Poliisin velvollisuus oli huolehtia Uudenmaan rajasulun aikana, ettei kukaan syyllisty vahingossa rikokseen ylittämällä rajan.
Poliisihallitus kertoo ohjeistaneensa poliisia sakottamaan Uudenmaan rajasuluilla vain rikkomuksen täyttyessä. Tämä tarkoitti rajan ylittämistä ilman pätevää syytä.
Sulun aikana poliisi jakoi sakkoja kuitenkin myös yrityksistä. Oikeusasiamies tiedotti maanantaina, että tällaiset sakot ovat perusteettomia, sillä valmiuslakirikkomuksessa yritys ei ole rangaistava.
– Poliisi suoritti valvontaa reilulla 30 valvontapisteellä, joiden sijoittelussa pyrittiin hyödyntämään tieliikenteessä olevia luonnollisia paikkoja, kertoo poliisitarkastaja Konsta Arvelin Pohasta.
– Pääasiassa valvontapisteet sijaitsivat rajan ulkopuolella, mutta osa myös sisäpuolella. Tähän on sisältynyt se, että riippuen tulosuunnasta, valvontapisteellä on voinut täyttyä rikoksen edellytys, jos ylitykselle ei ollut pätevää syytä.
Rikos edellyttää tahallisuutta
Arvelin muistuttaa, ettei asia ole niin yksinkertainen, että sakotuksen laillisuus olisi voitu ratkaista pelkällä valvontapisteiden sijoittamisella. Poliisin velvollisuutena oli myös huolehtia, ettei kukaan syyllisty vahingossa rikokseen.
Käytännössä henkilön olisi siis maakunnan rajaa ylittäessään pitänyt olla tietoinen, etteivät hänen perustelunsa täytä viranomaisen näkökulmasta välttämättömän liikkumisen ehtoja.
– Tähän kokonaisuuteen liittyi sitten yksittäisiä tulkintaongelmia sen suhteen, milloin liikkumiskieltoa koskeva rajoitus katsottiin rikotuksi.
– Henkilö saattoi kokeilla rajan ylitystä yhdestä, toisesta ja ehkä vielä kolmannestakin paikasta. Sitten poliisin ymmärrys loppui, henkilö sai sakkovaatimuksen, eikä viranomainen täysin hahmottanut, ettei hän todellisuudessa ehkä ylittänytkään fyysisesti maakunnan rajaa, Arvelin selvittää.
“Poliisi ei ole varpaillaan”
Poliisihallituksen mukaan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin omaehtoiset selvitykset viranomaisvalvonnasta valmiuslakiin liittyen eivät ole saaneet poliisia varpailleen.
– Meidän on kiinnitettävä edelleen ja entistä tarkemmin huomiota siihen, ettei julkinen vallankäyttö poikkeuslainkaan aikana voi perustua hallituksen suosituksiin vaan lakiin. Tätä meille on yritetty nyt alleviivata, sanoo Konsta Arvelin.
Poliisihallitus muistuttaa, että alun perin liikkumisrajoituksella pyrittiin siihen, etteivät ihmiset ylittäisi tarpeettomasti rajaa. Välttämättömän syyn määrittely ei kuitenkaan sujunut mutkattomasti vapaaseen liikkumiseen tottuneilta kansalaisilta.
Rajoituksen aikana poliisi käännytti rajalla 4 383 ajoneuvoa, koska ylittämisen edellytykseksi asetettu pätevää syy ei täyttynyt.
– Yhden mielestä pätevä syy oli koiranpennun hakeminen, toisen mielestä hevosen kuljettaminen, Arvelin kuvailee.
Puoli miljoonaa sakkoa
Uudenmaan sulkuoperaatiota johtaneen Helsingin poliisin arvion mukaan virheellisiä sakkoja on jaettu 10–20. Poliisi käy parhaillaan läpi sakkovaatimukset ja on yhteydessä niistä syyttäjään.
Arvelin pitää sulkusakoista noussutta meteliä suurena verrattuna siihen, että poliisi kirjoittaa joka vuosi yhteensä noin puoli miljoonaa sakkoa.
– Noin 90 prosenttia kaikista tuomioistuimen ulkopuolella käsitellyistä rikoksista vuosittain rangaistaan poliisin määräämillä sakoilla.
Poliisihallitus pitää kuitenkin hyvänä sitä, että valmiuslakirikkomuksista poliisi kirjoittaa sakkovaatimuksen eikä sakkomääräystä. Sakkovaatimuksen toimeenpano edellyttää syyttäjän vahvistusta, eli viime kädessä oikeudellisen tulkinnan tekee syyttäjä.
– Poliisin tuomiovallan piiriin on siirretty yksinkertaisemmat rikokset, joihin ei liity vaikeita oikeudellisia tulkintakysymyksiä. Jos valmiuslakirikkomus olisi ollut poliisin tuomiovaltaan kuuluva, tilanne olisi ollut tympeämpi poliisin näkökulmasta, Arvelin sanoo.
– Oletuksenahan on, ettei poliisi huolellisena viranomaisena käytä tuomiovaltaansa väärin.
Poliisihallituksen mukaan valmiuslakirikkomuksesta rangaistus on päiväsakkoja, joita Uudenmaan sulkumääräyksen rikkomisesta poliisi kirjoitti tyypillisesti 15.
Sakkovaatimukset siirtyvät kahden viikon kuluessa syyttäjälle. Jos syyttäjä on ehtinyt jo vahvistaa virheellisesti määrättyjä sakkoja, syyttäjän velvollisuus on hakea muutosta rangaistusmääräykseen.