Kuutti Heikkilä vetää pyöräilijäletkaa Rovaniemen Ounasvaaran poluilla. Hänen mielestään aloittelijan on jopa helpompi ajaa maastossa talvella kuin kesällä, sillä lumi tasoittaa kivikot ja peittää juurakot. Kuva: Jussi Leinonen
Teemajutut

29-vuotias Kuutti Heikkilä onnistui tekemään harrastuksesta itselleen työn

Tuore matkailualan yrittäjä Kuutti Heikkilä viettää työssään pyörän selässä useita tunteja joka päivä. Vapaa-ajalla 29-vuotias polkee omaksi ilokseen. Nyt Heikkilä ja hänen yhtiökumppaninsa kertovat, mitkä kolme asiaa pitivät tapahtua, että rakkaasta harrastuksesta tuli työ, jolla voi elättää itsensä? Seurasimme yhden työpäivän verran tuoreen yrittäjän elämää.

Yrittäjyys ei aina tarkoita niska limassa raatamista.

Rovaniemeläisen hostellin sohvanurkkauksessa makailee kolme esimerkkiä siitä.

Kun Kuutti Heikkilä, Johannes Perkkiö ja Heikki Stöckell juovat kahvia ja puhuvat maastopyöräilystä, ulkopuolinen ei uskoisi, että käynnissä on ohjelmapalveluyrityksen aamupalaveri.

Sitä on kuitenkin kyse. Pyöräilyretkiä järjestävän Roll Outdoorsin yrittäjäkolmikko jakaa päivän töitä.

 

10.30 Aamukahvit ja töiden jako

Suurten lasi-ikkunoiden takana keskitalven myöhäinen aamu valkenee hiljakseen. Lämpötila on rovaniemeläisittäin varsin kohtuullinen, 15 astetta pakkasta.

Naapuripöydissä hostellin kansainvälinen asiakaskunta lopettelee aamiaistaan.

Alkuvuodesta matkailukaupunki elää hienoista suvantovaihetta. Jouluturistien suurin aalto on jo mennyt, mutta helmi-maaliskuun talvimatkailijat eivät vielä ole saapuneet.

Siksi päivän ohjelma näyttää ainakin paperilla leppoisalta. Sovittuja asiakkaita on vain kaksi.

– Minä jatkan koneen ääressä. Sovitteko te keskenänne, kumpi ottaa himopolkijan ja kumpi perheen, Perkkiö ehdottaa.

Mainittu himopolkija on nuori mies, jonka olemuksesta on saattanut päätellä, että hän jaksaa polkea reippaasti. Australialainen perhe on sen sijaan kysymysmerkki.

– Perheiden kanssa ei ikinä tiedä, miten pitkälle päästään. Mutta lähes aina on hauskaa, Heikkilä sanoo.

Miehet jakavat asiakkaat, ja Heikkilä saa perheen.

Mutta ennen kuin päästään polkemaan, pitää huoltaa polkupyöriä.

 

Kuutti Heikkilä viihtyy luonnossa kaikkina vuodenaikoina ja joka säällä. Yrittäjäksi ryhtyminen oli hänelle luonteva vaihtoehto, sillä liikuntaan ja retkeilyyn liittyvät työpaikat ovat harvassa. Kuva: Jussi Leinonen

 

Ensimmäinen ehto: matkailubuumi

Kolmen asian piti loksahtaa kohdalleen, ennen kuin Roll Outdoors näki päivänvalon.

Ensimmäinen niistä oli Rovaniemen suosio matkailukohteena.

Kaikki käynnistyi todenteolla 1980-luvulla, kun keksittiin, että joulupukin avulla voisi houkutella turisteja kaupunkiin.

Noin 35 vuodessa matkailusta on kasvanut vuositasolla kymmenien miljoonien eurojen bisnes, ja viime vuosina kasvuvauhti on koko ajan kiihtynyt.

Pelkästään joulukuussa Rovaniemellä rekisteröitiin arviolta 120 000-125 000 yöpymistä, eikä luku sisällä kaupungin noin 800 Airbnb-kohteen kävijöitä.

