Julkaistu: 19.03.2017 08:00

Sininen palaa seinille

  •  Sisustussuunnittelija Susanna Vastamäki opastaa myös kesäisin auki olevan Pihlgren ja Ritolan tapettimuseon tutustumiskierroksia. Museo on Pohjoismaiden ainoa alan museo. Kuva: Juhani Salo
    Sisustussuunnittelija Susanna Vastamäki opastaa myös kesäisin auki olevan Pihlgren ja Ritolan tapettimuseon tutustumiskierroksia. Museo on Pohjoismaiden ainoa alan museo. Kuva: Juhani Salo

Tapettitrendit vaihtuvat hitaasti. Retromallit viehättävät sisustajia edelleen. Rintamamiestalojen remonttibuumi näkyy Pihlgrenja Ritolan tapettitehtaalla.

Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan vanha konttori Toijalan Akaassa on täynnä tapettimalleja, joiden joukosta valitaan kulloinkin tuotantoon pääsevät mallit.

Uusia tapetteja ei suunnitella, kun jo olemassa olevista malleista voidaan palauttaa aika ajoin malleja uudelleentuotantoon. Kaikkein hurjimmat 70-luvun väritykset eivät tosin markkinoille pääse ennen kuin niistä on tehty rinnalle hillitty vaalea versio.

Suomalaiset suosivat yhä kodeissaan skandinaavista vaaleutta ja harmoniaa. Tapettitehtaan toimitusjohtaja Elina Yrjönen kuitenkin uskoo, että suomalaiset ovat rohkaistumassa värien käytössä. Päätään on nostanut niin sininen kuin vihreäkin ja pikkuhiljaa rohkeimmatkin designtapetit saavat vallattua kodista enemmän kuin yhden tehosteseinän.

- Nyt remontoidaan rintamamiestaloja ja se näkyy tapettitehtaalla. Meidän kultakautemmehan oli juuri 1950–70-luvuilla, Elina Yrjönen kertoo.

Nostalgia ja design ovat tapettien tehokkaimpia markkinamiehiä. Pihlgren ja Ritolan vuonna 1958 järjestettyyn suunnittelukilpailuun osallistui niin paljon suomalaisia eturivin taiteilijoita, että heidän töistään riittää yhä ammennettavaa.

Rut Brykin sekä Birger Kaipiaisen, Lisa Johansson-Papen ja Ritva Kronlundin suunnittelemia tapetteja kysytään jatkuvasti. Erilaiset tapetit myös näkyvät maailmalla. Oscar-ehdokkaana olleessa elokuvassa Florence oli olohuone päällystetty Pihlgren ja Ritolan jugendtapetilla. Yllättäen silmä tapaa myös Rut Brykin naivistisen Fenix-linnun Aku Ankan uusimmassa mainoksessa.

- On hauskaa, että tapettimme saavat kansainvälistäkin huomiota. Tosin ennen 50-lukua yrityksen mallit tulivat muualta Euroopasta, muun muassa Berliinistä ja Pariisista, Yrjönen kertoo.

 

Suuri osa ennen 50-lukua tehtyjen tapettien suunnittelijoista on jäänyt tuntemattomiksi, vaikka tutkijat niistä ovatkin kiinnostuneita. Alkuperäismalleja konservoidaan ja luetteloidaan parhaillaan Pirkanmaan kulttuurirahaston kärkihankeapurahalla.

- Tulevaisuus näyttää hyvältä, sillä perinteiset paperitapetit kiinnostavat, eikä niitä tahdo enää löytyä mistään, Yrjönen sanoo.

Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola täyttää kolmen vuoden kuluttua jo 90 vuotta. Vuonna 1930 Elina Yrjösen isoisä Matti Ritola perusti tapettitehtaan yhdessä Fritjof Piholan (Pihlgren) kanssa. Vuonna 1937 tehdas laajeni nykyasuunsa Nahkialanjärven rannalla.

Piholan suku luopui omistuksesta vuonna 1962, eikä tehtaalla ole tapahtunut omistusmuutoksia sen jälkeen. Elina Yrjösestä tuli tehtaan johtaja kolme vuotta sitten enonsa Erkki Ritolan jälkeen, mutta yritys pysyi yhä samalla suvulla. Perinteitä kunnioitetaan yhä.

