Hämeenlinnan toisessa kaupunginosassa Koilliskulmassa eli keskustan pohjoisosassa on parhaillaan myynnissä kaksi vierekkäistä arvotonttia keskustan koillisreunasta Lukiokadulta. Tonttien välissä on ainoastaan pieni Itsenäisyydenpuisto ja Sibeliuksenkatu.
Senaatti-kiinteistöt ilmoitti pari viikkoa sitten laittavansa ns Maanmittauskonttorin korttelin myyntiin. Samoihin aikoihin ilmoitettiin myös Keskuskoulun tontin myymisestä.
Myyntiin on tulossa myös osa kivenheiton päässä olevasta Museokorttelista mahdollisesti vielä tämän vuoden aikana. Kaikkien tonttien yhteenlaskettu pinta-ala on 1,7 hehtaaria.
Arkkitehti Jani Prunnilan mielestä kaupungin keskustaa ei ainakaan elävöitä se, että entiset julkiset rakennukset muutetaan asunnoiksi.
– Myynti on sääli. Parasta olisi, että aikoinaan kouluksi rakennettu talo olisi jatkossakin kaupungin omistamaa julkista tilaa. Keskuskoulu rakennettiin kouluksi ja siitä olisi voinut tulla hieno kampus, Prunnila miettii.
Prunnila tekee nykyisin arkkitehdin töiden lisäksi kiinteistökehitystä ja on ollut mukana ennen kaikkea Helsingin arvokiinteistöjen käyttötarkoituksen muuttamisessa.
Hänen mielestään paikallisten ihmisten pitäisi tarttua paikallisten kiinteistöjen kehittämiseen.
– Siinä on melkoisia haasteita. Keskuskoulussa joudutaan tekemään vielä valtavasti töitä ennen kuin se soveltuu asumiseen, Prunnila miettii.
Kun Vanhan talon tarina tehtiin, Jani Prunnila oli pitänyt juuri Keskuskouluista valokuvanäyttelyn. Hän oli tutkinut ilmiötä pitkään ja oli väittelemässä aiheesta.
– Sinne pöytälaatikkoon se väitöskirja sitten jäi. Mielenkiintoiset työt veivät mukanaan. Voi olla, että joskus vielä tartun siihen tai sitten en, Prunnila aprikoi.
Hämeenlinnassa syntynyt ja kasvanut arkkitehti ei ole seurannut Keskuskoulun vaiheita kovinkaan tarkkaan.
– Suhtaudun siihen kuin hienoon vanhaan ystävään, Prunnila sanoo.
On juuri Hämeenlinnaa ja täällä eritoten Vanajanlinnaa kiittäminen, että Jani Prunnilasta tuli yleensäkin arkkitehti. Hän vietti osan lapsuudestaan Vanajanlinnassa ja rakennus opetti arvostamaan vanhaa arkkitehtuuria osana ihmisten elämää.
2010-luvulla Keskuskoulun elämää värittivät monet remontit ja epävarmuus tulevaisuudesta. Välillä rakennusta oltiin purkamassa, välillä remontoimassa kovalla kädellä. Vuoden 2017 syksyllä koulu kuitenki tyhjeni oppilaista ja rakennus on ollut siitä asti tyhjänä.
Prunnilalle Keskuskoulun kohtalo on tuttu Suomen eri puolilta.
– Mielestäni paikallisten rakennusten saneeraaminen kuuluu paikallisille ihmisille, niin Keskuskoulunkin, Prunnila painottaa.