Aika hyvin paikkakunnalla, jolla asuu noin 62 000 ihmistä.

– Ajattelimme, että turistiporukasta voisi saada siivun itselleenkin, kertoo Johannes Perkkiö, joka yhdessä Heikki Stöckellin kanssa perusti Roll Outdoorsin muutama vuosi sitten.

 

Toinen ehto: Oma tuote

Matkailijasiivuille riittää ottajia. Rovaniemellä toimii satakunta ohjelmapalveluyritystä, ja uusia perustetaan koko ajan.

Suurimmat yritykset työllistävät kiivaimpana sesonkina satoja työntekijöitä ja tarjoavat matkailijoille kaikkia mahdollisia aktiviteetteja poro-, koiravaljakko- ja moottorikelkka-ajeluista avantouintiin ja revontulisafareihin.

Pienimmät toimivat mies ja pakettiauto -periaatteella ja keskittyvät yhteen tai kahteen tuotteeseen.

Intohimoisina maastopyöräilijöinä Perkkiön ja Stöckellin ei tarvinnut pitkään miettiä, mitä he tarjoaisivat matkailijoille.

He veisivät turistit pyöräilemään.

Ja talvella ajettaisiin tietenkin läskipyörällä, joka paksujen renkaidensa ansiosta soveltuu hyvin lumisiin olosuhteisiin.

Kuten Rovaniemen matkailubuumissa, myös tässä ajoitus oli Perkkiön ja Stöckellin puolella, sillä läskipyörät tekivät todellisen läpimurtonsa markkinoille vasta muutama vuosi sitten.

Talvinen läskipyöräily kiinnostaa myös paikallisia niin paljon, että pyörien vuokraaminen ja yrityksille järjestettävät virkistystapahtumat ovat osoittautuneet lähes ulkomaalaisten turistien veroiseksi tulonlähteeksi.

 

Kolmas ehto: Tekniikka

Viimeinen silausyritysidealleoli sähköavusteinen pyörä.

– Ilman moottorin tuomaa apua matkailijoiden vieminen Ounasvaaran poluille ei onnistuisi siinä mittakaavassa, että siitä riittäisi kenellekään elantoa, Kuutti Heikkilä arvioi.

Hänestä tuli Rollo Outdoorin osakas alkutalvesta.

Ajankohta oli otollinen. Heikkilä oli juuri valmistunut liikunnanohjaajaksi Lapin ammattikorkeakoulusta. Perkkiö ja Ströckell olivat puolestaan jo pidemmän aikaan miettineet, että yritys tarvitsisi yhden tekijän lisää.

– Pienen yrityksen on kallista palkata työntekijöitä. Osakas tulee halvemmaksi, Perkkiö nauraa.

Stöckellillä on pelkästään positiivista sanottavaa uudesta yhtiökumppanistaan.

– Kuutti tuo energiaa taloon. Hän ikään kuin solahti paikalleen. Ei ole juuri tarvinnut neuvoa missään.

 

Opastuksen ohessa Heikkilä ottaa valokuvia ja reissun jälkeen lähettää kuvat asiakkaille. Usein nämä julkaisevat otokset somessa, ja se on Heikkilän mukaan parasta mahdollista mainosta yritykselle. Kuva: Jussi Leinonen

 

11.05 Ilmaa jarruissa

Kuutti Heikkilä nostaa sähköavusteisen läskipyörän huoltopenkkiin ja alkaa ilmata jarruja.

Ollaan yrityksen toimitiloissa, maanalaisen parkkihallin nurkassa. Parikymmentä polkupyörää on järjestetty siistiin riviin seinää vasten. Puinen tiski ja pari kaappia erottavat ne parkkipaikoista.

Varsinaista toimistoa ei ole ollenkaan. Asiakkaat otetaan yleensä vastaan yläkerran hostellissa, ja toimistotöitä voi tehdä läppärillä missä vain.

