Julkaistu: 11.04.2016 06:24
-
Päivitetty: 11.04.2016 06:31

Hyvä naapuruus syntyy yhdessä tekemällä

  • Naapuritalojen asukkaat ovat tulleet kyselemään Karhunkaatajantie 16:n asukkailta, mihin talon yhteisöllisyys perustuu. Katriina Happonen (vas.), Riitta Karila, Ritva Moilanen, Kalevi Viitala ja Riitta Kemppainen-Koivisto uskovat, että hyvä henki lähtee jokaisesta itsestään ja kasvaa yhdessä tekemällä. KUVA: Pekka Aho Kuva: Pekka Aho
    Naapuritalojen asukkaat ovat tulleet kyselemään Karhunkaatajantie 16:n asukkailta, mihin talon yhteisöllisyys perustuu. Katriina Happonen (vas.), Riitta Karila, Ritva Moilanen, Kalevi Viitala ja Riitta Kemppainen-Koivisto uskovat, että hyvä henki lähtee jokaisesta itsestään ja kasvaa yhdessä tekemällä. KUVA: Pekka Aho Kuva: Pekka Aho

Punatiilisen kerrostalon pihamaalla kaikuu iloinen puheenporina. Harjat ja haravat on kaivettu varaston kätköistä, sillä sormet syyhyävät jo raaputtamaan yhteistä pihamaata.

– Varsinaisia talkoita ei tarvita, sillä joku vaan aloittaa ja toiset tulevat mukaan, talossa asuva Riitta Kemppainen-Koivisto sanoo.

Samalla periaatteella piha ja rappukäytävä pysyvät siisteinä: roskan huomaava poimii sen pois ja pahoja kurajälkiä jättänyt siivoaa itse sotkunsa.

Yhteisten tilojen lisäksi rovaniemeläisen Karhunkaatajantie kuudentoista asukkaat pitävät huolta myös toisistaan. Vara-avaimia on vaihdettu ristiin, ja naapurit ovat katsoneet huonokuntoisen asukkaan perään.

– Tuntuu turvalliselta, kun aina voi mennä pyytämään naapurilta apua, Katriina Happonen sanoo.

Hänellä, sen paremmin kuin Ritva Moilasellakaan, ei ole pienintäkään aikomusta muuttaa pois.

– Seuraava osoite on hautausmaalla, Moilanen hymyilee.

VUOSIEN VARRELLA kerrostalosta on rakentunut yhteisö, jossa arkea eletään yhdessä.

– Meillä voi ihan hyvin hipsiä yöpaita päällä naapuriin kysymään sokeria, Moilanen kertoo.

Kesäaikaan pienellä pihamaalla leijailee usein tuoreen kahvin tuoksu ja toisinaan kuumenee grilli. Puutarhapöydän ympärillä vaihdetaan kuulumiset, parannetaan maailmaa ja joskus jopa lauletaan.

Useimmiten asialla on joukko talon puuhanaisia, mutta mukaan saa tulla ken tahtoo – ja moni tuleekin.

– Nämä naiset ovat mahtavia järjestämään kaikenlaista ja hyviä kesyttämään myös uusia tulijoita, Kalevi Viitala kehuu.

Kenenkään ei tietenkään ole pakko osallistua yhteiseen tekemiseen.

– Osa asukkaista käy vain kiittelemässä, että onpa mukava, kun te jaksatte touhuta, Kemppainen-Koivisto sanoo.

USEIMPIEN SUOMALAISTEN mielestä hyvä naapuri on sellainen, joka ottaa toiset huomioon omassa toiminnassaan ja auttaa tarvittaessa, mutta ei puutu liikaa toisten asioihin, toteaa suomalaisen naapuruuden piirteitä tutkinut Jukka Hirvonen Aalto-yliopistosta.

– Naapureiden jonkinasteinen tunteminen lisää turvallisuudentunnetta ja tekee yhteisten asioiden hoitamisen helpommaksi. On myös tärkeää, että tarvittaessa voi pyytää apua naapureilta.

Hirvosen mukaan naapuriyhteisöllisyys jakaa voimakkaasti mielipiteitä: toiset kaipaavat sitä, jotkut taas eivät lainkaan. Naapurisopu säilyy joka tapauksessa varmemmin, jos naapurit edes hiukan tuntevat toisiaan.

SUOMEN OMAKOTILIITON toiminnanjohtaja Kaija Savolainen painottaa, että hyvä naapuruus rakentuu vain vuorovaikutuksessa.

– Hyvä naapuri huomaa toisen, tervehtii ja tutustuu. Hyvä naapuri myös rohkaistuu kertomaan omista ajatuksistaan ja informoi etukäteen, jos aikoo vaikkapa järjestää juhlat.

Savolaisen mukaan naapuruussuhteissa pätee tuttu kultainen sääntö: mitä et haluaisi itsellesi tehtävän, sitä ei kannata tehdä toisellekaan. Samalla on hyvä muistaa, että kaikki eivät pidä samoista asioista. Myös naapurusten elämänrytmit voivat olla kovin erilaiset.

– Jos toinen tekee vaikkapa yötyötä, ei kannata heti aamuseitsemältä alkaa sahata pihamaalla pöllikuormaa tai käynnistää ruohonleikkuria, Kaija Savolainen sanoo.

Kerrostaloissa kovaäänisiin puuhiin on syytä kiinnittää erityisen paljon huomiota, sillä naapureiden väliset kiistat liittyvät tyypillisesti juuri meluun. Jatkuva juhlinta, koiran haukunta tai kovaääninen musiikki voivat tehdä naapureiden elämästä sietämätöntä, vaikka satunnaisesti ne kuuluvat elämään.

