Julkaistu: 11.12.2017 06:28

Kaikki tapahtunut johdattaa johonkin parempaan

  • 
                
                  Tamperelainen Meri Suominen jäi aikoinaan lukiosta puoleksitoista vuodeksi pois:
    Tamperelainen Meri Suominen jäi aikoinaan lukiosta puoleksitoista vuodeksi pois:
  • 
                
                  Ylöjärveläisen Anu Holopaisen tekee onnelliseksi erityisesti muiden auttaminen ja iloiset ihmiset. Onnea elämään tuovat myös koirat ja oma poika.
    Ylöjärveläisen Anu Holopaisen tekee onnelliseksi erityisesti muiden auttaminen ja iloiset ihmiset. Onnea elämään tuovat myös koirat ja oma poika.
  • 
                
                  Radha Malmin koirat Runo ja Haiku antavat hänen elämäänsä säännöllisen vuorokausirytmin. Jouluksi Malm on tehnyt suunnitelmia, johon kuuluu saunomista, kokkailua ja syömistä.
                
               Kuva: Nea Alanen
    Radha Malmin koirat Runo ja Haiku antavat hänen elämäänsä säännöllisen vuorokausirytmin. Jouluksi Malm on tehnyt suunnitelmia, johon kuuluu saunomista, kokkailua ja syömistä. Kuva: Nea Alanen

Masennusta voisi kuvailla mitäänsanomattomaksi tyhjyydeksi, jossa millään ei ole väliä. Ilo ja intohimot katoavat, oikeastaan kaikki tunteet menettävät merkityksensä. Elämässä on kuitenkin hetkiä, jolloin masentunutkin voi ehkä hetkeksi nousta synkkyydestään. Sellainen hetki on joulu.

Kolme masennuksen kokenutta naista kertovat, kuinka vaikeistakin ajoista voi selvitä ja kuinka joulu on lämmin ja rauhallinen irtiotto kaikesta.

Radha Malmin jääkaapissaon jo avomiehen valmistama niin sanottu harjoituskinkku ja lanttulaatikkoa.

– Harjoituskinkku onnistui hyvin. Se on herkullista, Malm iloitsee.

Ajatus joulusta herättää toiveita paremmasta tulevaisuudesta. Malm, 22, on sairastanut masennusta yli kymmenen vuotta. Elämässä on tänä aikana ollut hyviä ja huonoja aikoja. Nyt on menossa tasaisen harmaa, mitäänsanomaton vaihe. Pahimmasta on kuitenkin selvitty.

Masennus alkoi jo ala-asteella. Syvimmät pohjamudat Malm koki noin viisi vuotta sitten. Silloin hänellä oli myös itsetuhoisia ajatuksia.

Muut aiheet eivät Malmin kasvoilla juuri tunteita herätä, mutta joulun mainitseminen nostattaa hymyn huulille.

– Odotan joulua. Toivon, että se olisi sellainen, josta olen aina haaveillut. Odotan joka vuosi kivaa joulua, mutta olen aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi.

Aiemmat joulut Malm on viettänyt joko yksin tai kumppanin ja sukulaisen kanssa. Tämä on ensimmäinen joulu avomiehen kanssa yhteisessä kodissa.

– Jouluaattoon kuuluvat riisipuuro, sauna ja paljon ruokaa. Päivällä käydään kävelyllä. Illalla syödään jälkiruokia ja avataan lahjat, Malm suunnittelee.

Jouluaaton aamussa on jotain erityistä. Se on taianomainen hetki, jolloin ehkä sataa lunta, ehkä ei, mutta joka tapauksessa on edessä normaalista poikkeava päivä täynnä aivan erilaista rauhaa kuin muulloin.

Meri Suominen odottaa joulua, vaikka ei se aina ole ollut mukavaa aikaa.

– Olen aina pitänyt siitä tunteesta, kun herään jouluaaton aamuna. Se on ehkä parasta joulussa, Suominen hehkuttaa.

Hän on nyt 23-vuotias yliopisto-opiskelija ja kokee, että elämä ei ole oikeastaan koskaan aiemmin tuntunut kovin mukavalta.

– Tällä hetkellä elämässä menee pitkästä aikaa todella hyvin. Ehkäpä se tuo jotain lisämakua joulun viettoon tänä vuonna, Suominen pohtii.

