Aleksandr Lukashenko syrjäytti hiljan itsenäistyneessä maassa pääministerivallan vuoden 1994 presidentinvaaleissa. Neuvostoaikojen kolhoosinjohtaja Lukashenko on voittanut ylivoimaisesti kaikki Valko-Venäjällä pidetyt presidentinvaalit. Koronakesänäkin oppositio liikehtii, mutta itsevaltainen presidentti voittaa vaalit 9. elokuuta tutusti: pidätyksillä ja pelottelemalla.
Sillä välin, kun entinen kolhoosinjohtaja Aleksandr Lukashenko on johtanut Valko-Venäjää, Suomessa on nähty Martti Ahtisaaren, Tarja Halosen ja Sauli Niinistön presidenttikaudet. Yhdysvalloissa on ollut neljä presidenttiä, ja Venäjälläkin ainakin näennäisesti kolme: Boris Jeltsin, Vladimir Putin ja tovin Dmitri Medvedev.
Yhdeksäs elokuuta Valko-Venäjällä pidetään presidentinvaalit, jotka ovat vääristelyssään lähinnä seremoniallinen tapahtuma. Itsevaltainen johtaja Lukashenko “pyrkii” vaaleissa kuudennelle kaudelle.
Vaaleihin on tuttuun tapaan rekisteröity myös muita ehdokkaita, mutta jäljet pelottavat. Vuoden 2010 vaalien demokraattiehdokas Mikola Statkevitsh pantiin kuudeksi vuodeksi vankilaan joukkokokousten järjestämisestä, eikä häntä hyväksytty ehdokkaaksi tämän vuoden vaaleissa.
Kautta Lukashenkon vuosien useat oppositiopoliitikot ja heidän puolisonsa ovat joutuneet pidätetyiksi tai häirityiksi.
Vauraat naapurit vertailukohtina
Valko-Venäjän pitäminen rautaisessa otteessa on kuitenkin muuttunut aiempaa hankalammaksi. Reilun 9,4 miljoonan asukkaan maa sijaitsee itäisen Euroopan sydämessä EU-maiden Latvian, Liettuan ja Puolan ympäröimänä. Etelänaapuri on sananvapauden ja yllätyksellisen demokratian saavuttanut Ukraina.
Sosiaalinen media ja etenkin YouTube tarjoavat valkovenäläisille kanavan purkaa tyytymättömyyttään yhdessä. Yksi näiden vaalien ilmiöistä on Sjarhei Tsihanouskin suosittu vlogi nimeltään Strana dlja Zhizni (“Elämiseen sopiva maa”).
Vlogaaja olisi asettunut ehdolle presidentinvaaleissa, mutta hänet pidätettiin 15 vuorokaudeksi “osallistumisesta joukkokokoukseen”. Vankilassaolon aikana vaimo Sviatlana yritti allekirjoittaa ehdokasasiakirjat miehen puolesta, mitä keskusvaalilautakunta ei sallinut vedoten lakiin.
Keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Lidija Jermoshina on ollut virassaan lähes koko Lukashenkon pitkän vallan ajan.
Lukashenkolle aina 75–84 prosenttia
Vuonna 1994 venäjää puhuva Lukashenko nousi valtaan uuden perustuslain turvin ja voittamalla hajanaisen itsenäisyysmielisen leirin. Lukashenkon ääniosuus oli 45 prosenttia, kun paras vastaehdokas sai 17.
Tätä ensimmäistä vaalitulosta pidetään vielä suhteellisen totuudenmukaisena. Toisella kierroksella Lukashenko keräsi 80 prosenttia.
Haaveet demokratiakehityksestä ja aidosta parlamentarismista voitiin unohtaa. Valkovenäjän kielen asema ei alkanut vahvistua monen toiveista huolimatta.
Vuoden 1996 kansanäänestyksellä Lukashenko muutti perustuslakia ja pidensi kautensa vuoteen 2001. Silloin ensimmäisellä kierroksella tuli 75 prosenttia. Vuonna 2004 Lukashenko poistatti kansanäänestyksessä presidenttikausiensa määrän rajoitukset laista.
Vuonna 2006 Lukashenko voitti jo 83 prosentilla äänistä. Vuonna 2010 suosio notkahti “vain” 80 prosenttiin, mutta vuonna 2015 se olikin sitten 84 prosenttia.
Lukashenkosta käytetään lempinimeä “batka” eli isäukko, mikä voi olla hellittelevää tai ivallista.
Käytämme Lukashenkon nimestä sen venäjänkielistä kirjoitusasua. Valkovenäjän kielestä nimi taipuisi muotoon Aljaksandr Lukashenka. Lukashenkon kaudella valkovenäjän kielen vaaliminen on jäänyt ennen muuta opposition ja kulttuuripiirien huoleksi.
Kuin koronavirusta ei olisikaan
Koronavirukseen Lukashenko reagoi ylimielisyydellä: lopettakaa hysteria, ei siihen kukaan Valko-Venäjällä kuole.
Kun muu Eurooppa – Ruotsia lukuun ottamatta – sulki normaalin elämän epidemian taltuttamiseksi, Lukashenko pelasi jääkiekkoa ja valkovenäläiset kävivät katsomassa maan keskeytymättömän jalkapalloliigan otteluita. Kun Venäjällä toisen maailmansodan voitonparaatia lykättiin, Minskissä se pidettiin maskittomin kasvoin.
Uudistuksia Lukashenkon on ollut vaikea luvata. Tällä viikolla hän vaihtoi Valko-Venäjän pääministerin ja muut ministerit, mutta hallituksella ei ole suurta valtaa maassa, jota on kuvattu Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi.
– Tänään ei ole aika rikkoa asioita. Ei ole edes aika rakentaa. Tänään on välttämätöntä suojata se, mikä on jo rakennettu, vakauden takaajana esiintyvä Lukashenko sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan vaihdettuaan pääministerin.
Lukashenkon lausunnot ovat usein eurooppalaiseen korvaan kuin toiselta aikakaudelta.
Väkijoukon edessä Lukashenko torjui ajatuksen naispresidentistä sanoen:
– Meille tulee presidentiksi mies.