tila ei ole hengenvaarallinen.
Simon oli ollut kiipeilemässä kodin läheisessä metsikössä, kun ilmeisesti oksa oli katkennut alta.
– Hän oli valitellut, ettei saa henkeä mutta oli kuitenkin noussut istumaan. Lääkäri tuotiin helikopterilla paikalle, Lahtinen kertoo.
Traumahälytys tarkoittaa sitä, että joidenkin aulassa odottavien jonotus venyy. Raimo Järvinen on odottanut vuoroaan ultraääneen jo nelisen tuntia.
Röntgeniin sen sijaan ei ole ruuhkaa, joten Anniina Paronen pääsee kuvattavaksi tunnin odottelun jälkeen. Työpaikan hyvinvointipäivä on päättynyt kurjasti, sillä Paronen nyrjäytti nilkkansa sählyssä.
Röntgenhoitaja ottaa kuvat kolmesta eri kulmasta, minkä jälkeen Paronen palaa odottelemaan lääkärin tuomiota.
Iltakahdeksalta päivystyksessä on vain yksi vuodepaikka vapaana.
Viimeistään aamulla potilaat siirretään eteenpäin. Liikkumiskykynsä kaatumisen vuoksi menettäneelle Aune Nymanille on ryhdytty järjestelemään kuntoutusjaksoa ja paikkaa terveyskeskuksen vuodeosastolta. Pidemmän aikavälin tavoite on kotihoito.
– Yksi kotihoidon käynti päivässä ei enää riitä, vaikka hänen tyttärensä auttaa, Marjo Niskanen epäilee.
Syksy tuo ränninpuhdistajat
Ensihoitohuoneessa sairaanhoitaja Satu Hakala käy tarkastamassa Simon Lahtisen voinnin.
Poika selvisi ilman vakavia vammoja, mutta on kipulääketokkurassa.
– Lapset ovat kovia kiipeilemään, mutta ehkä hän ei uskalla enää ihan niin korkealle. Tai pitää kotona keskustella rajoista, Eeva Lahtinen miettii silitellen hiljaisena silmät raollaan makaavan pojan kättä.
Illan ja yön aikana päivystyksen vuodepaikkoja pyritään tyhjentämään kotiuttamalla potilaita tai siirtämällä heidät eteenpäin muille osastoille.
– Aamulla edessä on sama ralli, Sanna Apuli toteaa.
Sään viiletessä potilaskirjoon ilmestyy Apulin mukaan enemmänkin putoamistapauksia. Syksy on putoilevien ränninpuhdistajien ja katonpesijöiden sesonkiaikaa. HäSa
Raimo Järvinen pääsi lääkärille noin seitsemän tunnin odotuksen jälkeen. Marja Auvinen ja Simon Lahtinen kotiutettiin illalla. Taisto Peltonen siirrettiin osastolle, hänelle tehtiin pallolaajennus ja kotiutettiin parin päivän jälkeen.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 24.9.2016