Omaiset jonottavat ostaakseen helpotusta hoitoa tarvitseville omaisille. Kova kysyntä on aiheuttanut niukkuuden lisäksi hintojen nousua.
Perun pääkaupungissa Limassa July Blanco ja hänen veljensä Juan Carlos jonottavat jo neljättä päivää ulkosalla saadakseen ostettua lisähappea sairastavalle isälleen.
– Olemme täällä vuorotellen. Veljeni nukkuu tuolla ruohikolla, joten minä tuon hänelle aamiaista, lounasta ja päivällistä, Blanco kertoo.
Paikalla on myös satoja muita. Criogasin tehdas kun saanut mainetta sillä, että sen hinnat hapelle ovat pysyneet ennallaan. Monet muut ovat saattaneet nostaa hintoja jopa 300 prosenttia.
Criogasin johtaja Jose Luis Barsallo onkin saanut lempinimen “happienkeli”. Hän on joutunut kutsumaan tehtaalleen myös poliiseja häätääkseen jonosta pois voittojen toivossa happipulloja jälleenmyyvät trokarit.
Perun kaltaisia happivajeita on raportoitu myös monista muista Latinalaisen Amerikan maista. Miljoonien koronapotilaiden myötä lääketieteelliseen käyttöön tarkoitetun hapen hinta on noussut paikoin pilviin, ja omaiset joutuvat monesti haalimaan kokoon viimeiset pennosensa saadakseen ostettua apua sairastaville läheisilleen.
Pappi ja happi eivät ehtineet apuun
Ongelmia voi syntyä monessa eri vaiheessa: jossain ei ole tarpeeksi lääketieteellisen hapen tuotantoa tai siihen tarvittavaa sähköä, toisaalla taas on pulaa happipulloista ja -säiliöistä, tai sitten happea ei vain saada kuljetetuksi sinne, missä sitä kipeästi tarvittaisiin. Ja jos happi löytää tiensä perille, pitäisi vielä olla henkilökuntaa ja klinikoita antamaan happihoitoa asiantuntevasti.
Lääketieteellisen hapen tarjontaa ja kysyntää maailmanlaajuisesti seuraavan PATH-kansalaisjärjestön kartalla suurin oranssi ympyrä vajauksen merkkinä on Brasilian kohdalla, missä maan presidentti Jair Bolsonaro on vähätellyt niin koronaa kun sen torjumiseen tarkoitettuja rokotteita.
Amazonasin osavaltiossa asuvan Ana Marquesin 52-vuotias mies Henrique kuoli tammikuussa Manausin kaupunginsairaalassa.
– Kun kuulimme, että sairaalasta puuttuu sänkyjä ja happea, pyysimme kirkolta apua. Pappi ei kuitenkaan ehtinyt tuoda happipulloja ajoissa, tuore koronaleski muistelee.
Hapen loppuminen sairaalasta johti jopa sataan kuolemaan yhdessä päivässä.
Vielä jäljessä Euroopasta
Koronakuolemien määrä ylitti Latinalaisessa Amerikassa tammikuu lopulla 600 000:n rajan, mikä on yhä vähemmän kuin esimerkiksi Euroopassa. Pandemian toinen aalto on kuitenkin koetellut maanosaa kovalla kädellä, eivätkä tartunnat ja kuolemat ole lähteneet yhtä selvästi laskuun kuin esimerkiksi synkimmässä koronamaassa Yhdysvalloissa.
Latinalaisen Amerikan koronatapaukset ovat keskittyneet kahteen väkirikkaaseen maahan, Brasiliaan ja Meksikoon. Kaikista Latinalaisen Amerikan koronakuolemista yli puolet on kirjattu näissä kahdessa maassa, jotka ovat koko maailman tilastossakin toisella ja kolmannella sijalla Yhdysvaltain jälkeen.
Koronarokotukset ovat käynnistyneet monessa alueen maassa, mutta ovat yleisesti vasta hyvin alkuvaiheessa – poikkeuksena ehkä valopilkku Chile, joka on edennyt ohjelmassaan vauhdikkaasti ja rokottanut jo reilusti yli miljoona kansalaista.
Mustassa pörssissä rahastetaan
Latinalaisessa Amerikassa suhteessa väkilukuun eniten koronakuolemia kirjanneessa Meksikossa ei ole viranomaisten mukaan havaittu puutetta hapesta tai sen hamstraamista. Hapen kysynnän todettiin kuitenkin kasvaneen joulukuun 20. päivän jälkeen kuukaudessa peräti 700 prosenttia. Happea kuulemma yhä riittää, mutta pulloista on pulaa.
– Tuotetta on riittävästi, säiliöitä ei ole, tiivistää valtion kuluttajaviraston edustaja Jesus Montano.
Mustassa pörssissä kaupattavien happipullojen tai -säiliöiden hinta on noussut Meksikossa kolminkertaiseksi normaalitasoon verrattuna. Samoin on käynyt myös köyhässä Nicaraguassa, missä yhdestä pullollisesta happea voi joutua maksamaan 1 000–1 500 Yhdysvaltain dollaria, kertoo anestesiologien yhdistystä johtava Roger Pasquier.
– Tämä on johtanut kuolleisuuden nousuun, koska ei kaikilla ole tuollaiseen varaa, Pasquier sanoo.
Amerikan terveysjärjestön PAHOn mukaan Latinalaisessa Amerikassa ei ole “alueellista happikriisiä”, joskin useissa maissa hapen riittävyyden suhteen on ollut viime kuukausina “merkittäviä haasteita”.
Tilannetta helpottaakseen PAHO on jakanut alueelle 600 happikonsentraattoria, joilla voi tuottaa happea hoitokäyttöön ilman säiliöiden jatkuvaa täyttötarvetta – kunhan sähkövirtaa vain on tarjolla.