fbpx
Teema

"Ajattelin, että olen maailman lihavin tyttö" – Naiset kaipaavat kuviin kaikenkokoisia naisia, mutta kannustaako kehopositiivisuus lihomiseen?

Tytti Shemeikka antoi kehotarinansa mukaan Rakas keho -kirjaan. Kirjan tekijät haluavat ravistella asennetta, että meidän pitäisi muuttua, laihtua ja näyttää paremmalta. "Pahimmillaan ihmiset laittavat elämänsä tauolle, kunnes ovat laihtuneet tai näyttävät hyvältä. Se on surullista, sillä siinä menee elämää ohi", sanoo psykologi. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat vastustaneet maailmalla suosittua Health at every size -ideologiaa. Psykologin mukaan terveyttä edistävät teot ovat muutakin kuin painoon tuijottamista.
Valokuvaaja Heidi Strengell on erikoistunut henkilökuvaukseen ja kehotarinoihin. Hän haluaa kuvillaan tuoda esiin, että jokainen keho on kaunis ja arvokas. Katarina Meskanen on pitkään kehonkuvaongelmien ja syömishäiriöiden parissa työtä tehnyt kliininen psykologi. Hän on nähnyt, miten vahvasti oma keho ja siinä viihtyminen vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin. Kuva: MEERI UTTI
Valokuvaaja Heidi Strengell on erikoistunut henkilökuvaukseen ja kehotarinoihin. Hän haluaa kuvillaan tuoda esiin, että jokainen keho on kaunis ja arvokas. Katarina Meskanen on pitkään kehonkuvaongelmien ja syömishäiriöiden parissa työtä tehnyt kliininen psykologi. Hän on nähnyt, miten vahvasti oma keho ja siinä viihtyminen vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin. Kuva: MEERI UTTI

 

Kun Tytti Shemeikka oli 8-vuotias, koulun terveydenhoitaja kysyi hieman pyöreältä tytöltä: – Onko sinulla joitakin herkkuja, joita tykkäät syödä? Tytti kertoi, että hillosilmäkeksit. Hoitaja kielsi niiden syömisen ja kehotti laihduttamaan.

– Silloin alkoi vääristymä, että näin itseni hyvin erilaisena kuin edes olin. Ajattelin, että olin maailman lihavin tyttö, mutta nyt kun katson niitä kuvia, olin ihan tavallinen lapsi, jota vain peloteltiin. Silloin lähti alulleen ajatus, että en ole sopiva, Shemeikka kertoo.

Hän uskoo, että tuohon aikaan kouluterveydenhoitajalla ei ollut työkaluja kohdata lasta.

Shemeikka, 31, ajatteli pitkään, että hän on epäsopiva ja liian iso.

– Minulla on ollut elämäni aikana pomppuinen matka kohti itseni hyväksymistä. Lapsuudenkodissa koko ajan laihdutettiin. En hyväksynyt itseäni, vaan ajattelin että minua pitäisi muuttaa, jotta voin olla hyväksytty.

– Olen viettänyt elämästäni tosi paljon märehtien sitä, että en ole riittävä. Olen herännyt keskellä yötä miettien, että nyt pitää mennä lenkille. Kokeilin kaikki mahdolliset laihdutuskuurit.

 

“Meitä on muitakin, joilla on tällainen maha”

Kehorauhan solmiminen alkoi, kun Shemeikka 25-vuotiaana löysi burleskin.

– Siinä näin erikokoisia ja -näköisiä naisia. Jokainen keho on ihan erilainen, mutta kaikki näyttivät olevan sinut kehonsa kanssa.

Shemeikka ymmärsi, ettei hänen tarvitsekaan olla mallinmitoissa voidakseen olla hyväksytty.

– Se on lisännyt hyvinvointia ja vapauttanut tekemään sellaisia asioita, joista tykkään, Shemeikka sanoo.

Edelleen hän harrastaa burleskia ja esiintyy myös itse silloin tällöin taiteilijanimellä Poppy Pelagia.

Itsensä hyväksymisessä auttoi myös se, että hän alkoi sosiaalisessa mediassa seurata tilejä, joita pitävät kookkaat naiset,

– Koin sen voimauttavana ja vapauttavana. Meitä on muitakin, joilla on tällainen maha. En olekaan mikään kummajainen.

