Kirjat
Rebekka Härkönen
Prinsessamekko
Bazar 2023
Rikos- ja oikeustoimittajana pitkän uran tehnyt Rebekka Härkönen yllättää heittäytymällä nyt ensimmäistä kertaa kaunokirjallisuuden maailmaan. Härkösen esikoisromaani Prinsessamekko avaa Walta-dekkarisarjan, jonka pääosassa on hyvin pitkälti kirjailijan itsensä kaltainen tinkimätön journalisti.
Muun muassa Suurella journalistipalkinnolla palkittu Härkönen on kirjoittanut useita rikollisjengeihin, terrorismiin ja hyväksikäyttötapauksiin keskittyviä skuuppijuttuja ja joutunut vuosien varrella sekä poliittisesti masinoidun ajojahdin että jengiläisten mielenkiinnon kohteeksi.
Myös hänen esikoisromaaninsa päähenkilö Suuna Walta tuntee hyvin työnsä varjopuolen. Hän ei pääse irti rikollisten ja vinkkimiesten yhteydenotoista vapaallakaan.
Walta työskentelee kuvitteellisen Iltauutiset-iltapäivälehden toimituksessa, joka sijaitsee Helsingissä Alma-talossa Töölönlahden tuntumassa. Tapahtumapaikka on Härköselle tuttu, sillä hän työskenteli useita vuosia Turun Sanomien palveluksessa Lännen Median yhteistoimituksessa.
Myös Suuna Wallan esimiehen, uutispäällikkö Kuivalaisen hahmossa voi nähdä Härkösen entisen pomon, Turun Sanomien nykyisen päätoimittajan Jussi Orellin piirteitä.
Ilmeisistä tosielämän viitteistään huolimatta Prinsessamekko on fiktiota. Härkönen on kehitellyt monisyisen ja trillerimäisen juoniviritelmän, jossa riittää käänteitä ja karmeita yksityiskohtia. Heikkohermoisimmat voivat saada siitä jopa painajaisia.
Teos alkaa pysäyttävästi. Arabitaustainen nuori mies ampuu Helsingin metrossa kolme matkustajaa ja itsensä. Pian päärautatieasemalta löytyy muoviin kääritty ruumis, jolta puuttuvat kaikki raajat ja korvat. Suu on ommeltu kiinni.
Molemmat tapaukset päätyvät saman tutkijan, rikoskonstaapeli Jens Jäämeren pöydälle. Hän on kokeneelle Suuna Wallalle kova pala purtavaksi, sillä Jäämeri ei pidä julkisuudesta sen paremmin kuin rikospaikalle tunkevista toimittajistakaan.
Härkönen ei kuitenkaan päästä päähenkilöitään helpolla. Tapahtumia, uusia uhreja ja tekijöitä vyöryy lisää sellaisella tahdilla, että lukijaakin alkaa hengästyttää.
Esikoisdekkariksi Prinsessamekko on kuin tiivis sipuli, josssa riittää kerroksia kuorittavaksi. Itkemäänkin se voi herkimmät saada. Tämä sipuli ei kuitenkaan rönsyile sivusipuleiksi, vaan pysyy mehevänä yksien ja samojen kuorien sisällä.
Toimittajan työ näyttäytyy dekkareissa usein liioitellun kiihkeänä ja kokonaisvaltaisena. Moni voi pitää Suuna Waltaakin epäuskottavana hahmona kaikkine jengiyhteyksineen ja tietolähteineen.
Härkösen työskentelyä aikanaan Lännen Median toimituksessa sivusta seuranneena Suuna Walta näyttäytyy minulle kuitenkin lähes kirjailijan alteregona. Jopa rempseä kielenkäyttö kuulostaa tutulta.
Ehkä juuri sen takia, että kirjailijalla on aito kokemus toimittajan työstä ja persoonallinen tapa tehdä sitä, päähenkilöön on helppo samaistua. Hänestä näytetään myös heikkouksia.
Itse asiassa juuri kukaan Härkösen esittelemistä lukuisista henkilöhahmoista ei ole mustavalkoisesti vain hyvä tai paha. Sävyjä löytyy, mikä lupaa hyvää myös dekkarisarjan jatko-osille.