Julkaistu: 04.10.2017 07:00
-
Päivitetty: 04.10.2017 07:10

Tuontivaatteista löydetty jopa hormonihäiritsijöitä - asiantuntija huolissaan testien vähäisyydestä

  • Intiassa valmistettu vauvojen tunika sisälsi formaldehydiä. Kuva: EU:n Rapex-tietokanta
    Intiassa valmistettu vauvojen tunika sisälsi formaldehydiä. Kuva: EU:n Rapex-tietokanta

Suomeen tuoduista tekstiileistä löytyy joka vuosi terveydelle haitallisia kemikaaleja EU:n tiukasta kemikaalilainsäädännöstä huolimatta. Haitallisia kemikaaleja löytyy etenkin Aasiasta tuoduista vaatteista. Silti vain murto-osa tuontitekstiileistä testataan ennen kuin ne päätyvät markkinoille.

EU:n kemikaalilainsäädäntö rajoittaa tai kieltää haitallisten kemikaalien käyttöä EU:n alueella, ja useat rajoitukset koskevat myös tekstiilituotteita. Suomessa tuotteiden turvallisuutta valvovat Tukes ja Tulli. Viranomaisilla ei kuitenkaan ole kattavaa tietoa EU-markkinoilla olevien tuotteiden sisältämistä kemikaaleista, sillä valvontaa tehdään lähinnä pistokokein.

Esimerkiksi Tulli testaa vuosittain noin viisisataa näytettä tekstiili- ja nahkatuotteista, sanoo Tullilaboratorion jaostopäällikkö Arja Meriläinen.

– Tutkimme muun muassa siliävyyskemikaaleista peräisin olevaa formaldehydiä, joka ärsyttää hengitysteitä, silmiä ja ihoa ja voi aiheuttaa allergiaa sekä tekstiilien värjäämiseen käytettyjä atsovärejä, joista pieni osa on sellaisia, että niistä voi vapautua mahdollisesti syöpää aiheuttavia aromaattisia amiineja.

Haitalliseksi tiedettyjä kemikaaleja on Meriläisen mukaan löytynyt tuontivaatteista vuosittain. Määräysten vastaisten tuotteiden osuus vaihtelee jonkin verran joka vuosi. Esimerkiksi viime vuonna testatuista 554 näytteestä määräysten vastaisia oli 11 kappaletta. Tänä vuonna määräysten vastaisia tuotteita on tähän mennessä löytynyt 22 kappaletta.

"Tekstiilien turvallisuudesta tarvittaisiin lisää tutkimusta"

Tekstiilien reaktiiviväreistä väitellyt tekstiilitoksikologi Kaisa Klemola on huolissaan siitä, miten vähän tekstiilialalla on tutkittu tuotteiden turvallisuutta nimenomaan niissä käytettyjen kemikaalien ja niiden yhteisvaikutusten osalta.

– Tekstiilialalla on ollut innostusta keskittyä ensisijaisesti materiaalien ominaisuuksien kehittämiseen ja prosessien kehittelyyn. Myös jätevesiasiat ovat olleet tuoteturvallisuuden edellä. Tekstiilien turvallisuudesta tarvittaisiin lisää tutkimusta. Tukesin ja Tullin on aivan mahdotonta testata kaikkea, pitkän uran tekstiiliteollisuudessa tehnyt ja nyt jo eläkkeellä oleva Klemola sanoo.

Klemola nostaa esiin muun muassa niin sanotut hormonihäiritsijät eli luonnollisten hormonijärjestelmien toimintaa häiritsevät kemialliset yhdisteet, joiden käytöstä tarvittaisiin lisää tietoa. Niitä ovat muun muassa tekstiilikemikaaleinakin käytetyt ftalaatit ja nonyylifenoli.

Ftalaaatteja käytetään pehmittämään muoveja ja nonyylifenolia taas esimerkiksi tekstiiliteollisuuden pesuaineissa.

Ympäristöjärjestö Greenpeace löysi näitä kemikaaleja 50 lastenvaatteesta vuonna 2014.

– Biotekniikka voi tarjota uusia analyysimenetelmiä yleisen haitattomuuden testaamiseen. Tutkimusta tarvitaan sekä Suomessa että yhteistyössä kansainvälisten tutkijoiden kanssa, Klemola sanoo.

Suomessa olisi hänen mukaansa syytä pohtia tekstiilien osalta myös kulutustottumuksia.

– Tuotamme tekstiilijätettä Suomessa paljon, yli 70 000 tonnia joka vuosi. Samalla kun käytämme kuituja, käytämme myös valtavia määriä kemikaaleja ja vettä.

                                                                 Kuva: Heidi Liikala

Korvien puhdistus on harvoin tarpeen, sanoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Sampo Kujala Lapin sairaanhoitopiiristä.Erityisen hyvä on muistaa, että kansan keskuudessa suosittua vanupuikkoa ei suositella korvien puhdistukseen lainkaan.– Yleensä vaikku työntyy vain syvemmälle korvakäytäv

                                  Mökin vaaleat sisäpinnat purettiin ja uusittiin kauttaaltaan. Lattiamateriaaliksi valittiin lämpimältä tuntuva korkki, koska vanhanaikainen lattialämmitys on epätasainen.                               Kuva: Jussi Leinonen

Sisätilat eivät hurmanneet ja neliöitäkin tuntui olevan liikaa. Olisiko parempi kohde sittenkin naapurikylässä, ehdotti välittäjä.Katri Mäkinen ja Miikka Frant lähtivät katsomaan.– Olihan se uusi ja tosi hieno, mutta se oli kuin pientalo. Siinä ei tullut sellaista tunnetta, että se on mökki.