Kätilöiden huoli kiireestä nousi esiin viime viikonloppuna, kun Yle kertoi Oulun yliopistollisen sairaalan kätilöiden kannelleen aville äitien ja vauvojen potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Lännen Media haastatteli Kätilöliiton puheenjohtajaa, joka kertoi kuulleensa samanlaisia viestejä muualtakin.
Potilasvakuutuskeskuksen maksamissa korvauksissa ei kuitenkaan näy syytä huoleen: viime vuonna synnytyksistä tehtiin 113 korvausilmoitusta, joiden perusteella korvauksia maksettiin vain 18 tapauksessa. Tämä on vähän, kun synnytyksiä on kymmeniä tuhansia vuodessa.
Kylmät numerot eivät kuitenkaan paljon kerro tilanteista synnytyssaleissa ja vierihoito-osastoilla. Kätilöt pelastavat henkiä ja ehkäisevät sielun ja ruumiin nyrjähdyksiä, mutta ne kertomukset eivät päädy tilastoihin.
Ehkä en kirjoittaisi tätä, jos ei olisi nykyaikaista synnytyssairaalaa. Hyvin sujuneen ensisynnytyksen jälkeen istukka ei irronnutkaan niin kuin piti. Kätilö ehti onneksi käydä seuraamassa minua säännöllisesti, ja lopulta istukka irrotettiin nukutuksessa.
Tulehdushan siitä seurasi. Ennen tuollainen lapsivuodekuume olisi voinut olla kohtalokas.
Entä jos kätilöt eivät kymmenkunta vuotta myöhemmin olisi olleet valppaina ja huomanneet, ettei vastasyntyneen kauniin päivettynyt väri ollutkaan normaali? Hän oli jo kolmas lapseni, mutten tajunnut, että hän heräsi imemään vieressäni liian harvoin.
Vauvalta otettiin verikoe, ja pian hänet jo vietiin teho-osastolle verenvaihtoon. Erilaisista veriryhmistämme johtuva ABO-immunisaatio oli harvinaisen voimakas. Verenkierrossani syntyneet vasta-aineet kulkeutuivat synnytyksessä vauvaan ja alkoivat hajottaa punasoluja. Siitä olisi voinut seurata aivovaurio tai jopa kuolema.
Olin paniikissa, mutta henkilökunta osasi lohduttaa. Vauvastani tulisi ihan terve. Verenvaihto ei sattuisi, vaan vauva nukkuisi sen ajan rauhassa. Kun kohonnut bilirubiini laimenisi, pieni maksa saisi aikaa alkaa poistaa sitä itse elimistöstä.
Ja näin kävi. Toki tuntui ikuisuudelta odottaa 11 päivää ennen kuin sai vauvan kotiin.
Seuraavalla kerralla osasin jo varautua: neljäskin lapseni joutui verenvaihtoon. Kaikki sujui rutiinilla, enkä tarvinnut enää samanlaista tukea, mutta olin kiitollinen, kun minua oli aikanaan vahvistettu.
Tuntemattoman edessä itse kukin on aika avuton – vaikka kuinka sanottaisiin, että on sitä ennenkin synnytetty. Erityisesti ensisynnyttäjän on tärkeää pystyä turvaamaan kätilön ammattitaitoon ja empatiaan.
Jos ensikertalaisia on monta yhtä aikaa, tämä voi tuntua kätilön työssä kiireenä ja riittämättömyytenä. Ammattilaiset tietävät, kuinka merkittäviä ensimmäiset hetket vauvan kanssa ovat varhaiselle vuorovaikutukselle. Kokeneen kätilön sanoin: synnytyksessä syntyy perhe, ei vain vauva.