HYVÄÄ SUHDETTA kannattaa lähteä rakentamaan heti, kun naapurustoon muuttaa uusi asukas.

– Voi mennä tervehtimään ja esittäytymään. Ei tarvitse alkaa tungetella sen enempää, mutta kunhan käy näyttäytymässä, niin siitä se vuorovaikutus lähtee rakentumaan, Savolainen sanoo.

Karhunkaatajantiellä kaikki alkoi oikeastaan kuohuviinistä.

– Kun muutin taloon, vein jokaisen naapurin postiluukkuun kortin, jossa kutsuin meille skumpalle ja vaahtokarkeille, Kemppainen-Koivisto kertoo.

Kutsu tehosi, ja pieni asunto tuli täyteen väkeä. Moni oli vaikuttunut siitä, että uusi tulokas avasi näin kotinsa ovet.

Kemppainen-Koivisto muistelee itse hämmästelleensä sitä, et-teivät asukkaat näyttäneet tuntevan toisiaan.

– Minun piti tarjota vain tila, niin siitä tutustuminen alkoi.

Hyvä naapuri...

Näin Lännen Median lukijat kertovat hyvistä naapurikokemuksistaan:

”Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi naapurustoon henkilökohtaisesti tervehtimällä ja esittäytymällä.”

”Olimme hiljattain muuttaneet uuteen kotiimme, kun ovelle kolkutettiin. Ovella seisoi vastapäätä asuva mies mukanaan lautasellinen tuoreita, lämpimiä sämpylöitä. ”Kun me muutimme tälle alueelle, naapuri toi tervetuliaisiksi sämpylöitä. Ajattelin tehdä samoin”, hän sanoi. ”Tee sinäkin niin, kun seuraavat uudet naapurit muuttavat tänne.” Niin tein.”

”Meidän rivitalossamme vaihtuvat kananmunat, sokerit, jauhot, sipulit ja muut. Teemme myös haravointitalkoot yhdessä, ja sen jälkeen paistamme makkaraa ja juttelemme.”

”Talvisin kolaamme toistemme pihan, jos tiedetään, ettei toinen ole heti tulossa kotiin.”

”Olemme viettäneet yhteisiä iltoja ja juhlia.”

”Meillä oli yläkerran terassilta aitiopaikka katsella naapurin talon rakentamista. Otimme valokuvia ja teetimme niistä kuva-albumin. Kun naapuri muutti, veimme albumin heille tervetulolahjaksi.”

”Kerran koiramme tuli äkkiä tosi huonoon kuntoon, ja tarvitsin apteekista lääkettä. Minulla ei ollut autoa sillä kertaa, joten pyysin naapuria hakemaan koiralleni lääkettä. Lääke pelasti koiran.”

”Illalla, iltayöstä, soi puhelin: uusi naapurimme soitti ilmoittaakseen, että meidän autossa palaa valot. Ajatella, kuinka auttavainen!”

”Koska ihmiset ovat erilaisia, on aina paras aloittaa niin, ettei naapuria turhista häiritse.”

Hyvä naapuri...

Tervehtii naapureitaan, on kohtelias ja huomaavainen.

Kunnioittaa ihmisten erilaisuutta.

Noudattaa talon järjestyssäännöissä määriteltyä hiljaisuutta.

Sietää naapureiltaan normaaleja elämän ääniä.

Ilmoittaa juhlista etukäteen.

Huolehtii ettei lemmikeistä ole häiriötä naapureille.

Huomioi naapurit, kun istuttaa puita tai rakentaa lähelle rajaa.

Ei puutu liikaa toisten asioihin.

Lähteet: Omakotiliitto, Isännöintiliitto

Sinikka Pylkkänen


                
                  
                
               Kuva: Ossi Ahola

Millaisia töitä verhoilukurssilaiset innostuvat tekemään, Ahjolan kansalaisopiston verhoilumestari Kristiina Leinonen-Sahlgren?– Verhoilukursseilla tehdään töitä laidasta laitaan: vanhoja perinteisiä verhoiluja eli joustimia ja meriheinää, mutta myös uudempia vaahtomuovitöitä.


                
                  Muikut paahdetaan uunin grillivastuksen alla rapeiksi. Uunin ylätasolla paistuvat kalat ovat valmiita, kun niiden nahka kuplii ja ruskistuu.
                  
                
               Kuva: Elina YLitervo

Kun kokit Pipsa Hurmerinta ja Meri-Tuuli Väntsi alkoivat suunnitella tänä keväänä ilmestyvää keittokirjaansa, oli itsestään selvää, että kirjaa ei sidota turhan tiukkaan teemaan. Mukaan haluttiin reseptejä laidasta laitaan.


                
                  Elle Kukkula ja Hanna-Li Salmi käyttävät tottuneesti pankkikorttia pieniin ostoksiinsa.
                
               Kuva: Minna Antila

Hanna-Li Salmi, 13, ja Elle Kukkula, 12, piipahtavat koulun jälkeen lähikaupassa täydentämässä purkkavarastojaan. Salmi näpyttelee kassalla pin-koodin, Kukkula vilauttaa korttia lähimaksulla. Kuudesluokkalaiset ovat tottuneita pankkikortin käyttäjiä.

                                  Jos miehellä on paljon testosteronia, hän on vähemmän romanttinen ja enemmän kiinnostunut myös muista naisista. Jos testosteronia on vähemmän, mies on romanttisempi.                               Kuva: Elina Pajunen

Toisen lähellä tulee kivan levoton olo, toinen on muuten vain ihan hirveän mukava. Mistä tietää, kumpaan olen oikeasti ihastunut?– Se, että esittää koko kysymyksen, kertoo, ettet ole ihastunut kumpaankaan, evoluutiopsykologi Markus J.