Heikkilän mukaan talvi on monella tapaa hellä vuodenaika polkupyörille, sillä rynkytystä tulee paljon vähemmän kuin kesällä. Toisaalta pakkanen pitää huolen siitä, että pientä huoltoa pitää tehdä harva se päivä.

Ruumiinrakenteeltaan 29-vuotias Heikkilä on kuivan kesän orava, pitkä ja hoikka.

Hän sanoo olevansa kestävyysurheilun ja kiipeilyn suurkuluttaja, joka nauttii kaikenlaisesta ulkona liikkumisesta. Nyt talvella ykkösenä on jääkiipeily, jonka maajoukkueeseen Heikkilä kuuluu.

Pääkaupunkiseudulla kasvanut Heikkilä kiersi aiemmin triathlonkilpailuja, mutta laji jäi miehen muutettua Rovaniemelle opiskelemaan.

– Uiminen osoittautui haasteelliseksi. Uimahallissa oli usein ruuhkaa, ja avovesikausi alkoi yleensä liian myöhään. Vastapainoksi olen osallistunut pitkiin juoksukisoihin.

Liikuntaharrastuksesta on uudessa työssä hyötyä, sillä työviikon aikana saattaa kertyä 200 pyöräilykilometriä.

– Jos vertaa maantiepyöräilyyn, 200 kilometriä ei kuulosta paljolta. Mutta kun ajaa asiakkaiden kanssa maastossa, kilometriä kohden joutuu tekemään huomattavasti enemmän hommia kuin maantiellä.

Käykö asiakkaiden ajeluttaminen harjoittelusta?

– Kyllä käy, jos ajattelee, että kaikki liikunta on kotiinpäin. Mutta jos haluaa kehittää jotain tiettyä ominaisuutta, asiakkaiden kanssa ajamisesta ei voi puhua treeninä, Heikkilä vastaa.

 

“Kyllä tällä on elänyt”

Kun avautui tilaisuus ryhtyä osakkaaksi pyöräily-yritykseen, Heikkilä ei epäröinyt. Hän oli jo jonkin aikaa ajatellut, että yrittäjyys olisi varteenotettava vaihtoehto.

– Tällaisia työpaikkoja on aika vähän tarjolla, ellei itse rupea yrittäjäksi.

Mikään rahasampo Roll Outdoors ei ainakaan vielä ole.

– Kyllä tällä on silti elänyt. Eikä meikäläinen vielä paljoa vaadi. Heikki ja Johannes ovat perheellisiä, ja toistaiseksi hekin ovat pärjänneet ihan mukavasti, Heikkilä sanoo.

Hänen työnkuvaansa kuuluvat opastukset, markkinointimateriaalin tuottaminen ja tapahtumien suunnittelu. Ja tietenkin pyörähuolto.

Työn luonteen vuoksi elämää ei voi suunnitella kovin tarkasti etukäteen. Kalenteri voi nopeasti täyttyä, ja suunnitellut vapaapäivät katoavat yllättäen.

Yrittäjäkolmikko yrittää kuitenkin pitää työpäivät kohtuullisina. Heikkilän mukaan liiallinen työnteko kostautuu helposti asiakaspalvelussa.

– Jos takana on monta työpäivää ja satoja kilometrejä pyöräilyä, hymy saattaa alkaa hyytyä. Niin ei saisi käydä, sillä asiakkaat pitää pitää tyytyväisinä.

 

14.00 Pyörän selkään

Heikkilä istuu jälleen hostellin sohvalla ja odottaa asiakkaita.

Muutama minuutti sovitun kellonajan jälkeen isä, poika ja tytär työntyvät sisään ovesta.

Australialaiset Felix, Matias ja Ines ovat innokkaita maastopyöräilijöitä mutta eivät ole koskaan ajaneet lumella. Nopean esittelykierroksen jälkeen siirrytään kellariin varustautumaan.

Ensin sovitetaan pyöriä. Tarjolla olisi sähköpyöriäkin, mutta kolmikko haluaa ehdottomasti ajaa kokonaan omin voimin.

