Kanta-Hämeen Aluesäästöpankin 150 vuoden historiasta kirjoitettiin kirja, jota ei koskaan tuotu julkisuuteen. Vuonna 1996 valmistunutta Hämeen markka-kirjaa saa tänään vain Helsingin yliopiston kirjastosta ja Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta.
– Oli julkistamistilaisuus, jossa sitä jaettiin osanottajille. Kirjan julkistamista ei mitenkään mainostettu, kirjan kirjoittaja valtiotieteen lisensiaatti Unto Luukko kertoo. Historian kirjoittaminen aloitettiin, kun Kanta-Hämeen Aluesäästöpankki oli vielä olemassa. Kun pankki liitettiin osaksi Suomen Säästöpankkia SSP:tä vuonna 1992, Kanta-Hämeen alue jatkoi historian kirjoittamista. SSP pilkottiin muille pankeille vuonna 1993. Suomalaisuuden Säätiö, joka oli lähellä Kanta-Hämeen Aluesäästöpankkia, maksoi lopulta osan Unto Luukon palkkiosta ja Kariston painotyöt.
Kanta-Hämeen Aluesäästöpankin kohtalo selittää sen, miksi historiateoksesta ei lyöty rumpua.
– Pikkuisen sammutetuin lyhdyin kirja julkistettiin, toteaa SSP:n Kanta-Hämeen alueen entinen aluejohtaja Pekka Miettinen, joka kuului historiatoimikuntaan.
Hämeen markka -teoksessa kerrotaan säästöpankkien historiasta Kanta-Hämeessä. Kirjassa keskitytään niihin säästöpankkeihin, jotka sulautettiin Kanta-Hämeen Aluesäästöpankiksi. Aukkoja on jäänyt kuten Hattulan Säästöpankki, jonka arkistot ovat kadonneet.
Reilusti pankin näkökulmasta
Onko kirja kirjoitettu siten, ettei sitä haluttukaan julkaista? Vai onko kirjasta jätetty jotakin olennaista pois? Luukko, Miettinen ja kirjan sisältö eivät tue väitteitä.
– Asioista on kerrottu avoimesti ja reilusti. Kirjasta välittyy se henki, mikä tekijöillä oli asioista, Miettinen sanoo.
Hämeen markka -kirjan 36 viimeistä sivua on omistettu säästöpankkien tuholle otsikolla “Kasinotalouden vuodet ja armoton loppu”. Luvussa kerrotaan, miten säästöpankit lähtivät paisuttamaan luotonantoa ja miten tämä johti valtaviin luottotappioihin. Säästöpankkien virheitä ei kiistetä. Kanta-Hämeen Aluesäästöpankin sortumisen syynä ei kuitenkaan nähdä omia virheitä vaan “onnettomat olosuhteet” ja “perusteettomaksi osoittautunut luottamus valtiovallan antamiin lupauksiin”.
Kirjassa ei korosteta, että säästöpankkiryhmä SKOP:n johdolla veti luotonannon kasvattamista Suomessa. Toimitusjohtaja Heikki Pöntiskosken valtava rooli Kantapankin 1980-luvun muutoksessa selitetään vaisusti.
– Emme pyrkineet objektiivisuuteen. Halusimme kertoa säästöpankkinäkökulman. Tämä on “harkittu rikos”, Luukko vastaa arvosteluun.
Luukko myöntää vaarallisiksi kannanotot tällaisiin lähihistorian asioihin. Hänen mielestään yleiset tiedot asioista ovat kuitenkin yksipuolisia. Siksi on asiallista kirjassa kertoa toinen näkökulma.
Hämeen markka toteaa viranomaisten laiminlyöneen pankkivalvonnan. Kerrotaan kirjassa sekin, että poliitikot estivät Pankkitarkastusviraston yritykset puuttua pankkien harjoittamaan sääntöjen kiertoon. Sitä ei mainita, että kysymys oli nimenomaan säästöpankeista ja että viranomaisten toimintaan vaikuttivat pankeille läheiset poliitikot.
– Kirjan tiedot ovat yksipuolisia ja epäanalyyttisia. Tämä on kuitenkin pankin historia ja katsomme asioita sen kannalta, Luukko sanoo.
Hämeen markkaan on koottu myös murheellisia lukuja Kanta-Hämeen Aluesäästöpankin viime vaiheista. Esimerkiksi vuoden 1992 tilinpäätöksen luvut ovat sellaisia, joita pankki itse ei tuolloin antanut julkisuuteen. Pankin omat varat romahtivat kolmasosaan eli 57 miljoonaan markkaan. Omaisuudesta ei tehty läheskään kaikkia arvonalennuksia. Järjestämättömiä eli yli kolme kuukautta hoitamattomia luottoja oli 196 miljoonaa markkaa.
Hämeen markan tarina aloitetaan Hämeenlinnan Kaupungin Säästöpankin perustamisesta vuonna 1846. Kirjassa käydään läpi myös muiden Kanta-Hämeen Aluesäästöpankkiin sulautuneiden pankkien historia.
Kirjan esipuheessakin korostetaan, ettei se ole tieteellistä työtä. Lähteinä on käytetty lähinnä pankkien arkistoja ja muita teoksia, jotka luetellaan. Mitään lähdeviittauksia ei käytetä.
Hämeen markassa on paljon mielenkiintoista tietoa pankkien vaiheista osana Suomen historiaa, paikallisia tapahtumia ja henkilöitä. Säästöpankkien perustajat ja johtajat olivat aikansa merkkihenkilöitä.
“Pankkipolitiikka liian jokapäiväistä”
Kirjassa ei kuitenkaan millään tavalla kerrota, miten merkittävä tekijä Kanta-Hämeen Aluesäästöpankki oli Hämeenlinnan päätöksenteossa. Sen markkinaosuus kotitalouksista oli liki 50 prosenttia. “Pankkipolitiikka” vaikutti keskeisesti kunnallispolitiikkaan vielä 1980-luvulla. Jopa luottamushenkilöpaikkoja jyvitettiin pankkikytkennän mukaan.
– En kiinnittänyt “pankkipolitiikkaan” huomiota, koska se oli jokapäiväistä, sanoo Luukko, joka on seurannut tapahtumia Säästöpankkiliitosta ja kirjoittanut teoksia muistakin säästöpankeista.
Hämeen markan mukaan Hämeenlinnan Kaupungin Säästöpankin alkuvaiheissa sen pelastajaksi tuli kymnaasin lehtori Gustav Erik Euren, joka perusti kaupunkiin myös suomenkielisen sanomalehden Hämettären. Vanhasuomalaiset perustivat kaupunkiin toisen Hämeenlinnan Suomalaisen Säästöpankin. Tämän pankin perustajat olivat Hämeen Sanomien merkkihenkilöitä. Hämeen Sanomat Oy:llä, Suomalaisella Säästöpankilla ja myöhemmin Kanta-Hämeen Aluesäästöpankilla oli koko ajan tiivis yhteys. Hämeen markka ei mainitse yhteydestä mitään.
– Kiinnostava huomio. Yhteys oli liian itsestään selvä, Luukko toteaa.
Säästöpankkien entiset johtajat ovat edelleen sydämistyneitä Esko Ahon (kesk.) hallitukselle siitä, että Suomen Säästöpankki pilkottiin sen kilpailijoille. Hämeen markka -teoksessa ei salata näkemystä.
– Otin kantaa asiaan. Se oli härskiä peliä.
Luukko vetoaa Pankkitarkastusviraston johtajan Jorma Arangon lupaukseen huolehtia säästöpankeista, kun ne vain sulautuvat Suomen Säästöpankiksi.
– (Valtiovarainministeri Iiro) Viinanen (kok.) sanoi, ettei lupauksia ole annettu. Ymmärtääkseni Aranko toimi vilpittömästi.
 |
Dramaattinen hetki Kanta-Hämeen Säästöpankkitoiminnassa. Suomen Säästöpankin Kanta-Hämeen aluejohtajaa Pekka Miettistä haastatellaan A-studioon 22.10.1993. Pääministeri Esko Aho kertoo pankkisalin televisiossa liiketoiminnan myynnistä muille pankeille. |
Ruukin historia varastossa
Kanta-Hämeen Aluesäästöpankin historia ei ole ainoa teos, joka on painettu lähes unohduksiin. Rautaruukin historia “Kuumaa Terästä” valmistui keväällä 2004, mutta julkisuuteen teos ei ole ilmestynyt.
Kuumaa terästä oli Rautaruukin entisen toimitusjohtajan Mikko Kivimäen historiaa. Kivimäki oli yhtiön kaikkien aikojen toinen toimitusjohtaja. Kolmas toimitusjohtaja Sakari Tamminen astui ruoriin viime vuonna. Tamminen myös jätti kirjan painoksen varastoon.
Ruukiksi markkinointinimensä muuttaneen yrityksen historian kohtalosta nousi nyt äläkkä. Ruukin viestintäjohtaja Taina Kyllönen lähetti tiedotusvälineille kirjeen, jossa kerrotaan, että teosta on jaettu “historiikille tyypilliseen tapaan” esimerkiksi asiakkaille, henkilöstölle ja muille sidosryhmille.
Tiettävästi Kuumaa terästä on historiateos eikä historiikki. Sen on kirjoittanut toimittaja Jukka Ukkola. Historiikiksi nimitetään yleensä lyhyttä vihkoa, jossa käydään läpi yhteisön vaiheet.
On outoa, että Ruukki ei pidä tiedotusvälineitä enää sidosryhminä. Kuumaa terästä olisi kiinnostanut toimitusta esimerkiksi Hämeen Sanomissa, jonka kotipaikan suurin yksityinen työnantaja on Rautaruukki.
Yhtä lailla Hämeen Sanomia ja maakunnan vanhaa säästöpankkiväkeä olisi kiinnostanut Kanta-Hämeen Aluesäästöpankin historia.