Julkaistu: 15.03.2017 07:07

Satunnainen Suomi: Iso vesi valvoo - katso video

  • Viimeistelyä vaille valmis. Konsultti Ari Saarainen ja kääpiösnautseri Muru rakentavat vapaa-ajanasuntoa Kuhmoisten Soukkion­niemeen. Kuva: Heikki Westergård
    Viimeistelyä vaille valmis. Konsultti Ari Saarainen ja kääpiösnautseri Muru rakentavat vapaa-ajanasuntoa Kuhmoisten Soukkion­niemeen. Kuva: Heikki Westergård

Tehi oli 1960-luvun Suomessa modernin maailman ihme.

Se oli Jyväskylän ja Lahden väliä eli Päijännettä päästä päähän liikennöinyt virtaviivainen kantosiipialus, nykyajan ja nopeuden sinivalkea symboli. Aurinko tuntui porottavan aina, kun uuden ajan uljas joutsen viiletti suurten selkien poikki. The Flying Finn! Oi, ihanaa elämää!

Siinä maailmassa unohtui, että oikeasti Tehi oli Neuvostoliitossa valmistettu Raketa-luokan jokialus. Sen päävoimanlähde oli reistaileva V12-meridiesel. Moottori vaihdettiin vaivihkaa italialaiseen Ivecoon.

Sittemmin Tehi menetti siipensä ja rauhoittui risteilemään m/s Suvi-Tuulena ensin Pyhäjärvellä Satakunnassa ja sitten Juojärvellä Savossa. Ensi kesänä laivavanhuksen on määrä jatkaa matkailijoiden palvelemista Porvoon saaristossa.

Tehi kastettiin Päijänteen mahtavan Tehinselän mukaan.

Selkä ei ole kaukana satunnaisgeneraattorin arpomasta kohteesta 61.605, 25.397. Jos kädessä olisi suksisauva, tarkan paikan voisi survaista tuohon noin, Päijänteen jäähän Kuhmoisten kunnan Ruolahteen Soukkionniemen edustalle.

Ranta on lähellä. Siellä kesämökit ovat talvihorteessa. Iso vesi on aina valveilla, mutta mikään ei liiku eikä mitään kuulu.

Trrrrrrr!

Kun sirkkeli pärähtää käyntiin täydellisessä hiljaisuudessa, se kuulostaa kiihdytysajojen startilta. Täällä on sittenkin joku! Täällä on ihmiselämää!

Sirkkelöijä löytyy naapuritontilta.

Hän on karmilautoja sahaava vääksyläinen Ari Saarainen, joka rakentaa vapaa-ajanasuntoa. Ennestään kaksi aittaa ja rantasaunan käsittävään kesäparatiisiin on valmistumassa uusi päärakennus, josta tulee Saaraisen ja hänen vaimonsa sekä vähän muunkin perheen kakkoskoti. Vappuna pitäisi naputella viimeiset naulat ja nostaa maljat.

Vakituisesti pariskunta ei aio niemen nokkaan asettua, vaikka eläkeläisille se voisi olla varteenotettava vaihtoehto.

– Emme sentään, Saarainen tuumaa kutsuttuaan vieraat sisään.

– Täällä on talvella kylmää ja pimeää.

Mökin isoista ikkunoista aukeaa huikea näköala maamme toiseksi suurimman järven jääkantiselle ulapalle.

Paitsi suuri, Päijänne on pitkä ja syvä. Eteläisimmän ja pohjoisimman rannan välinen etäisyys on 119 kilometriä. Sille taipaleelle jää Suomen sisävesien syvin kohta. Ristinselällä ankkuriköyttä tarvitaan melkein sata metriä.

– Halusimme ison veden äärelle, Ari Saarainen selittää mökkipaikan valintaa.

– Kun vaimo huomasi ilmoituksen Etelä-Suomen Sanomissa, pistimme tuulemaan. Kaupat syntyivät kahdessa viikossa.

Siitä on nyt viitisentoista kesää. Sinä aikana naapurit, vedet ja kivet ovat tulleet tutuiksi.

– Rannat ovat kivisiä, ja veden korkeus vaihtelee paljon, mökkiläinen kertoo.

– Muutama ammattikalastaja täällä vielä on. Nuottaa vetävät tuossa lähellä ja myyvät saalista Jämsän torilla. Itse kalastelen virvelillä ja katiskalla. Joskus naapuritkin tulevat käymään hauen kanssa.

Ari Saarainen on melkein kokonaan eläkkeellä oleva yrittäjä, pk-sektorin talousneuvontaan erikoistunut konsultti.

– Muutamia vanhoja asiakkaita on vielä.

Alan ammattilaiselta pitää kysyä, millaisilla kommervenkeillä yritykset kammetaan kasvu-uralle.

– Ainakin yrittäjän pitää tällaisena digiaikana joka hetki tietää, missä mennään. Reaaliaikaisuutta ja reagointinopeutta vaaditaan, Saarainen vastaa.

– Perinteisesti tilitoimistot kuitenkin lähettävät postitse vanhat tulokset kerran kuussa. Tilinpäätös voi sitten olla yllätys: ”Ai, meillä meni noin kehnosti”.

Meillä sen sijaan menee mukavasti.

Isännän pikku apulaisena hyörivä Muru-koira on saanut rapsutuksensa. Radiossa Ultra Bra on laulanut jään yli hiihtämisestä. Ulkona aurinko tekee kevättä, mutta vielä sen säteet eivät pysty Päijänteen myyttiseen lumikenttään.

Katso video Satunnaisen Suomen synnystä.

 

Sarjassa vieraillaan Random Point Generatorin arpomissa paikoissa. Arvonnan lähtöpisteenä on Suomen väestöllinen keskipiste Hauholla Hämeessä. Aluksi arvotut paikat jäävät sadan kilometrin säteellä piirrettyyn ympyrään, josta edetään vähitellen kauemmaksi vuoden varrella.

Kia Soul on sähköautoksi tarpeeksi, mutta ei liian omintakeinen. Kulmikas kori takaa hyvät sisätilat, ja vanteet ovat suljettua mallia ilmanvastuksen minimoimiseksi. Latausaukot löytyvät etumaskin "punahuulten" välistä. Kaksivärisyys tuo hintaan 700 euron lisän. Kuva: Kari Pitkänen

Kun olen ajanut ensimmäiset kymmenen kilometriä Kia Soul EV -sähköautolla, vilkaisen mittaristoon. Akun varaustaso on laskenut vasta kolmen kilometrin ajon verran.Se ei ole ihme. Reitillä riittää risteyksiä ja liikennevaloja. Heti kun vauhti hidastuu, Kia lataa akkujaan jarrutusenergialla.

Karjalaisten juhlapäivänä Ritva Hinkkasen (vas.) yllä oli Kaukolan, Lea Jääskeläisen Muolaan ja Mervi Äikkään Sakkola-Raudun kansallispuku. Sirkka Toriseva oli pukeutunut Karjalan muinaispukuun, joka painaa koruineen 4,5 kiloa. Kuva: Kari Pitkänen

Karjalankannas oli suljettu sotilasalue, jonka vanhoja paikannimiä ei saanut meillä virallisesti käyttää.Bussimatka Karjalaan voi tuntua kovalta, mutta se ei ole mitään kotiseutumatkailun hurjiin alkuvuosiin verrattuna.Seppo Olkinuoran Alpo-isä matkusti salaa Kaukolaan jo vuonna 1963.