Vuoden 2020 alumni, nuori runoilija Aleksi Wilenius kirjoittaa uudenlaista modernia runoutta. Tämän jutun on kirjoittanut Lyseon lukion abiturientti.
Hämeenlinnan lyseon lukiota on käynyt moni suomalainen merkkihenkilö, mukaan lukien Eino Leino, joka on yksi tärkeimpiä suomalaisia runoilijoita. Leino teki laajan uran runoilijana ja kirjailijana, ja hänen tekstejään pidetään ajattomina klassikoina.
Runoilijalupaus Aleksi Wilenius on Leinon lailla entinen lyseolainen. Riihimäellä syntynyt Wilenius palkittiin vuonna 2019 synnyinkaupunkinsa Vuoden Nuori Taiteilija -tittelillä.
Valmistuttuaan lukiosta vuonna 2020 Wilenius lähti Leinon tavoin yliopistoon. Leinon yliopisto-opinnot Helsingissä jäivät nopeasti sivuun, kun hän alkoi suomentajaksi ja myöhemmin toimittajaksi.
Wilenius taas opiskelee Tampereella äidinkieltä ja kirjallisuustieteitä. Opintojen ohella hän tekee myös kustannustoimittajan töitä.
Nuori runoilija sanoo viettäneensä paljon aikaa kirjastossa ja aloittaneensa runojen kirjoittamisen 15-vuotiaana.
– Sitä ennen olin kirjoittanut ihan pienestä pitäen kaikenlaista, tarinoita sun muita.
Kirjastosta hän löysi Risto Rasan runot. Wilenius toteaa Rasan luontorunouden ja yksinkertaisen ilmaisun inspiroineen häntä aloittamaan omien tekstien kirjoittamisen.
– Se avasi silmät ja lähdin itsekin kokeilemaan, sanoo Wilenius.
Ennen Rasan löytämistä Wilenius oli kokenut runouden vaikeaksi ja jopa luotaantyöntäväksi.
Tunteita on vaikeaa välittää lukijalle
22-vuotias Wilenius on kirjoittanut nyt kolme runokokoelmaa.
Ensimmäinen teos Tähdet ovat aina yllämme ilmestyi vuonna 2018. Z-runokokoelma (2021) ja Älä kerro tätä – tunnustuksia (2022) käsittelevät modernia elämäntapaamme.
Omia runojaan Wilenius kutsuu kuvallisiksi. Hän kertoo käyttävänsä paljon vertauskuvia ja haluaa havainnollistaa kuvien kautta runojen sanomaa. Symboliikalla hän kuvaa tunteita, jotka ovat vaikeita välittää lukijalle.
Vertauskuvien lisäksi Wilenius käyttää tehokeinoina taukoja, puhekieltä ja toistoa. Säkeisiin on kylvetty paljon nykyaikaisia sanoja, jotka liittyvät teknologiaan, sosiaaliseen mediaan ja esimerkiksi tietokonepeleihin.
ja nyt tunnen
kuinka tuuli kiskoo kilometrejä
kulunutta kuittipaperia
läpi taivaanrannan alkovin -
ilmassa samaa saatanan saastepölyä
happea meille kaikille
- katkelma Aleksi Wileniuksen viimeisimmästä runokokoelmasta
Runot edustavat Wileniuksen ikäpolvea ja ympäristöä, jossa hän on varttunut. Suhtautuminen digitaaliseen elämäntapaamme ja maailmanmenoon on kritisoiva.
– Kyllä se ihmetyttää. Tuntuu, että ihminen on vieraantunut omasta todellisuudestaan tosi paljon.
Leinoon verrattuna Wilenius kirjoittaa hyvin modernia runoutta. Tekstit ovat vapaamittaisia, ja säkeiden muoto vaihtee jatkuvasti.
Kun Wileniukselta kysytään, mikä yhdistää Leinon tunnettua Lapin kesä -runoa ja hänen tuotantoaan, nuori runoilija nostaa esille vahvat luontokuvat ja ihmisyyden.
Lapin kesä käsittelee Wileniuksen runojen tapaan yhteiskuntaa, mutta Wileniuksen tekstit keskittyvät enemmän yksilöön.
Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää - miestä toiveen tosiaan,
miest’ aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa?
- katkelma Eino Leinon runosta Lapin kesä
Nyt Wilenius on aloittanut kokeiluna romaanin kirjoittamisen. Runoilija ei paljasta tarinasta paljoa, mutta sanoo sen olevan dystooppinen eli kauhukuva mahdollisesta tulevaisuudesta.
Leinon lailla Wilenius kokee runouden ja kirjallisuuden kutsumuksenaan. Hän näkee runouden elämänuranaan.
– Se on omin laji, mistä eniten pidän ja minkä oikeasti osaan. Ei siitä irti pääse.
Kirjoittaja on Lyseon lukion abiturientti.