Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kulttuurivieras Taija Tuominen "Kun prinsessa Diana kuoli, puolituttuni kertoi televisiossa, että se järkytti ja kosketti enemmän kuin oman kummilapsen syöpäkuolema"

Koska tää loppuu?

Kuulin repliikin, kun kaikki vouhottivat prinssi Harrysta.

– Koska tää loppuu?

Kuulin repliikin uudelleen, kun televisiossa pyöri jälleen ylistysdokumentti prinsessa Dianasta.

Ei se lopu. Suomalaiset haluavat sydänten prinsessan ja kaltoin kohdellun prinssin. Suomalaiset haluavat myös hipaisun Ruotsin kuningashuoneesta. Suomalaiset halusivat Saksasta kuninkaan, mutta kuningas irtisanoutui.

Kun 12-vuotiaana lähdin aamuhämärässä rahnustamaan kohti koulubussia ja näin vintin pimeän ikkunan, toivoin olevani jo eläkkeellä, että ei tarvitse herätä. Näin elämän edessäni pitkänä synkkänä ja kuraisena tienä.

Vintin pimeän ikkunan takana nukkui mummuni. Joskus aamupäivällä herättyään hän ryhtyi tutkimaan Euroopan kuningashuoneiden elämää paksuista opuksista, joita hyllyt olivat täynnä.

Meillä kummallakaan ei mennyt hyvin. Kumpikin olisi halunnut olla toisaalla.

Kun suvun ensimmäinen rikollinen löytyy, uusi harrastus loppuu kuin seinään.

Kun kuninkaalliset vierailevat Suomessa, tapakouluttajat ovat huolissaan suomalaisten jöröydestä ja kyvyttömyydestä tehdä hoviniiauksia.

– Ajattele, miten onnettomia kuninkaalliset ovat kultaisissa häkeissään! tuttavani murehdi.

– Ajattele, miten etuoikeutettuja he ovat, vastasin.

– Mutta he ovat asemansa vankeja koko ikänsä, hän jatkoi.

– Ei ole pakko. Albanian kuningaskin häipyi Saksaan, eikä viitsinyt palata, vastasin.

Kun prinsessa Diana kuoli, puolituttuni kertoi televisiossa, että se järkytti ja kosketti enemmän kuin oman kummilapsen syöpäkuolema.

Tämä repliikki järkytti minua.

Onko kaiken takana se, että halutaan olla parempia kuin ollaan?

Monet aloittavat innokkaina sukututkimuksen, mutta kun suvun ensimmäinen rikollinen löytyy, uusi harrastus loppuu kuin seinään. Suvun haarat eivät johtaneetkaan Ruotsin hoviin tai Venäjän ruhtinashuoneeseen.

Vietän usein aikaa ruotsalaisen ystäväni kanssa pienessä kylässä Mallorcan vuorilla. Eräällä matkalla minulle selvisi, että hän on paronitar ja hänen miehensä isä on ammattiaan ja nimeään myöten ollut esikuvana Carl Hamiltonille, Ruotsin James Bondille, kirjailija Jan Guilleaun luomalle hahmolle.

Kaikki tuli vahingossa ilmi, koska hänestä asia ei ole olennainen. Kuinka moni malttaisi olla vaiti?

– Meidän suvussa aatelissormuksesta eniten innoissaan ovat sukuun naimakaupan kautta tulleet, hän totesi.

Kauan sitten pidin kirjoittajakurssia opettajille. Jostain syystä he intoutuivat kilpailemaan lukeneisuudellaan ja tulkinnoillaan.

Seuraavan aamun tehtävä oli kirjoittaa rehellinen ja suora runo omista tunnoista. Muoniolainen Hellevi kiteytti tilanteen erinomaisesti: ”On se kumma, kun pitää olla jotakin mitä ei ole. On se kumma, kun pitää olla parempi mitä on. Mie ainakin sanon helevetti suoraan, että en ole ikinä tuotakaan kirjaa lukenut.”

Kirjoittaja on kirjailija ja Hämeen rahaston asiamies, Hämeenlinna.