 

Tytti Shemeikka on yksi naisista, jotka antoivat kehotarinansa 12.9. ilmestyvään Rakas keho -kirjaan. Kuva: Laura Krohn
Tytti Shemeikka on yksi naisista, jotka antoivat kehotarinansa 12.9. ilmestyvään Rakas keho -kirjaan. Kuva: Laura Krohn

Alastonkuvaus oli yllättävän miellyttävä kokemus

Tytti Shemeikka on yksi naisista, joka antoi kehonsa kuvattavaksi tällä viikolla ilmestyvään Rakas keho -kirjaan. Se on kliinisen psykologin Katarina Meskasen ja valokuvaaja Heidi Strengellin teos, jossa pohditaan kehonkuvaa ja kehosuhdetta, itsensä hyväksymistä ja oman kehon arvostamista. Kirja on kuvitettu aitojen 21–91-vuotiaiden naisten kehokuvilla ja heidän tarinoillaan.

– Kehokuvaus oli yllättävän miellyttävä kokemus. Ensin kävimme läpi rauhassa omaa kehotarinaani. Sen jälkeen oli paljon helpompi mennä kuvaan. Musiikkia soimaan, vaatteet pois ja aloitettiin kuvaus, Shemeikka kertoo.

Shemeikan oli sikäli luontevaa lähteä mukaan, että hän on aktiivinen sosiaalisessa mediassa kehopositiivisuuden puolesta. Youtubessa hänellä on kanava Vatsamielenosoitus.

 

Vapaaehtoisten määrä yllätti

Vapaaehtoisten määrä yllätti kirjan tekijät täysin.

– Saimme lähes 150 yhteydenottoa. Kaikki eivät ole alusta loppuun selviytymistarinoita, vaan mukana on kipeitäkin hetkiä, joko menneisyydessä tai nykyhetkessä, Meskanen ja Strengell kertovat.

Tekijät huomasivat, kuinka tärkeän asian äärellä olivat.

– Kaiken ikäiset ja kokoiset tuntuvat kaipaavan monipuolista kehotarinakuvastoa, sanoo Strengell.

– Kuvamaailma on vielä niin stereotyyppistä ja kapeata, että haluamme ravistella kuvastoa ja asenneilmapiiriä, Meskanen sanoo.

Kirjoittajien mielestä naiset alkavat olla valveutuneita, mutta monilla on silti mielessään kuviteltu ihannenainen, mikä ylläpitää omaa tyytymättömyyttä.

– Illuusio poikkeaa kovasti siitä, minkälainen on tavallinen nainen, joita tulee kadulla vastaan.

 

Ihmiset eivät tarvitse parempaa kehoa, sillä se on jo riittävän hyvä. Asennettaan ja kehosuhdettaan voi kyllä parantaa, sanovat valokuvaaja Heidi Strengell ja psykologi Katarina Meskanen. Kuva: MEERI UTTI
Ihmiset eivät tarvitse parempaa kehoa, sillä se on jo riittävän hyvä. Asennettaan ja kehosuhdettaan voi kyllä parantaa, sanovat valokuvaaja Heidi Strengell ja psykologi Katarina Meskanen. Kuva: MEERI UTTI

Onni ei asu kehossa vaan…

Kirjan kirjoittajat ovat huomanneet, että mediasta ja yhteiskunnasta tulee vahva viesti, ettet ole ok sellaisenaan. Luemme onnistumistarinoista ja elämänmuutoksista.

– Sitä ei näe, että juuri nyt olisi hyvä. Viesti on se, että aina voi muuttua: saada paremmat pakarat tai hehkuvamman ihon, he sanovat.

Meille markkinoidaan sitku-elämää.

– Pahimmillaan ihmiset laittavat elämänsä tauolle, kunnes ovat laihtuneet tai näyttävät hyvältä. Sitten kun ovat parempia ihmisiä. Se on surullista, sillä siinä menee elämää ohi, Meskanen sanoo.

– Onni ei asu kehossa vaan kehonkuvassa. Jo nyt voi tehdä kaikkia niitä asioita, eikä tarvitse odottaa, että on 20 kiloa laihempi tai mahtuu siihen mekkoon. Mitä kaikkea me voisimmekaan olla, jos emme murehtisi, miltä näytämme.

 

Onko tämä kehotus lihoa?

Hyvinvointi mittautuu monesti vain kilojen kautta. Rakas keho -kirjan tekijöitä kismittää, että paino korostuu kaikessa.

– Se on mitattavissa oleva luku. Henkistä hyvinvointiahan on vaikea mitata numeroilla, psykologi Katarina Meskanen sanoo.

