Teema

Aivot tarvitsevat hyvää sokeria, jota saa kasviksista ja viljoista

Ai että, kun tekisi taas mieli makeaa, mutta ei varmaan pitäisi. Sokeri lihottaa ja pilaa hampaat.

Eikö ihminen todellakaan tarvitse sokeria mihinkään?

– Kyllä ja ei, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ravitsemustutkija Heli Kuusipalo vastaa.

– Sokeri on meidän peruspolttoaineemme, hän sanoo.

Mutta sitten tulee se mutta. Valitettavasti nyt ei puhuta keksien ja suklaan sisältämästä valkoisesta pöytäsokerista tai edes mainioksi mainostetusta intiaanisokerista. Niiden ylenmääräinen syöminen johtaa vain ongelmiin.

Sen sijaan puhutaan yleisemmin hiilihydraateista, joihin sokeritkin kuuluvat, ja aivan erityisesti glukoosista eli rypälesokerista. Ravinnosta saatavaa glukoosia nimittäin tarvitaan solujen energianlähteeksi.

– Glukoosi pitää meidät hengissä ja aivotoimintamme käynnissä. Tätä peruspolttoainetta ei voi korvata millään, niin kuin ei bensiiniautoakaan saada käymään öljyllä, Kuusipalo toteaa.

Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professorin Mikael Fogelholmin mukaan glukoosi on lihasten – myös sydänlihaksen – merkittävä energianlähde. Aivot ovat vielä valikoivammat. Ne käyttävät vain glukoosia, jos sitä suinkin on saatavilla. 

– Lisättyä sokeria ihminen ei tarvitse mihinkään, Fogelholm sanoo.

 

Koskaan aiemmin sokeria ei ole ollut näin helposti saatavilla kuin nyt. Mistä tahansa saa pikkurahalla sokerilla kyllästettyjä herkkuja. Jugurttia aamulla, makukahvia iltapäivällä, mehua janoon ja jäätelöä illalla lasten mentyä nukkumaan.

Ravitsemussuositusten mukaan päivittäisestä energiasta korkeintaan kymmenen prosenttia saisi tulla lisätystä sokerista. Tarkka määrä vaihtelee kehon koon ja energiankulutuksen mukaan, mutta nyrkkisääntönä aikuisella voi pitää noin 50:ttä grammaa eli noin kolmea ruokalusikallista lisättyä sokeria päivässä. 

– Suurin osa aikuisista suomalaisista saa sokeria suunnilleen tämän määrän. Se tarkoittaa, että ei erityisesti yritä välttää herkkuja, mutta ei syö niitä ihan kauheastikaan, Fogelholm toteaa.

Toisaalta tämän määrän sokeria saa jo yhdestä puolen litran kolapullosta.

 

Ruoan saatavuus ja ruokavaliomme on muuttunut huikeasti parin viime sukupolven aikana. Kuusipalo huomauttaa, että elimistömme ei kuitenkaan elä ravintofysiologiassa tätä päivää vaan luolamiesaikaa. Tämä tarkoittaa, että kehomme on vaikeuksissa helposti saatavan ylimääräisen sokerin käsittelyssä.

Lisätyn sokerin yksi ongelma on siinä, että se heikentää ruuan ravintoarvoa. Saamme nopeasti paljon mutta tyhjää energiaa. Nälkä ei kuitenkaan lähde.

Mitä sokeri sitten saa elimistössä aikaan?

Ensinnäkin se nostaa nopeasti veren glukoosipitoisuuden. 

Sokeripaukun jälkeen haima paiskii lujasti töitä, jotta glukoosi pysyisi kurissa. Niinpä verensokeri laskeekin nopeasti.

– Verensokerin suuret vaihtelut voivat lisätä ruokahalua ja siksi lihottaa, Fogelholm toteaa.

Suuret vaihtelut tarkoittavat myös, että haima tekee paljon töitä, mikä voi heikentää haiman toimintakykyä. Tällä on yhteys kakkostyypin diabetekseen.

– Vaihtelut vaikuttavat myös veren rasva-arvoihin pienentämällä hyvää kolesterolia. Suuret sokerimäärät myös lisäävät triglyseridejä eli veressä kiertäviä rasvoja. Nämä molemmat lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien riskejä, Fogelholm sanoo.

 

Mutta palataanpa takaisin hiilihydraattien tarpeeseen. 

Ravitsemussuositusten mukaan tasapainoisessa ruokavaliossa hiilihydraatteja on karkeasti laskien puolet päivittäisestä energiasta.

Hiilihydraattien pitää kuitenkin tulla sellaisessa muodossa, jossa on kuidut tallella. Siis esimerkiksi hedelminä, marjoina ja täysjyväviljana. Kuidun lisäksi näissä on myös kivennäisaineita, vitamiineja ja muitakin terveydelle hyödyllisiä yhdisteitä.

Näistä sokeri imeytyy elimistöön yleensä hitaasti ja antaa päivään potkua pitkäksi aikaa. 

– Kuitupitoiset hiilihydraatit tyydyttävät myös nälkää, Kuusipalo sanoo.

 

Makeutusaineet, hunaja tai erilaiset ruskeat sokerit eivät tilannetta pelasta.

Tutkijoiden mukaan on aivan yksi lysti, valitseeko kaupan hyllystä valkoista sokeria, täysruokosokeria tai vaikkapa steviaa.

– Terveysvaikutuksissa näissä ei ole minkäänlaista eroa. Laboratoriossa voidaan sokereiden välillä nähdä hiukan eroja kivennäisaineissa, mutta saadakseen nämä ravintoaineet ihmisen pitäisi syödä sokeria niin paljon, että määrä syrjäyttäisi kaiken muun ruuan, Kuusipalo sanoo.

– Kaikkiin kaupasta saataviin sokereihin on suhtauduttava samalla tavalla. Sokeri on sokeria, myös Fogelholm toteaa.

Fogelholmin mukaan keinotekoiset makeutusaineet ovat painonhallinnan kannalta lyhyellä aikavälillä sokeria parempi vaihtoehto, jos ilman makeaa ei pysty olemaan. 

– Parasta tietenkin olisi, että ruoan makeutta pystyisi vähentämään.