Mia Merikanto kiikutti vessaan sakset, joilla pelastettiin sukkahousuihin kuristumassa ollut asiakas. "Kun kuvittelee, että mikään ihmisen käytös ei enää yllätä, aina joku pystyy siihen." Kuuntele podcast linkistä jutussa. Jutun lopussa on myös lukijakysely, jossa voit kertoa omat muistosi.
Amatöörit, eli ehkä kerran vuodessa juhlimassa käyvät ihmiset ovat yökerhojen työntekijöiden toistuva painajainen. Näin kertovat Yössä-podcastin vieraat Mia Merikanto ja Riina Vendelin.
– Kukaan ei ole niin vihainen kuin pikkujouluja juhliva, keski-ikäinen nainen, jonka drinkkilasista on jäät jo sulaneet. Sitä lasia kun yrittää hakea pesuun niin saa kuulla kunniansa, lähes 20 vuotta sivutoimena yökerhoissa työskennellyt Vendelin kertoo.
Vendelinin homma on blokkari, eli hän kerää tyhjät lasit, tiskaa ja kuskaa jäitä baaritiskille. Mia Merikanto tarjoilee juomat – hän on myynyt varovaisesti arvioiden muutamia satojatuhansia tuopillisia ja lasillisia.
– Aloitin hommat vuonna -95 tai -96, siis 1900-luvulla. Siitä on aika kauan, joten en muista, Merikanto nauraa.
Ala on yllätyksiä täynnä, Vendelin kertoo.
– Baarialalla tuntuu, että näkee ja kuulee kaiken. Kun kuvittelee, että mikään ihmisen käytös ei enää yllätä, aina joku pystyy siihen.
Eräs ikimuistoisimpia tilanteita Merikannon työuran varrella tapahtui wc-tiloissa.
– Vessoissa on usein kaikenlaista aktiviteettia menossa. Olen joutunut pelastamaan sukkahousuihin tukehtumassa olleen henkilön tyttöjenvälisestä tilanteesta. Sakset joutui hakemaan. Onneksi en nähnyt kaikkea, mutta...
– Ja tähän kohtaan (ääniraitaa) piip, Vendelin pyytää.
Blokkaamisen lisäksi Vendelin on muun muassa vetänyt vaahtobileitä. Ja siivonnut niitä vessoja.
– Pitää olla vähän erilainen asetus päässä, että jaksaa tehdä näitä hommia riemun kautta. Kun siivoaa miesten vessasta kerran syötyjä kebabeja, siinä kyllä käy mielessä, että tämä ei välttämättä ollut se urasuunnitelma.
– Työvuoro on urheilusuoritus, Merikanto jatkaa.
Kumpikin kertoo lopettaneensa yökerhotyöt ainakin kerran, mutta huonolla menestyksellä.
– Aina sitä erehtyy suostumaan kun joku kysyy, että tulisitko paikkaamaan muutamia vuoroja, Vendelin sanoo.
Härskit ehdotukset intiimistä kanssakäymisestä ovat tulleet molemmille tutuksi.
– On käyty takaa rinnoista kiinni ja huohotettu korvaan. Aika paljon asioita, joista nykyään tulisi syyte, Merikanto sanoo.
Asialla ovat olleet niin asiakkaat kuin muu henkilökunta. Erityisesti joillakin portsareilla oli Merikannon mukaan taipumus puhua ja ehdotella tuhmia.
– He ovat tienneet, että minun huumorintajuni kestää mitä vain.
Vendelin puolustaa portsareita.
– Kyllä narikassa sai olla aika rauhassa heidän suojeluksessaan.
Vendelin kertoo, että häntä nyppii erityisesti asiakkaat, jotka vaativat "iloista asiakaspalveluasennetta".
– Sellaiset, jotka ihmettelevät miksi en hymyile. Kerran päätin hymyillä koko työvuoron ja heti joku kysyi, että vittuako siinä virnistelet. Totesin, että no nyt on kokeiltu, hän nauraa.
Podcastissa Vendelin ja Merikanto kertovat, miksi blokkarit tarkoituksella välttelevät katsekontaktia asiakkaiden kanssa.
Podcastissa Merikanto paljastaa myös, mistä Hämeenlinnan legendaarisesta baarista lähti liikkeelle rivakasti levinnyt sukupuolitautiepidemia.
– Hoitaja itki, että mitä ihmettä tämä on. Normaalisti tippuria on muutama tapaus vuodessa ja yhtäkkiä niitä oli yli sata...
Vastaa lukijakyselyyn ja kuuntele aiemmat Yössä-jaksot alta:
