Teema

Eläin pelkää ja riemuitsee, mutta ei haudo kostoa

Mitä eläinten mielessä liikkuu? Onko maasta herkkupalan löytänyt harakka onnellinen, uuteen kotiin lähtevä koiranpentu peloissaan tai akvaariossa yksin uiskenteleva parvikala alakuloinen?

Eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi Helena Telkänranta vastaa myöntävästi. Vanha uskomus siitä, että ihmisten tunteet olisivat voimakkaammat, ei näyttäisi pitävän paikkansa.

– Tieteellä ei kuitenkaan ole vielä keinoja verrata suoraan, onko jonkin tietyn eläimen kokemus yhtä voimakas kuin ihmisen.

Tunteiden voimakkuus ei riipu eläimen älykkyydestä. Ihmiset erottuvat muista eläimistä ajattelun ja viestinnän taidoilla.

Tutkimustyö eläinten mielen parissa on edennyt isoin harppauksin viimeisen vuosikymmenen aikana. Kun aiemmin tutkimusta on keskitetty paljon ihmisapinoiden älykkyyteen, nyt saadaan koko ajan uutta tietoa muistakin eläimistä.

Innostavinta tässä on tutkijan kannalta se, että ällistyttäviä kykyjä löytyy lisää koko ajan.

– Esimerkiksi lintuja on tutkittu hyvin vähän. Voisin veikata seuraavaksi parrasvaloihin nousevaksi eläinryhmäksi tiaisia, joilla on todettu olevan todella hyvä muisti.

Enää ei eläimiä aseteta mielensä toimintojen perusteella portaikoille, joissa linnut olisivat korkeammalla kuin kalat tai nisäkkäät heti ihmisen jälkeen.

– Älykkyyttä on monenlaista, esimerkiksi kykyä ymmärtää lukumääriä, kappaleiden liikkeitä toisiinsa nähden tai sosiaalisia suhteita.

– Monilla älykkyyden osa-alueilla eräät linnut ovat taitavampia kuin useimmat nisäkkäät. Linnuista nykytiedon valossa älykkäimpiä ovat varislinnut, kuten korpit, närhet ja varikset, sekä eräät kookkaat papukaijat, kuten harmaapapukaijat ja monet kakadut.

Nisäkkäiden on todettu tuntevan pelon, aggression, surun ja ilon lisäksi mielihyvää, leikkisyyttä, seksuaalisia sekä hoivan tunteita. Yhtäläisyyksiä ihmisten tunteisiin on tutkimusten mukaan enemmänkin.

– Nisäkkäät ja ilmeisesti myös monet muut eläimet kokevat esimerkiksi yllättymisen, nälän, janon ja sairauden aitoina tunteina. Jotkin niistä saattavat mahdollisesti kokea myös inhoa. Näihin tuntemuksiin liittyviä aivokemiallisia tapahtumaketjuja ei kuitenkaan vielä tunneta yhtä tarkasti kuin muiden perustunteiden.

Jotkut eläimet kykenevät tuntemaan myös empatiaa.

– Empatian taito edellyttää kykyä ymmärtää toinen tuntevaksi olennoksi. Osa eläimistä voi auttaa pulassa olevaa lajitoveriaan, Telkänranta toteaa.

Hän kertoo rotista, jotka ovat auttaneet toisen rotan pois telkien takaa. Delfiinien tiedetään pelastaneen vedestä myös ihmisiä.

– Ihmisen jälkeen vahvin myötäelämisen kyky on norsuilla. Ne kannattelevat sairaita norsuja, vievät väärään laumaan eksyneet poikaset takaisin emolleen ja auttavat tovereitaan irti liejusta.

Eläinten aivojen rakenne eroaa ihmisen aivojen rakenteesta siinä määrin, että kaikki ihmisten kokemat tunteet eivät olisi eläimille edes mahdollisia.

