Nuoruusaika on monesti koettu ikään kuin häiriövaiheena kunnon kansalaiseksi kasvamisessa. Yhtäkkiä suloisesta piltistä onkin ympäristön silmissä tullut pitkäraajainen ja itseään etsivä, meluisa teini, joka ei tunnu mahtuvan mihinkään muottiin. Nuorten kulttuuri puolestaan on häiriöpesäke, jota nämä epäilyttävät yksilöt yhdessä tuottavat.
Nuorten kulttuurille on leimallista tee-se-itse -henki. Toisinaan tähän yhdistyy myös paheksuttua omin lupineen tekemistä. Skeittarit etsivät ja löytävät itselleen harrastuspaikkoja avoimesta kaupunkitilasta ja graffitimaalareiden kannu saattaa jättää jälkensä kaupunkikuvaan.
Törmäyksiä nuorten ja yhteisön varttuneempien jäsenten välille syntyy varsinkin silloin, kun luvallisia paikkoja toiminnalle ei ole osoitettu.
Nuoret ottavat kaupunkitilaa haltuun tavalla, joka eroaa aiempien sukupolvien tottumasta tavasta olla nuori. Niin pitääkin olla. Nuoret ovat aina olleet uuden airuita. Meidän vanhempien kannattaa kuitenkin kestää yllätyksiä, koska elävä kaupunkikulttuuri usein syntyy nuorten toimesta.
Törmäyksiä nuorten ja yhteisön varttuneempien jäsenten välille syntyy varsinkin silloin, kun luvallisia paikkoja toiminnalle ei ole osoitettu.
Monet kansainväliset ja kotimaiset esimerkit osoittavat, että suvaitseva kaupunkikulttuuri on merkittävä kaupungin kilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Hallinto ja kunnan virkamiehet eivät halustaan huolimatta herätä kaupunkia eloon.
Nuoreen kaupunkikulttuuriin sisältyvät jännitteet synnyttävät kipinöitä, joista voi suotuisissa oloissa syttyä luovia roihuja.
Nuoret aikuiset sekä turistit hakeutuvat näiden urbaanien leirinuotioiden äärelle eli sinne, missä koetaan yhdessä kiinnostavia asioita.
Nuoret haluavat tehdä kulttuurinsa itse, mutta he tarvitsevat meitä mahdollistamaan tämän. Ensimmäinen keino on salliminen tai vähintäänkin sietäminen. Vaikka nuorten luovuus ei välttämättä kunnioita vakiintuneita esteettisiä mieltymyksiä, heidän on oikeus näkyä kaupunkitilassa. Voimme yhdessä pohtia mihin esimerkiksi graffitit ja muraalit sopivat, ja osoittaa niille sopivia paikkoja.
Toinen mahdollistamisen keino on taloudellinen tukeminen. Kaikki tapahtumat maksavat, myös nuorille suunnatut. Monesti toiminnan kustannukset ovat verrattain pieniä, mutta kokonaan ilman rahaa ei synny mitään.
Meillä Hämeenlinnassa on vahva ja näkyvä lastenkulttuuri sekä upeita kulttuurilaitoksia palkitusta kirjastosta vetovoimaisiin museoihin. Näyttää kuitenkin siltä, että helposti hukkaamme nuoret näiden kulttuurisaarekkeiden välimaastoon.
Kun nuorilla ei ole aikuisuuden kynnyksellä paikkoja ja toimintaa mihin kiinnittyä, he suuntaavat Tampereelle ja Helsinkiin, mistä löytyy aina jokaiselle jotain.
Arxissa lanseerattiin viime vuonna nuorille suunnattu kaupunkikulttuurin alusta Häx. Häxin nimessä tuntematon muuttuja X viittaa muun muassa monimuotoisuuteen ja monitaiteisuuteen. Valitettavasti se on tullut tarkoittamaan myös sitä, että budjetilla X toteutetaan toimintaa paikassa X. Monipaikkaisuus voi olla vahvuus, mutta Häxin kohdalla se kielii myös siitä, ettei nuorten kulttuurille ei ole kaupungissamme pysyviä tiloja.
Kirjoittaja on lastenkulttuuripäällikkö ja taiteentutkija, Hämeenlinna.