Teemajutut

Älä anna kylmän yllättää kesken makeiden ulkounien

Kaisa Sirkiä tykästyi ulkona nukkumiseen jo lapsena, jolloin hän pystytti kesäisin oman teltan mökkipihalle Saimaan rannalle.

Sittemmin Sirkiä on nukkunut ulkona satoja öitä. Moni niistä on vietetty partioleireillä tai -retkillä, mutta myös vaelluksilla ja oman perheen kanssa telttaillen. Kittilässä asuvilla Sirkiöillä on 3-, 8- ja 10-vuotiaat lapset, jotka ovat päässeet retkille jo vauvaikäisinä.

Varusteet

Ulkona nukkujan perusvaruste on makuupussi, sillä umpinaisena se suojaa kylmältä paremmin kuin peitto. Pussin tuotetiedoista kannattaa tarkastella comfort- eli mukavuuslämpötilaa eikä extreme-lämpötilaa, sillä jälkimmäinen kertoo lähinnä sen, missä lämpötilassa pussissa voi säilyä hengissä.

– Se on kaikista ikävin telttailukokemus, että on kylmä eikä saa sen takia unta, Kaisa Sirkiä sanoo.

Tärkeä varuste on myös makuualusta. Sirkiän mukaan varustekeskustelu painottuu usein makuupussiin, vaikka alustakin voi vaikuttaa nukkumiskokemukseen yhtä lailla.

Parhaimmillaan makuualusta on sekä mukava että hyvin eristävä. Eristys on tarpeen, sillä kylmä maa vie nukkujasta paljon lämpöä. Sirkiät ovat todenneet lämpimimmäksi ilmatäytteisen makuualustan, ja yhteiseen käyttöön on hankittu kahdelle nukkujalle sopiva duo-malli.

Vaelluksilla varusteiden keveys on arvossaan, ja silloin mukaan saattaa lähteä perinteinen solumuovialusta.

– Kun vien lapset nukkumaan telttaan, en halua heille sellaista kokemusta, että alusta on kylmä ja kova.

Yleensä varusteisiin kuuluu myös majoite, useimmiten teltta. Sirkiöillä on käytössä 3–4 hengen retkiteltta.

– Mietimme sellaista isoa leiritelttaa, mutta se on painava kantaa. Valitsimme retkiteltan, johon meidän perhe juuri ja juuri mahtuu.

Yöpymisvarusteiden huollossa tärkeintä on kuivatus. Kosteana pakatut makuupussit ja teltat homehtuvat pusseihinsa. Telttaa rasittaa myös pitkäaikainen auringonpaiste.

– Kannattaa huolehtia siitä, että kaikki teltan kepit ja kiilat tulevat mukaan, etteivät ne pikku hiljaa katoa metsään, Sirkiä sanoo.

Uuden teltan ostajalle Sirkiä suosittelee koepystytystä. Teltan muoto ja osien paikat voi olla joskus vaikea hahmottaa kylmiltään – ja varsinkin väsyneenä ja viluisena.

– Viime vuonna retkeilykauppaan tuli samaan aikaan asiakas, joka pyysi apua, kun teltan mukana ei tullut käyttöohjeita. Onneksi hän oli kokeillut pystytystä ennen reissua, Sirkiä kertoo.

Nukkuminen

Jos asettuu ulos yöpuulle ulkoilun jälkeen, kannattaa vaihtaa ylle kuiva vaatekerta. Kosteissa vaatteissa maakuupussissa tulee vilu.

– Vaelluksella käy joskus niin, että ei millään haluaisi riisua ja vaihtaa vaatteita, kun on kylmä, Sirkiä tunnustaa.

Se, paljonko makuupussiin tarvitsee vaatetta, riippuu säästä, nukkujan mieltymyksistä, majoitteesta ja makuupussista.

Ilma on hyvä eriste eli mitä tiiviimmin ja ahtaammin makuupussiin pakkautuu, sitä herkemmin tulee kylmä. Ennen pussiin sujahtamista voi pukea päälle esimerkiksi yhden alusvaatekerraston. Myös villasukat ja pipo voivat olla tarpeen.

Hyvässä makuupussissa suuaukkoa voi kiristää, mikä estää lämmintä ilmaa karkaamasta pussista yön aikana. Lasten kanssa Kaisa Sirkiä tosin suosittelee panostamaan enemmän vaatetukseen kuin makuupussiin.

– Lapset eivät pysy kovin hyvin makuupussin sisällä, ja meilläkin on voinut olla lapsella ihan toppahaalari syksyllä teltassa. Silloin ei ole väliä, vaikka lapsi luikertelisi ulos pussista.

Sirkiän mielestä makuupussista yöllä nouseminen on tympeää, joten kannattaa käydä vessassa ennen nukkumaan menoa ja ottaa juomapullo yöksi viereen.

– Yön aikana tavarat kostuvat, joten aamulla ne pitää muistaa kuivatella, Sirkiä huomauttaa.

Samasta syystä hän vinkkaa, että aamun vaatteet voi ottaa yöksi makuupussin sisään. Silloin ne ovat aamulla kuivia ja lämpimiä ja mukava pukea ylle.

Ympäristö

Moni varustautuu kylmän varalle, mutta ulkona yöpyjä kohtaa myös kotioloista poikkeavan äänimaailman ja valaistuksen.

– Pienenä välillä pelotti se, kun telttaan kuuluivat äänet, mutta ei nähnyt mitään, Kaisa Sirkiä sanoo.

Luonnon ja muiden ihmisten äänet kuuluvat hyvin, sillä teltta ei eristä ääniä. Herkkäunisille Sirkiä suositteleekin korvatulppía.

Oma lukunsa on pelko.

– Onhan se itsensä haastamista. Jos pelottaa, pitää miettiä, miten todennäköistä on, että ulkona on joku vaarallinen asia. Ääniin myös tottuu.

Nukkumapaikka kannattaa Sirkiän mukaan kokeilla käsin. Hyvänkin näköisellä telttapaikalla voi olla epätasaisuuksia, joita ei silmin huomaa.

– Viime kesänä partioleirillä yksi lapsi oli lähdössä aamulla kotiin, kunnes selvisi, että hänen nukkumapaikallaan oli maassa jokin möykky.

Maan lisäksi Sirkiä kehottaa vilkaisemaan myös ympärilleen, ettei nukkumapaikan vieressä esimerkiksi ole huonokuntoisia puita.

– Onko se sitten hätävarjelun liioittelua, mutta meillä kävi kerran niin, että pojat kiipeilivät teltan vieressä puussa, jonka oksa räsähti alas.

Teltan lisäksi Sirkiä on nukkunut ulkona laavuissa, lumiluolassa ja lasten kanssa trampoliinilla. Pihatrampoliinilla nukkuminen oli sikäli erikoinen, että luonnon äänien sijaan oli tottuminen kylän ääniin.

– Siinä tavarat kostuivat yöllä, kun olimme melkein taivasalla. Meillä oli vain verkko hyttyssuojana.

Tuoreimpia artikkeleita