fbpx
Teema

Apu selkäkipuun voi löytyä ajatuksia ja tunteita työstämällä

Janina Lepistö asettuu puoli-istuvaan asentoon tyyny selän taakse aseteltuna. Ihon alle ommellun hermostimulaattorin lähettämä värinä häivyttää kipua, vaikkei kokonaan sitä pois viekään. Kahden viime vuoden aikana Lepistö on joutunut opettelemaan uudenlaista elämää, arkea kipujen kanssa.

Suurimmat kivut aiheuttaa selän nikamarappeuma.

– Välillä olo on tosi tuskainen. Ensiapuna annan kylmää, mutta jos se ei auta, joudun joskus lähtemään ambulanssilla sairaalaan.

Lepistön selässä tuntuu jatkuvaa, puristavaa kipua. Jaloissa kipu säteilee kolmessa hermossa. Sitä Lepistö kuvailee repiväksi, puukon kärjellä viiltäväksi kivuksi.

Öisen voimakkaan hampaiden yhteen puremisen seurauksena kasvoissa on ajoittain kolmoishermosärkyä.

– Myös kädet ovat tosi kipeät, mutta niitä en yleensä edes ajattele, Lepistö sanoo.

Sadattuhannet suomalaiset kärsivät eriasteisesta pitkittyneestä selkäkivusta.

Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda, itsekin krooninen kipupotilas, haluaa rohkaista kivun kanssa eläviä. Hän vakuuttaa, että kivun hallintaa voi oppia.

– Ihminen pystyy elämään hyvää elämää kivuista huolimatta, kun opettelee ymmärtämään kivun mekanismeja ja ryhtyy itse aktiiviseksi toimijaksi.

– Ja tämä tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää liikuntaa, Miranda täsmentää.

Mirandan mukaan paljon on tehtävissä vielä senkin jälkeen, kun tutkimukset, kuntoutukset ja lääkitykset on kokeiltu.

– Aivotutkimukset ovat tuoneet valtavasti uutta ymmärrystä kipumekanismeista. Meidän täytyy hoitaa kipua kokonaisvaltaisemmin kuin tähän asti, Miranda sanoo.

Ensimmäinen askel on tiedostaa, että kipu syntyy aina aivoissa huolimatta siitä, missä se tuntuu.

Kipu syntyy, kun jokin vaurio, oli se sitten oksan raapaisu tai välilevyn pullistuma, aktivoi hermopäätteet. Hermopäätteet lähettävät tuntemuksen sähköisinä signaaleina aivoihin. Kun signaalit saavuttavat aivokuoren, aivot tulkitsevat viestin kivuksi. Sen voimakkuus riippuu siitä, millaisen merkityksen aivot signaaleille antavat. Tähän vaikuttavat muun muassa aiemmat kokemukset.

Kaikki tämä tapahtuu salamannopeasti.

Akuuteissa tilanteissa kivun tehtävä on varoittaa uhasta tai vaarasta. Pitkittyneellä kivulla ei kuitenkaan ole enää samaa tehtävää. Sen sijaan krooniseen kipuun liittyy usein keskushermoston kivunsäätelyjärjestelmän toimintahäiriö.

Ja tätä voidaan lähteä työstämään uudella tavalla.

– Meillä on totuttu ajattelemaan mustavalkoisesti: lääkehoito tai vikaa korvien välissä. Mutta tästähän ei ole kysymys, Miranda toteaa.

Kroonistuneenkin kivun taustalla on vanha syy kuten hermovaurio tai selkäydinkanavan ahtauma. Sellainen on myös Mirandalla itsellään.

Kipua aiheuttanut vaurio on saattanut jo parantua, mutta häiriötilaan joutuneet hermoston kipuradat ovat herkistyneet kivulle.

– Tällöin aivot voivat tulkita tavalliset epämukavuussignaalitkin virheellisesti kivuksi, Miranda sanoo.

Aivojen alue, jolla kipu koetaan, on osittain päällekkäinen tunnealueen ja ajatusten muodostumisen alueen kanssa. Tämä selittää esimerkiksi sitä, miksi selkäkipu saattaa tuntua voimakkaammalta silloin, kun muutoinkin on huolta, stressiä tai ärtymystä.

Lepistön selkä oireili jo lapsena. Varsinkin marjametsässä kumartelu tuntui erityisen viheliäiseltä.

Raskausaikoina selkä myös oirehti pahasti, mutta varsinainen pudotus tuli kaksi ja puoli vuotta sitten kesäloman jälkeen.

– Yritin kiirehtiä erään työn valmistumista ja tein pari pitkää päivää koneen ääressä istuen. Kolmantena päivänä selän kunto romahti.

Sen jälkeen Lepistön on ollut pakko opetella ottamaan apua vastaan, myös ulkopuoliselta avustajalta.

– Paljosta on pitänyt luopua: rakastamastani työstä, juoksemisesta, matkustamisesta ja saunasta. Kierros Prismassa on tällä hetkellä maksimisuoritus.

– Minun pitää jatkuvasti miettiä, mitä voin tehdä milloinkin. Jos esimerkiksi käyn kaupassa, en tee sinä päivänä muuta.

Lisäksi pitää kestää ihmisten puheet. Ne hyvääkin tarkoittavat, jotka sanovat, ettei kipua uskoisi, kun näkee, kuinka Lepistö hymyilee. Tai utelut siitä, milloin Lepistö aikoo palata töihin. Palaisihan hän, jos pystyisi istumaan tai seisomaan paikallaan pidempään kuin tunnin päivässä.

Silti Lepistö koettaa pitää mielen valoisana.

– Mietin tietoisesti hyviä asioita. Lapsilla on aina äiti kotona, kun he tulevat koulusta. Ja koska pidän siististä kodista, olen iloinen, että jaksan siirrellä tavaroita paikoilleen.

Menot