Julkaistu: 11.12.2017 06:28

Kaikki tapahtunut johdattaa johonkin parempaan

  • 
                
                  Tamperelainen Meri Suominen jäi aikoinaan lukiosta puoleksitoista vuodeksi pois:
    Tamperelainen Meri Suominen jäi aikoinaan lukiosta puoleksitoista vuodeksi pois:
  • 
                
                  Ylöjärveläisen Anu Holopaisen tekee onnelliseksi erityisesti muiden auttaminen ja iloiset ihmiset. Onnea elämään tuovat myös koirat ja oma poika.
    Ylöjärveläisen Anu Holopaisen tekee onnelliseksi erityisesti muiden auttaminen ja iloiset ihmiset. Onnea elämään tuovat myös koirat ja oma poika.
  • 
                
                  Radha Malmin koirat Runo ja Haiku antavat hänen elämäänsä säännöllisen vuorokausirytmin. Jouluksi Malm on tehnyt suunnitelmia, johon kuuluu saunomista, kokkailua ja syömistä.
                
               Kuva: Nea Alanen
    Radha Malmin koirat Runo ja Haiku antavat hänen elämäänsä säännöllisen vuorokausirytmin. Jouluksi Malm on tehnyt suunnitelmia, johon kuuluu saunomista, kokkailua ja syömistä. Kuva: Nea Alanen

Masennusta voisi kuvailla mitäänsanomattomaksi tyhjyydeksi, jossa millään ei ole väliä. Ilo ja intohimot katoavat, oikeastaan kaikki tunteet menettävät merkityksensä. Elämässä on kuitenkin hetkiä, jolloin masentunutkin voi ehkä hetkeksi nousta synkkyydestään. Sellainen hetki on joulu.

Kolme masennuksen kokenutta naista kertovat, kuinka vaikeistakin ajoista voi selvitä ja kuinka joulu on lämmin ja rauhallinen irtiotto kaikesta.

Radha Malmin jääkaapissaon jo avomiehen valmistama niin sanottu harjoituskinkku ja lanttulaatikkoa.

– Harjoituskinkku onnistui hyvin. Se on herkullista, Malm iloitsee.

Ajatus joulusta herättää toiveita paremmasta tulevaisuudesta. Malm, 22, on sairastanut masennusta yli kymmenen vuotta. Elämässä on tänä aikana ollut hyviä ja huonoja aikoja. Nyt on menossa tasaisen harmaa, mitäänsanomaton vaihe. Pahimmasta on kuitenkin selvitty.

Masennus alkoi jo ala-asteella. Syvimmät pohjamudat Malm koki noin viisi vuotta sitten. Silloin hänellä oli myös itsetuhoisia ajatuksia.

Muut aiheet eivät Malmin kasvoilla juuri tunteita herätä, mutta joulun mainitseminen nostattaa hymyn huulille.

– Odotan joulua. Toivon, että se olisi sellainen, josta olen aina haaveillut. Odotan joka vuosi kivaa joulua, mutta olen aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi.

Aiemmat joulut Malm on viettänyt joko yksin tai kumppanin ja sukulaisen kanssa. Tämä on ensimmäinen joulu avomiehen kanssa yhteisessä kodissa.

– Jouluaattoon kuuluvat riisipuuro, sauna ja paljon ruokaa. Päivällä käydään kävelyllä. Illalla syödään jälkiruokia ja avataan lahjat, Malm suunnittelee.

Jouluaaton aamussa on jotain erityistä. Se on taianomainen hetki, jolloin ehkä sataa lunta, ehkä ei, mutta joka tapauksessa on edessä normaalista poikkeava päivä täynnä aivan erilaista rauhaa kuin muulloin.

Meri Suominen odottaa joulua, vaikka ei se aina ole ollut mukavaa aikaa.

– Olen aina pitänyt siitä tunteesta, kun herään jouluaaton aamuna. Se on ehkä parasta joulussa, Suominen hehkuttaa.

Hän on nyt 23-vuotias yliopisto-opiskelija ja kokee, että elämä ei ole oikeastaan koskaan aiemmin tuntunut kovin mukavalta.

– Tällä hetkellä elämässä menee pitkästä aikaa todella hyvin. Ehkäpä se tuo jotain lisämakua joulun viettoon tänä vuonna, Suominen pohtii.

Teini-iässä nousivat ensimmäiset merkit masennuksesta, mutta ne laitettiin teiniangstin piikkiin. Lukio oli juuri alkanut, kun Suomisen vointi romahti. Hän oli puolitoista vuotta kotona masennuksen syövereissä tekemättä yhtään mitään.

– Aika pitkään ajattelin, että tässä se minun elämäni nyt sitten oli, vaikken ollut edes täysi-ikäinen, Suominen muistelee.

Entisessä kotikaupungissaan Raumalla hän ei koskaan saanut apua niiltä tahoilta, joiden olisi pitänyt auttaa alaikäistä masennuspotilasta. Keskusteluapua tai lääkitystä ei edes tarjottu. Muutaman hyväsydämisen ihmisen avulla hän kuitenkin ponnisteli ja valmistui lukiosta neljässä vuodessa pitkästä poissaolostaan huolimatta.