Heikkilä ajaa yleensä samalla kalustolla kuin asiakkaansa, joten hänkin ottaa tavallisen läskipyörän.

Heikkilä antaa asiakkaille neuvoja pukeutumisesta. Alkutaipaleella on paljon ylämäkeä, ja ylimääräiset vaatteet pakataan reppuun siltä varalta, että paluumatkalla alkaisi palella.

Talvipyöräilyn suurimmat haasteet liittyvät yleensä pukeutumiseen. Varpaiden, sormien tai kasvojen paleleminen on Heikkilän mukaan lähinnä tekninen ongelma, jonka voi helposti ratkaista pukeutumalla oikein.

– Ounasvaara on niin juurakkoinen ja kivinen, että poluilla on helpompi ajaa talvella kuin kesällä. Talvi sopii aloittelijalle.

Niin, ne polut.

Edes läskipyörällä ei voi ajaa missä tahansa talvella. Siksi Roll Outdoors ylläpitää talvipyöräilyreittiä Ounasvaaralla, aivan Rovaniemen keskustan vieressä.

Tällä hetkellä yrityksen vastuulla on kahdeksan kilometriä polkuja. Kunnostaminen tehdään moottorikelkalla vedettävällä lanalla kerran, pari viikossa.

Alkutalvesta lunta oli niin vähän, että moottorikelkalla ei voinut ajaa. Silloin reittiä lanattiin vetämällä autonrengasta sähköavusteisen läskipyörän kanssa.

 

Kuutti Heikkilä (oikealla) Johannes Perkkiö (keskellä ) ja Heikki Stöckell (selin ) pitävät aamupalaveria rovaniemeläisessä hostellissa. Päivän työnjako on selvä. Heikkilä ja Stöckell vievät asiakkaat pyöräilemään ja Perkkiö hoitaa paperitöitä. Kuva: Jussi Leinonen

 

Some on paras mainoskanava

Pyöräilijät sovittavat kypärät päähänsä, ja sitten mennään. Aluksi ramppia myöten ulos kadulle ja parin sadan metrin päähän Kemijoen rantaan, sitten siltaa pitkin joen toiselle puolelle. Siitä alkaa nousu Ounasvaaralle.

Australialaiset huomaavat nopeasti, että lumella pyöräily ei olennaisesti poikkea kesäkelillä polkemisesta. Heikkilän kasvoilla on helpottunut ilme. Tämän porukan kanssa pääsee maastoon saakka.

Kun ylämäkeä on ajettu kilometrin verran, pysähdytään ensimmäisen kerran vähentämään vaatteita.

Matka jatkuu. Porukan keulilla ajava Heikkilä kääntyy pyörätieltä polulle ja metsän siimekseen.

Felix, Matias ja Ines polkevat innoissaan, ja hyvästä syystä. Lumen kuorruttamat kuuset reunustavat polkua, joka kiemurtelee loivasti ylöspäin Ounasvaaran rinteellä.

On jo pimeää, mutta pyörien tehokkaat ajovalot ja pilvistä heijastuvat kaupungin valot pitävät huolen, että metsässä näkee yhtä hyvin kuin päivällä.

Polulla ei ole ketään muita. Rovaniemeläiset käyvät toki sankoin joukoin Ounasvaaralla liikkumassa, mutta talvella suurin osa suuntaa laduille ja vain ani harva pyöräilee.

Aika ajoin Heikkilä tekee irtioton ja kaivaa repustaan kameran. Hän ottaa asiakkaista kuvia, ja lähettää käsitellyt otokset heille myöhemmin sähköpostilla.

Usein asiakkaat julkaisevat kuvat sosiaalisessa mediassa, mikä on parasta mahdollista mainosta Heikkilälle ja kumppaneille. Some on itse asiassa lähes ainoa markkinointikanava, jota Roll Outdoors käyttää.

– Meidän markkinointimme oli aluksi sitä, että Heikki otti pyörälenkillä selfieitä ja julkaisi ne Instagramissa, Heikkilä sanoo.