- Toiminnan suunta päätettiin jo kauan aikaa sitten, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi puuttua siihen, Yrjönen sanoo.

Sisustussuunnittelija Susanna Vastamäki sanoo, että tapetit syntyvät yhä yli 150 vuotta vanhalla menetelmällä ja tehtaassa olevalla 50-lukulaisella rotaatiopainokoneella.

Suomessa ei ole toista vastaavaa, eikä koko Euroopastakaan löydy niitä kuin kourallinen.

- Varastossa on tallessa valtavasti alkuperäisiä kuvioteloja, joita on säilytetty tehtaan perustamisesta lähtien, Vastamäki sanoo.

 

Täysin kotimaisen tapetin aika on ohi

Täysin suomalaista tapettia ei voida enää painaa.

Tapettipaperin valmistaminen lopetettiin viime vuoden lopussa maan ainoassa tapettipaperitehtaassa Hämeenkyrössä. Kun Suomen kahden tapettitehtaan varastot tyhjenevät paperista, pitää uutta paperia alkaa etsiä ilmeisesti Saksasta.

Akaan Toijala on ollut jo toistasataa vuotta Suomen tapettiteollisuuden keskus.

Vielä 70-luvulla kaupungissa oli kolme tehdasta, joissa valmistettiin 60 prosenttia kotimaisista tapeteista.

Kaupungissa on tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan lisäksi enää Suomen suurin tapettitehdas Sandudd. Yritys on tehnyt ennen kaikkea toisiinsa sopivia kuitukangastapetteja ja tuo niitä myös maahan.

Sanduddin toimitusjohtajan Arto Kinnusen mielestä helposti seinään laitettava kuitukangastapetti on ollut menestys helppoutensa takia.

- Nykyisin ei tapetointi ole enää niin työlästä kuin kuvitellaan. Paperitapetit joudutaan liisteröimään yksi kerrallaan, mutta kuitukangastapettia käytettäessä liisteri voidaan levittää suoraan seinään, Kinnunen huomauttaa.

Suomalaiset suosivat vaaleita värejä helppouden takia. Valinnan vaikeus herättää tapettikaupassa eniten kysymyksiä.

- Suomalaiset saisivat olla vähän rohkeampia ja tapetoida useammin. Nythän koti tapetoidaan kerran kymmenessä vuodessa. En usko, että maalaaminen voisi koskaan syrjäyttää täysin tapetointia.

 

Kia Soul on sähköautoksi tarpeeksi, mutta ei liian omintakeinen. Kulmikas kori takaa hyvät sisätilat, ja vanteet ovat suljettua mallia ilmanvastuksen minimoimiseksi. Latausaukot löytyvät etumaskin "punahuulten" välistä. Kaksivärisyys tuo hintaan 700 euron lisän. Kuva: Kari Pitkänen

Kun olen ajanut ensimmäiset kymmenen kilometriä Kia Soul EV -sähköautolla, vilkaisen mittaristoon. Akun varaustaso on laskenut vasta kolmen kilometrin ajon verran.Se ei ole ihme. Reitillä riittää risteyksiä ja liikennevaloja. Heti kun vauhti hidastuu, Kia lataa akkujaan jarrutusenergialla.

Karjalaisten juhlapäivänä Ritva Hinkkasen (vas.) yllä oli Kaukolan, Lea Jääskeläisen Muolaan ja Mervi Äikkään Sakkola-Raudun kansallispuku. Sirkka Toriseva oli pukeutunut Karjalan muinaispukuun, joka painaa koruineen 4,5 kiloa. Kuva: Kari Pitkänen

Karjalankannas oli suljettu sotilasalue, jonka vanhoja paikannimiä ei saanut meillä virallisesti käyttää.Bussimatka Karjalaan voi tuntua kovalta, mutta se ei ole mitään kotiseutumatkailun hurjiin alkuvuosiin verrattuna.Seppo Olkinuoran Alpo-isä matkusti salaa Kaukolaan jo vuonna 1963.