– Ihmisellä on kehittynein aivojen uloin osa, neokorteksi. Tunteiden kokemisen kannalta neokorteksi ei ole tärkeä, mutta rationaalinen ajattelu ja tunteiden yhdistäminen tähän ajatteluun tapahtuu neokorteksissa.

Todella harva eläin kykenee tuntemaan syyllisyyttä tai kostonhalua. Eläin ei myöskään mieti, mitä muut siitä mahtavat ajatella.

Näitä merkityksiä me ihmiset itse annamme lemmikkiemme käytökselle ja teemme niistä ”ihmismäisempiä”. Esimerkistä käy vaikka koira, joka on tuhonnut jotakin omistajan poissa ollessa.

– Koira on erityisen taitava lukemaan omistajansa ilmeitä, ja se myös haistaa eri tunnetilat, vaikka omistaja ei olisi vielä edes sanonut mitään. Koira huolestuu ja alkaa omin elein lepytellä omistajaansa. Nämä eleet omistaja voi tulkita virheellisesti häpeilyksi.

– Jos omistaja erehtyy tässä vaiheessa rankaisemaan koiraa, ei koira osaa yhdistää rankaisua tekemäänsä tuhotyöhön.

Kysymykseen kissan ja koiran paremmuudesta ei voi ainakaan tutkijan silmin vastata.

– Kummatkin ovat yhtä älykkäitä, niiden älykkyys on vain erilaista. Koirien älykkyys on sosiaalisempaa, koira voi keskittyä moneen eri osa-alueeseen ratkoessaan tehtävää. Kissalla on taito keskittyä yhteen asiaan intensiivisesti.

Tunnemaailmansa puolesta molemmat kokevat ja tuntevat myös yhtä vahvasti.

– Koira omaan sosiaaliseen tapaansa näyttää tunnetilansa selkeästi. Kissan eleet ovat pienempiä, joten omistajalta tarvitaan taitoa niiden lukemiseen.

Vaikka kissojen omistajat luulevat kissansa murjottavan, kun se torujen jälkeen menee ja kääntää mielenosoituksellisen oloisesti selkänsä, on tässäkin eleessä kyse ihan muusta.

– Selän kääntämisellä kissa haluaa osoittaa, ettei se halua tapella vaan yrittää rauhoittaa tilannetta.

Suru on yksi eläinten kokemista voimakkaista tunteista. Eläin voi kokea surua, kun joku sen ”laumasta” kuolee tai jos vaikkapa valjakkokoira joutuu vetäytymään ikänsä vuoksi sivuun.

– Omistajan tehtävänä on tarjota eläimelle uusia ilon aiheita. Jos perheen toinen koirista on kuollut, mennäänkin lenkille jonnekin, missä toinen koira ei ole ollut mukana tai tehdään jotakin ihan uutta.

Jatkuva alavire voi johtua myös siitä, ettei eläin pääse toteuttamaan lajilleen ominaisia asioita, kuten laumassa elämistä. Tämä on tyypillistä koirille, hevosille, linnuille, jyrsijöille ja kaneille.

– Yksin oleminen on sosiaalisille eläimille ahdistava kokemus. Omistajakaan ei tätä valitettavasti aina tiedosta, sillä eläimen alavire ei näy aina ulospäin.

– Kanit esimerkiksi nauttivat siitä, kun toinen kani nuolee niiden otsaa. Yksinäisen kanin omistajia vinkkaisinkin silittämään silmien välistä aluetta myötäkarvaan, silloin kani yleensä rauhoittuu nautiskelemaan.

Telkänranta uskoo, että mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän eläimiltä löydetään yhä pidemmälle menevää ymmärrystä.

– Uskoisin, että jatkossakin eläimet ovat ennen kaikkea tunne-elämän mestareita, eivät älyn. Meidän ihmisten on tärkeää ymmärtää myös eläinten hahmottamiskykyä, jotta emme edellyttäisi niiltä enempää kuin mihin ne kykenevät. Näin eläimillä olisi mahdollisimman hyvä olla meidän kanssamme.

Milla Sallinen