– Suomessa masennuksen suurin ongelma on sen stigma. Se häpeä, että on mieleltään sairas. Ajattelin itse pitkään, että olen vain laiska, surkea ja tyhmä. Oikeasti masennus on vakavasti otettava sairaus, nyt jo tervehtynyt Suominen määrittelee.

Jouluun kuuluu ehdottomasti monta pellillistä omatekoisesta taikinasta valmistettuja joulupipareita. Niillä voisi vaikka elää koko joulun. Anu Holopaiselle, 32, joulu on rauhoittumisen aikaa.

Holopainen eli reilut kymmenen vuotta masentuneena. Huonoon elämään tottui salakavalasti. Holopainen tajusi liian myöhään olevansa romahduspisteessä. Siitä alkoi kahden vuoden toipumiskausi, jota jouduttivat mielialalääkkeet ja aktiivinen positiiviseen keskittyminen. Nykyään hän elää juuri sellaista elämää kuin haluaa.

– Jälkeenpäin kun ajattelee, masennus on pelottava asia. Kaikki on tyhjää. Eikä niiltä ajoilta edes muista mitään, Holopainen kuvailee.

Holopainen haki apua vasta, kun ei pystynyt astumaan työpaikkansa ovesta sisään purskahtamatta kyyneliin.

– Uskon vahvasti, että masennuksesta voi selvitä. Sen eteen täytyy tehdä todella paljon töitä. Ei siitä voi päästä eroon, jollei ole vahvaa uskoa omaan parantumiseen, Holopainen summaa.

Vaikeasta ahdistuksesta ja pohjamudista selvinnyt Holopainen valaa toivoa masennuksesta kärsiville.

– Toivoa on. Tie on pitkä ja kivinen. Jos oikeasti haluat sitä, niin saat haluamasi elämän. Tarvitaan päättäväisyyttä, vaikka se on todella, todella vaikeaa.

– Tuntuu, etten ole 15 vuoteen voinut elää täysin omaa elämääni. Nyt tuntuu vihdoin, että pystyn. Paljon negatiivista on tapahtunut. Voisin olla ihan pohjalla. Olen kuitenkin täynnä uutta intoa, koska tiedän, että tämä kaikki johdattaa johonkin vielä parempaan.

Kiperät aiheet ja tuleva vaalivuosi saavat todennäköisesti eduskuntapuolueiden puheenjohtajat keskustelemaan vireästi Porin torilla. Yhdeksän puolueen puheenjohtajat ovat mukana illalla suorana nähtävässä Suomi-Areenan puheenjohtajatentissä.

                                                                 Kuva: Aliisa Piirla / Arkisto

Aikuisille suunnattuja Prometheus-leirejä on järjestetty vuodesta 2011 lähtien. Kuinka suosittuja ne ovat olleet, Prometheus-leirin tuki ry:n puheenjohtaja Ansku Ahvenainen?– Ensimmäiselle leirille osallistui 15 henkilöä, siitä eteenpäin osallistujia on ollut pari–kolmekymmentä vuosittain.

                                  Erilaiset leikit toimivat leireillä osana oppimista, mutta myös tuulettumiskeinona vakavien asioiden välissä. Martti Tiaista (keskellä) leirille tulo jännitti. Neljäntenä leiripäivänä hän kuitenkin sanoo jo voivansa suositella lämpimästi leirin käymistä.                               Kuva: Annika Ollanketo

Prometheus-leirin käy tänä vuonna ennätysmäärä leiriläisiä. Leiri syntyi vaihtoehdoksi rippileirille, mutta nykyisin osa nuorista käy molemmat leirit.Nea Severidt ja Martti Tiainen istuvat katoksen alla entisen kyläkoulun pihalla Yli-Iissä.On heidän Prometheus-leirinsä neljäs päivä.


                
                  Pirkko ja Jaakko Kuusjärvi 
                
               Kuva: Janne Körkkö

Kastele riittävän paljon ja oikeaan aikaan Heinäkuun puolivälissä puutarhan kasvu on kiihkeimmillään, ja silloin on tärkeintä muistaa kastella varsinkin samana kesänä istutettuja kasveja riittävästi ja oikein. Kastelu on taitolaji. Yleisin virhe on kastella liian usein ja liian vähän.

                                  Paperipajan ohjaaja Liisa Raskinen näyttää kuinka paperia tehdään käsin arkki kerrallaan. Paperipaja toimii keskikesällä tiistaisin entisessä tallirakennuksessa.                               Kuva: Eeva Kollanus

Työmies-askit ja opetustaulujen pahvit syntyivät tehtaassa, josta tuli Unescon maailman-perintökohde.Kädet kauhovat puukuidut liikkeelle vesiastiassa, seuraavaksi veteen ujutetaan puinen kehikko eli viira.