Teemajutut

Alpeilla silmä lepää, mutta sydän huhkii

Saksan korkein vuori Zugspitze ja melkein yhtä korkealle kohoava pyramidimainen Alpspitze pilkottavat Garmisch-Partenkirchenin sympaattisten alppitalojen kattojen yllä niin jylhinä, että on melkein mahdotonta irrottaa käsiä kamerasta. Yläbaijerilaisen alppikaupungin postikorttimaisemien ikuistamisesta tulee suorastaan pakkomielle. Harmi vain, että valokuvat eivät tee maisemalle oikeutta.

Yhtä lailla henkeä haukkomaan saa näkymä Zugspitzen näköalatasanteelta 2962 metrin korkeudessa. 360 asteen alppipanoraamasta erottuu satoja vuorenhuippuja niin Saksan, Itävallan, Sveitsin kuin Italiankin maaperällä.

Hieman alempana horisontissa hahmottuvat Garmisch-Partenkirchenin ja naapurikylien ääriviivat, mutta rakennukset näyttävät vuorten rinnalla lähinnä pikkuruisilta miniatyyreiltä.

Alhaalta Garmisch-Partenkirchenistä pääsee vuorelle kätevästi varsinaisen rautatieaseman vierestä lähtevällä erityisellä hammasratasjunalla. Radan nousukulma on jyrkimmillään 25 prosenttia, joten junan erikoisvarustelut ovat tarpeen. 19 kilometrin matka päätepysäkille Zugspitzplattin tasangolle kestää tunnin ja vartin. Neljäsosa matkasta kuljetaan vuoren sisään louhitussa tunnelissa.

Ylhäällä juna-aseman yhteydessä, kesäisinkin osin jäätikön peittämällä tasangolla toimii ravintola biergarteneineen. Päärakennuksen naapurissa seisoo Maria Heimsuchung -kirkko, joka on korkeimmalle kyhätty rukoushuone Saksassa.

Korkeimmalla sijaitseva biergarten sen sijaan löytyy aivan Zugspitzen huipulta, johon matka jatkuu kabiinihissillä. Viimeiselle pyrähdykselle tulee korkeuseroa yli 300 metriä.

Zugspitzen ja naapurikunnan Grainaun puolella sijaitsevan Eibsee-järven välillä kulkee niin ikään kabiinihissi, jolla pääsee suoraan huipulle kymmenessä minuutissa. Hissi on kuitenkin tällä hetkellä pois käytöstä huipulla tehtävien rakennustöiden takia aina joulun tietämille asti.

Saksan ja Itävallan raja osuu melkein Zugspitzen korkeimpaan kohtaan, joten samalla reissulla voi käydä kurkistamassa näkymiä myös Tirolin puolella. Väentungoksessa raja jää helposti huomaamatta. Minkäänlaisia rajamuodollisuuksia paikalla ei tietenkään ole.

Päiväretkeen Zugspitzelle on hyvä varata aikaa ainakin viitisen tuntia. Retki kannattaa tehdä selkeällä säällä, jolloin näkyvyys voi olla jopa toistasataa kilometriä. Pilvisellä ja sateisella kelillä anti jää huomattavasti vaatimattomammaksi.

Talvisin Garmisch-Partenkirchen on aktiivinen talviurheilukaupunki, kun taas lumettomalla kaudella harrastaminen painottuu patikoimiseen ja vuorikiipeilyyn, joille alueella onkin hulppeat olosuhteet. Kreuzeckin, Hochalmin, Wankin ja muiden hissillä tavoitettavien kohteiden ohella patikoijille riittää luontoa pilvin pimein.

Yksi tienoon ja koko Baijerin upeimmista patikkareiteistä kulkee Zugspitzen juurelle noin tuhannen metrin korkeuteen levittäytyvän Eibsee-järven ympäri. Kierroksella on mittaa seitsemän ja puoli kilometriä, ja sen kävelee kevyesti parissa tunnissa. Reitti on helppokulkuinen, mutta korkeuseroja tulee paikoin melkoisesti. Jyrkistä nousuista pitävät maastopyöräilijät polkevat samaa reittiä sulassa sovussa patikoijien kanssa.

Kirkasvetistä Eibseetä on ylistetty alppijärvistä kauneimmaksi, eikä suotta. Vihertävinä vedestä nousevien rantojen ja saarten takia järveä on kutsuttu leikkisästi myös Alppien Karibiaksi, ja se on erityisen suosittu viikonloppuisin ja paikallisten loma-aikaan.

Kaikki eivät kierrä koko järveä, vaan varsinkin aurinkoisina ja lämpiminä päivinä järven itä- ja pohjoispuolen kivinen rantaviiva täyttyy piknikille tai muuten vain löhöämään tulevista seurueista. Jotkut vuokraavat alleen kanootin tai sup-laudan itärannalta, jossa on myös hotelli, kaksi ravintolaa ja matkamuistomyymälä.

Uimaan uskaltautuminen ei ole kaikille itsestäänselvää. Vaikka lämpömittari näyttäisi hellelukemia, vuorilta valuva kylmä vesi pitää järven viileänä. Pohjolan jokivesiin tottuneelle uimarille vesi tuntuu toki melko lämpöiseltä.

Tuoreimpia artikkeleita