 

16.15 Rollercoaster

Ylämäkiosuus päättyy Ounasvaaran huipulle.

Ensin kaivetaan repuista lisää vaatetta päälle, ja sitten ihastellaan kaunista Kemijoen laaksoa. Heikkilä ottaa valokuvia perheestä, ja tauon huipennukseksi hän tarjoilee kaikille kierroksen kuumaa mehua.

15 asteen pakkasessa ei kuitenkaan kannata seisoskella paikallaan liian pitkään. Pian noustaan takaisin pyörien selkään ja lähdetään vaaran lakea pitkin kohti keskustaa.

Edessä on pyöräretken hauskin osuus, alamäki.

Australialaiset ovat osoittautuneet niin taitavaksi pyöräilijöiksi, että Heikkilä johdattaa heidät polulle, jota kutsutaan nimellä Rollercoaster, vuoristorata. Se on kapea ja mukavasti mutkitteleva pätkä alamäkeä.

Siellä lumi tekee tepposet Felixille, Matiakselle ja Inekselle. Yksi kerrallaan he kääntävät pyörän eturenkaan alamäkeen, antavat vauhdin kasvaa – ja pyllähtävät hankeen.

Ei se mitään.

Vaikka matka katkeaa useamman kerran, kaikkia naurattaa.

Pyöräilijäletka selviää lopulta pois polulta ja alas Ounasvaaralta, ja palaa Jätkänkynttilän siltaa pitkin keskustaan ja lopulta Roll Outdoorin maanalaiseen pesäpaikkaan.

Perhe on silminnähden tyytyväinen. Myös Heikkilää hymyilyttää.

– Joskus hyydyttää, kun ennen keikkaa miettii, että pitää taas lähteä vetämään pitkä ja kylmä lenkki, mutta kun pääsee ulos ja maastoon, ei enää harmita yhtään. Ja kun huomaa että lenkki on asiakkaalle iso elämys, siitä innostuu itsekin.

Australialaisperhe poistuu vuolaasti kiitellen. Heikkilä laittaa kastuneet varusteet kuivumaan, lamput latautumaan ja tarkastaa pyörät.

 

Kuutti Heikkilä vetää pyöräilijäletkaa Rovaniemen Ounasvaaran poluilla. Hänen mielestään aloittelijan on jopa helpompi ajaa maastossa talvella kuin kesällä, sillä lumi tasoittaa kivikot ja peittää juurakot. Kuva: Jussi Leinonen

 

17.15. Lyhyt lepo

Päivä on pulkassa, ainakin periaatteessa.

Vielä olisi käsiteltävä pyörälenkin kuvat ja lähetettävä ne asiakkaille. Sen voi tehdä kotona myöhemmin illalla, Heikkilä päättää.

Ensin hän lähtee omalle pyörälenkille.

Matkailu kasvussa

650 000 rekisteröityä yöpymistä viime vuonna (arvio).

644 144 lentomatkustajaa. Rovaniemen kenttä oli Suomen kolmanneksi vilkkain.

800+ Airbnb-kohdetta.

280 000 000 € oli Rovaniemen matkailualan liikevaihto vuonna 2017. Luku ei sisällä Airbnb:n liikevaihtoa.

12 kohdetta, joihin voi tällä hetkellä lentää suoralla lennolla Rovaniemen lentokentältä.

Lähteet: Visit Rovaniemi, House of Lapland, Finavia.

 

Tulot eivät jakaudu tasaisesti

Yrittäjien keskimääräiset tulot olivat 56141 euroa vuonna 2015. Verotuksen jälkeen tuloista jäi käteen 34992 euroa.

Reilu viidennes yrittäjistä tienasi alle 15000 euroa.

Kaksi kolmannesta tienasi alle keskipalkan, ja viidenneksellä tulot ylittivät 55000 euroa.

Vuonna 2016 yrittäjistä 42 prosenttia työskenteli yli 40 tuntia viikossa. Palkansaajista 71 prosenttia työskenteli 35–40 tuntia viikossa.

Lähteet: Suomen yrittäjät, Tilastokeskus.