Kaksikymmentä vuotta sitten tehtiin lastenkulttuurin historiaa. 7. helmikuuta 2003 kirjattu päätös kertoo, että Opetusministeriö on valinnut kuusi kulttuurikeskusta lastenkulttuurin valtakunnallisen verkoston ensimmäiselle kolmivuotiskaudelle.
Verkoston jäsenyyttä haki 44 toimijaa ympäri Suomea. Avustuksen ja sen myötä valtakunnallisen kehittämistehtävän saajien valinnassa oli otettu huomioon alueellinen kattavuus, lastenkulttuurin osaaminen sekä perusrakenteet eli tilat ja henkilöstö.
Ministeriö päätti, että Hämeenlinna vastaa oman kehittämistehtävänsä lisäksi koko verkoston hallinnosta ja tiedotuksesta. Pari viikkoa myöhemmin kaupunginhallituksen pöytäkirjan liitteessä todetaan, että tämä oli tunnustus Hämeenlinnan pitkäaikaisesta ja laadukkaasta työstä lastenkulttuurin hyväksi. Samassa kokouksessa hyväksyttiin esitys Arxin toiminnan käynnistämisestä osana rakenteilla olevaa Verkatehtaan kulttuurialuetta.
Niin sai alkuna Kulttuurikeskus Arxin tarina. Vuosien saatossa lastenkulttuurin verkostosta muovautui Suomen lasten kulttuurikeskusten liitto ja valtakunnallinen koordinointi siirtyi muualle. Arxin kehittäjäasenne kuitenkin säilyi.
Arxin arkistokaapin kätköistä löytyneiden paperien mukaan meille tarjosi etulyöntiaseman verkostomainen ja monialainen lastenkulttuurityö, jota oli vuosikymmeniä luotu yhteistyössä paikallisten museoiden ja taidekasvatusta antavien oppilaitosten kanssa. Tämä yhdessä tekeminen on onneksi vallalla edelleen. Hämeenlinnassa ei vähätellä pieniä ja nuoria kaupunkilaisia taiteen tekijöinä ja kulttuurin kokijoina – päinvastoin.
Hämeenlinnalla onkin kauas kiirinyt maine vahvana lastenkulttuurikaupunkina. Se houkutti minut hakemaan lastenkulttuuripäällikön paikkaa, jossa aloitin melko tasan neljä vuotta sitten.
Hämeenlinnassa ei vähätellä pieniä ja nuoria kaupunkilaisia taiteen tekijöinä ja kulttuurin kokijoina – päinvastoin.
Arxin ihan ensimmäisessä toimintasuunnitelmassa korostettiin sitä, miten tärkeää on löytää kulttuurin äärelle ne lapset ja nuoret, joilla on osallistumisen haasteita. Tämä pätee edelleen.
Lastenkulttuurin tekeminen on sillan rakentamista tulevaisuuteen. Meidän kävijämme ovat niitä, jotka jatkavat yhteistä tarinaamme, kun itse olemme väistyneet.
Kehittyvälle lapselle taide antaa aineksia minuuden muovautumiseen. Yhdessä tekemisen ja kokemisen kautta lapsi voi oppia uusia asioita paitsi ympäröivästä maailmasta myös itsestään. Taiteen äärellä kaikki tunteet ja ajatukset ovat sallittuja ja jokainen on merkityksellinen ja tärkeä sellaisena kuin on.
Nyt ja tulevaisuudessa tarvitsemme kaikkien osallistumista yhteisen tulevaisuuteemme rakentamiseen. Emme voi tietää, kuinka valtavia haasteita tulevaisuuden ihmiset joutuvat kohtaamaan. Taiteen tekeminen ja kokeminen vahvistavat luovuutta, joustavuutta, empatiakykyä ja yhteisöllisyyttä. Näitä ominaisuuksia varmasti tarvitaan.
Arxissa tiedämme taiteen ja kulttuurin merkityksen. Lisäksi meille on tuttua lasten kupliva ilo ja innostus, joka on työmme suola ja sokeri. Toivomme, että tämä lastenkulttuurin merkkivuosi olisi koko kaupungin sekä ihan jokaisen lapsen ja nuoren juhlavuosi.
Kirjoittaja on lastenkulttuuripäällikkö ja taiteentutkija, Hämeenlinna