Teema

Bryssel maistuu makealta

Suklaata ei tarvitse Brysselin keskustassa kauan etsiä. Katettu ostoskäytävä Galeries St. Hubert tarjoaa monta tyylikästä suklaapuotia ja on jo nähtävyytenä käymisen arvoinen paikka.

Leonidas-ketjun edullisia liikkeitä on joka puolella. Samoin nimet Neuhaus, Godiva, Galler ja Corne Port-Royal toistuvat usein.

Suklaaliike Mary on ollut kuninkaallinen hovihankkija vuodesta 1942. Monet konvehdit ovat saaneet nimensä kuningasperheen jäsenten mukaan. On Mathilde, Fabiola ja Leopold.

– Nyt on trendinä ohut suklaakuori, kertoo konvehteja esittelevä Pierre Vroye.

Täytteissä maistuvat kahvi ja muut perinteiset maut.

Laurent Gerbaud’n suklaakahvila on vähän sivussa matkailijoiden reiteiltä Ravenstein-kadulla, mutta hyvä paikka lepuuttaa jalkoja taidemuseon jälkeen.

Seitsemän euron pakettihintaan voi valita vitriinistä viisi suklaata kuuman juoman kanssa maisteltavaksi.

Suklaakauppa Pierre Marcolini on hienouden huippu, kallein ja myös erikoisin. Sablonin aukion laidalla sijaitsevassa päämyymälässä kannattaa kiivetä toiseen kerrokseen, jossa voi valita oman sekoituksensa. Värikkäiden konvehtien makuina on orvokkia, lavendelia, ruusua.

Vaikka kilohinta on 130 euroa, niin muutamalle pienelle konvehdille ei tule kuitenkaan paljoa hintaa.

Belgian olutkulttuuri hyväksyttiin vuonna 2016 Unescon maailmanperintöluetteloon. Maa on kuuluisa vahvoista luostarioluistaan.

Kapea porttikonki johtaa korttelin keskelle ja hetkessä ollaan 1600-luvun krouvissa. Sisäänkäynti on niin huomaamaton, että keskustan turistivilinässä sen sivuuttaa helposti.

Vanhat oluttuvat ovat Brysselin erikoisuus. Vanhimpia ovat naapureina sijaitsevat Au Bon Vieux Temps ja A l’Imaige Nostre-Dame.

Entä jos ei pidä oluesta, mutta vanhat oluttuvat kiinnostavat nähtävyyksinä? Kannattaa kokeilla marja- ja hedelmäoluita. Framboise on maustettu vadelmilla, kriek kirsikoilla.

Todellisen oluenystävän pyhiinvaelluskohde on Cantillonin panimo hieman keskustan lounaispuolella. Perheyritys on valmistanut olutta vuodesta 1900 käsityönä ja hitaasti tynnyreissä kypsyttäen. Toimivaan panimoon pääsee kiertelemään omaan tahtiin.

Kuuma vierre pumpataan rakennuksen vintille laakeaan kupariastiaan jäähtymään. Samalla ilmassa leijuvat villihiivat pääsevät aloittamaan oluen käymisen. Tuloksena on Brysselin oma perinneolut lambic. Gueuze on sekoitus yhden, kahden ja kolmen vuoden ikäistä lambicia.

Olutta voidaan tehdä vain viileään aikaan loka-maaliskuussa. Heinä-elokuussa voi seurata, kuinka tuoreita hapankirsikoita lisätään tynnyreihin maustamaan olutta.

De Biertempel on sananmukaisesti oluttemppeli keskustan turistialueella. Se on erikoisten oluiden putiikki, jossa on kaupan noin tuhat eri olutta. Valinnan voisi tehdä kauniin etiketin tai vitsikkään nimen perusteella.

Mikä sitten on erikoisin olut?

– Westvleteren on valittu neljä kertaa maailman parhaaksi olueksi. Näissä ei ole etikettejä, kaikki tieto on korkissa, myyjä Elouise Verraes esittelee yksinkertaisia ruskeita pulloja puukorissa.

Westvleteren on trappistiolut, oikeasti luostarin sisällä valmistettu. Pullollinen maksaa 14 euroa.

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic