Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Nykyarkkitehti puhuu yhä antiikin kieltä – "Myös Alvar Aalto painotti, että arkkitehtuurin pitää sopia käyttäjälleen ja ympäristöönsä"

Historian merkittävin arkkitehtuuriteos, Vitruviuksen De architectura, saatiin viimein suomeksi. Vitruviuksen opit näkyvät vieläkin arkkitehtuurissa ja taidehistoriassa.

Ainutlaatuiseksi ja suureksi kulttuurityöksi voi liioittelematta nimittää käännöstyötä, jonka tuloksena historian merkittävin arkkitehtuuriteos, Vitruviuksen De architectura saatiin viimein suomeksi.

Arkkitehtuurista-kirjan (Gaudeamus) käännösryhmää johti Jyväskylän taidehistorian yliopistotutkija Lauri Ockenström, ja siihen kuuluivat myös kääntäjät Panu Hyppönen ja Aulikki Vuola. Laajoilla selityksillä varustettu järkäle on lähes 700-sivuinen.

– Kirja on ollut olemassa kaikilla keskeisillä kielillä vuosisatojen ajan, mutta teosta ei ollut aiemmin suomeksi julkaistu. Meille oli tärkeää saada kirja käännettyä, Ockenström kertoo.

Käännösurakka valmistui kuudessa vuodessa. Viimeistelyä työryhmä teki omien muiden töidensä ohessa.

Teoksen alkukieli on antiikin ajan latina. Käännöstyö osoittautui haasteellisemmaksi kuin kääntäjät osasivat arvatakaan.

– Vitruviuksen kieli on poikkeuksellisen vaikeaselkoista. Välillä sitä voisi luonnehtia insinöörilatinaksi, välillä taas teksti on puhekielistä, eikä selkeitä vertailukohtia antiikin latinankielisessä kirjallisuudessa ole.

Saadakseen selvän siitä, mitä Vitruvius todella kirjoittaa ja tehdäkseen pätevän käännöksen, kääntäjien täytyi tehdä myös valtava oheistyö lukemalla monia muita tieteenaloja, kuten lääke- ja tähtitiedettä.

Arvailujen varaan jää, mikä Vitruviuksen asema on ollut ja mitä rakennuksia hän on suunnitellut.

Kuka sitten on kuulu Vitruvius ja mikä on tehnyt hänen kirjastaan vaikuttavan? Kaikki vastaukset ovat Ockenströmin mukaan löydettävissä Arkkitehtuurista-kirjasta.

– Ei ole olemassa ainoatakaan ulkopuolista lähdettä, jossa Vitruvius mainittaisiin. Vitruvius kertoo kirjassaan muun muassa palvelleensa Julius Caesarin joukoissa ja hän on omistanut teoksensa Caesarin seuraajalle, keisari Augustukselle, Ockenström kertoo.

Arvailujen varaan jää, mikä Vitruviuksen asema on ollut ja mitä rakennuksia hän on suunnitellut. Varmuudella hänen tiedetään vaikuttaneen nykyisen Fanon kaupungin rakennusprojekteihin. Myös Rooma oli hänelle läheinen kaupunki.

Teosta ei ollut aiemmin suomeksi julkaistu.

Vitruviuksen tarkoista elinvuosista ei ole tietoa. Kirjassa esiintyvien tapahtumien ja tietojen perusteella Vitruvius on elänyt Augustuksen valtakaudella ja De architectura on kirjoitettu kenties pitkän ajan kuluessa arvioiden mukaan 30–20-luvuilla ennen ajanlaskumme alkua.

– Kirjan valmistumisen aikoihin hän kirjoittaa olevansa jo vanha mies. Emme tiedä Vitruviuksen elämästä juurikaan, mutta sen sijaan hän paljastaa tekstiensä kautta seikkoja luonteestaan, persoonastaan ja mielipiteistään. Hänet voi nähdä melko vanhoillisena jääräpäänä, Ockenström hymähtää.

Moni muistaa Vitruviuksen nimen koulusta tai taidehistorian alkeiskurssilta kolmesta pylväsmallista: joonialaisesta, doorilaisesta ja korinttilaisesta.

Vitruviuksen Arkkitehtuurista-kirjan vaikutus länsimaiseen arkkitehtuuriin ja sen tarkasteluun on ollut lähtemätön. Alkuaan teos rakentui kymmenestä kirjasta, joista jokaisella oli omat teemansa kuten arkkitehtuurin määritelmä, materiaalit, julkinen ja yksityinen rakentaminen, koristelu ja vesihuolto.

Vitruvius etenee sotalaitteisiin ja jopa maailmankaikkeuden rakenteeseen saakka.

Moni muistaa Vitruviuksen nimen koulusta tai taidehistorian alkeiskurssilta kolmesta pylväsmallista: joonialaisesta, doorilaisesta ja korinttilaisesta.

– Vitruviuksen suosio alkoi, kun renessanssihumanistit keksivät käsikirjoituksen olemassaolon 1400-luvulla. Tapa, jolla antiikin arkkitehtuuri otettiin käyttöön renessanssin ja uusklassismin aikana pohjautuu pitkälti Vitruviukseen.

Kirjasta otettiin suorina innoitteina esimerkiksi keskeiset pylvästyypit sekä symmetrian ideaali. Vitruvius antoi arkkitehtuurille kielen, jota puhutaan edelleen, muun muassa arkkitehtuurin termeissä.

Vitruviuksen käsityksiä sovelsivat muiden muassa arkkitehdit Leon Battista Alberti ja Andrea Palladio, myös Leonardo da Vinci, joka nimesi maailmankuulun ihmisen mittasuhteita ilmentävän piirroksensakin Vitruviuksen mieheksi.

Vitruviuksella oli sanansa sanottavana myös arkkitehdeista: hyvä arkkitehti on vaatimaton, nöyrä ja hyveellinen. Hän paheksui julkisuudessa viihtyviä arkkitehteja, jotka saivat tilaisuuksia ulkoisilla avuillaan.

– Nykymaailmassa, missä puhutaan itsensä brändäämisestä, Vitruvius ei ehkä olisi menestynyt kovin hyvin. Hän oli katkerakin. Kirjallaan hän halusi itselleen arvonantoa, jota ei muutoin kokenut saavansa.

Kirjasta otettiin suorina innoitteina esimerkiksi keskeiset pylvästyypit sekä symmetrian ideaali.

Vitruviuksen mukaan arkkitehtien tuli perehtyä arkkitehtuurin lisäksi mahdollisimman laajaan kirjoon muita oppiaineita, taiteita ja tieteitä musiikista luonnontieteisiin ja moraalifilosofiaan.

– Yleissivistys oli osa ihmisenä kasvamista, jonka tavoitteena oli hyvä elämä ja hyvä harkintakyky.

Suomessakin Vitruviuksen perintö näkyy kaupunkien kaduilla uusklassisessa arkkitehtuurissa, esimerkiksi Helsingin keskustassa Senaatintoria kiertävissä hallintorakennuksissa, Helsingin tuomiokirkossa ja Eduskuntatalossa.

– Toisen maailmansodan jälkeen antiikin ihanteet eivät enää kiinnostaneet. Varsinkin pylvästyylien käyttö jäi pois, mutta esimerkiksi kertautuviin mittamoduuleihin perustuva ajatus säilyi. Moderneista arkkitehdeista sitä sovelsi muiden muassa Le Corbusier.

Aallon rakennukset eivät asetu ristiriitaan ympäristön kanssa vaan ne muodostavat saumattoman kokonaisuuden.

Lauri Ockenström

Myös Alvar Aalto tunsi Vitruviuksensa. Kahdella omapäisellä maestrolla on paljonkin yhteistä, Ockenström näkee.

– Heitä yhdistää inhimillisen mittakaavan arkkitehtuuri. Pyritään luonteviin mittasuhteisiin, joihin ihmiskeho antoi lähtökohdan. Vitruviuksen tavoin Aalto painotti, että arkkitehtuurin pitää sopia käyttäjälleen ja ympäristöönsä.

Aallon ”vitruviaalisimpia” rakennuksia ovat Ockenströmin mielestä etenkin Säynätsalon kunnantalo, Muuramen koetalo ja Jyväskylän Seminaarinmäen työt.

– Aallon rakennukset eivät asetu ristiriitaan ympäristön kanssa vaan ne muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Antiikissa puhuttiin genius locista eli paikan hengestä, joka asustaa kauniissa paikoissa. Sitä tulisi kunnioittaa, Ockenström sanoo.