Menestystarinoissa hehkutetaan 25 kilon painonpudotusta. Meskanen toivoo, että kiloluvun sijaan kerrottaisiin vaikka, että veren rasva-arvot palautuivat ja verenpaine laski tai jaksaminen parani, hyvinvointi lisääntyi.

Kokonaisvaltaista näkökulmaa terveyteen ja hyvinvointiin painottava Health at every size -ideologia (HAES) on suuressa huudossa Yhdysvalloissa.

– Suomessa sitä on vielä vierastettu, mutta se tekee tuloaan, syömishäiriöiden parissa työskentelevä Meskanen sanoo.

Näkemys on kohdannut vastustusta terveydenhuollon taholta.

– Saatetaan ajatella, että tässä kehotetaan ihmisiä lihomaan. Siitä ei ole kyse. Liike kehottaa laihduttelemisen lopettamiseen ja korostaa terveyttä, sillä toistuva kuuriluonteinen laihduttaminen on useimmiten tehotonta ja voi altistaa lihomiselle.

–  Laihduttelemisen sijasta HAES kannustaa syömään omaa kehoaan kuunnellen ja sen tarpeita kunnioittaen sekä liikkumaan mielihyvälähtöisesti.

 

Kuva: MEERI UTTI
Kuva: MEERI UTTI

Entäs sitten ylipainoisen terveys?

Ihminen voi olla terve ylipainoisenakin, psykologi painottaa.

–  Toki kilojen kertyessä terveysriskit kasaantuvat. Toisen terveydentilasta ei silti voi tehdä päätelmiä koon perusteella. Terveyttä edistävät teot ovat paljon muuta kuin painoon tuijottamista. Ne voivat olla nautintoa lisäävää liikuntaa, arkielämän stressinhallintaa tai riittävää unta.

Meskanen myöntää, että häntä jännittää, kohtaako kirja vastarintaa.

– Mutta tarkoitus olisi päästä kohti itsensä hyväksymistä ja siitä käsin tulevaa hyvinvointia.

Näin harjoittelet parempaa kehosuhdetta

1 Opettele katsomaan itseäsi. Havainnoi mahdollisimman neutraalisti kehoasi peilistä. Älä mittaile tai kritisoi, vaan katso itseäsi lämmöllä ja hyväksyvästi. Lopulta pystyt jo katsomaan itseäsi alasti. Mitä enemmän tuntee omaa kehoaan ja tietää, miten se toimii ja miltä näyttää, sitä helpompi se on hyväksyä.

2 Tee somesiivous. Sosiaalinen media antaa harhaanjohtajan kuvan siitä, mitä elämä todellisuudessa on tai miltä ihmiset oikeasti näyttävät. Seuraa mieluiten sivustoja ja ihmisiä, jotka inspiroivat sinua ja tuovat hyvää mieltä ja poistu niistä, jotka aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia ja kehotyytymättömyyttä. Altista itsesi tietoisesti erikokoisille ihmisille ja ihanteista poikkeaville kuvastoille.

3 Tunnista monipuolisuutesi. Mieti, mitä kaikkea muuta oletkaan kuin ulkonäkösi. Mitä erilaisia rooleja sinulla on elämässä, kuten ystävä, äiti, vaimo, sisko? Entä taitoja, tietoja, kokemuksia, vahvuuksia, lahjoja, tavoitteita? Mieti, miten voisit omassa arjessasi käyttää enemmän näitä kaikkia hyviä puoliasi.

Kehopositiivisuuden teesejä

Jokaisella on oikeus positiiviseen kehonkuvaan ja myönteiseen kehosuhteeseen.

Jokaisella on oikeus hyväksyä, arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa omaa kehoaan sellaisenaan.

Kehon arvo ei ole sidoksissa sen kokoon, painoon, muotoon, väriin tai muihin ulkoisiin ominaisuuksiin.

Jokainen keho on yhtä arvokas sen koosta, muodosta tai ulkoisista ominaisuuksista riippumatta.

Kenenkään keho ei ole vähemmän tai enemmän hyväksyttävä kuin toisen, vaan jokainen keho on yhtä hyväksyttävä.

Kenelläkään toisella ei ole oikeutta määritellä, onko oma keho arvokas, sillä jokainen keho on arvokas ja arvostettava.

Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin itse haluaa ilman pilkkaa, kiusaamista tai syrjintää.

Lähde: Rakas keho -kirja

Menot