Teini-iässä nousivat ensimmäiset merkit masennuksesta, mutta ne laitettiin teiniangstin piikkiin. Lukio oli juuri alkanut, kun Suomisen vointi romahti. Hän oli puolitoista vuotta kotona masennuksen syövereissä tekemättä yhtään mitään.

– Aika pitkään ajattelin, että tässä se minun elämäni nyt sitten oli, vaikken ollut edes täysi-ikäinen, Suominen muistelee.

Entisessä kotikaupungissaan Raumalla hän ei koskaan saanut apua niiltä tahoilta, joiden olisi pitänyt auttaa alaikäistä masennuspotilasta. Keskusteluapua tai lääkitystä ei edes tarjottu. Muutaman hyväsydämisen ihmisen avulla hän kuitenkin ponnisteli ja valmistui lukiosta neljässä vuodessa pitkästä poissaolostaan huolimatta.

– Suomessa masennuksen suurin ongelma on sen stigma. Se häpeä, että on mieleltään sairas. Ajattelin itse pitkään, että olen vain laiska, surkea ja tyhmä. Oikeasti masennus on vakavasti otettava sairaus, nyt jo tervehtynyt Suominen määrittelee.

Jouluun kuuluu ehdottomasti monta pellillistä omatekoisesta taikinasta valmistettuja joulupipareita. Niillä voisi vaikka elää koko joulun. Anu Holopaiselle, 32, joulu on rauhoittumisen aikaa.

Holopainen eli reilut kymmenen vuotta masentuneena. Huonoon elämään tottui salakavalasti. Holopainen tajusi liian myöhään olevansa romahduspisteessä. Siitä alkoi kahden vuoden toipumiskausi, jota jouduttivat mielialalääkkeet ja aktiivinen positiiviseen keskittyminen. Nykyään hän elää juuri sellaista elämää kuin haluaa.

– Jälkeenpäin kun ajattelee, masennus on pelottava asia. Kaikki on tyhjää. Eikä niiltä ajoilta edes muista mitään, Holopainen kuvailee.

Holopainen haki apua vasta, kun ei pystynyt astumaan työpaikkansa ovesta sisään purskahtamatta kyyneliin.

– Uskon vahvasti, että masennuksesta voi selvitä. Sen eteen täytyy tehdä todella paljon töitä. Ei siitä voi päästä eroon, jollei ole vahvaa uskoa omaan parantumiseen, Holopainen summaa.

Vaikeasta ahdistuksesta ja pohjamudista selvinnyt Holopainen valaa toivoa masennuksesta kärsiville.

– Toivoa on. Tie on pitkä ja kivinen. Jos oikeasti haluat sitä, niin saat haluamasi elämän. Tarvitaan päättäväisyyttä, vaikka se on todella, todella vaikeaa.

– Tuntuu, etten ole 15 vuoteen voinut elää täysin omaa elämääni. Nyt tuntuu vihdoin, että pystyn. Paljon negatiivista on tapahtunut. Voisin olla ihan pohjalla. Olen kuitenkin täynnä uutta intoa, koska tiedän, että tämä kaikki johdattaa johonkin vielä parempaan.

                                                                 Kuva: Heidi Liikala

Korvien puhdistus on harvoin tarpeen, sanoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Sampo Kujala Lapin sairaanhoitopiiristä.Erityisen hyvä on muistaa, että kansan keskuudessa suosittua vanupuikkoa ei suositella korvien puhdistukseen lainkaan.– Yleensä vaikku työntyy vain syvemmälle korvakäytäv

                                  Mökin vaaleat sisäpinnat purettiin ja uusittiin kauttaaltaan. Lattiamateriaaliksi valittiin lämpimältä tuntuva korkki, koska vanhanaikainen lattialämmitys on epätasainen.                               Kuva: Jussi Leinonen

Sisätilat eivät hurmanneet ja neliöitäkin tuntui olevan liikaa. Olisiko parempi kohde sittenkin naapurikylässä, ehdotti välittäjä.Katri Mäkinen ja Miikka Frant lähtivät katsomaan.– Olihan se uusi ja tosi hieno, mutta se oli kuin pientalo. Siinä ei tullut sellaista tunnetta, että se on mökki.